Uudella kotitallilla leirijaksojen välissä

Viime viikon alkajaisiksi Totti siirtyi maneesitallilta uudelle kotitallillemme. Kyseessä on kaverini ihana pikkutalli jossa on tällä hetkellä viisi karsinaa. Totti on viihdyttänyt väkeä tarhassa saamillaan vinku-laukkakohtauksillaan, ja on saanut tarhakaveristaan uuden johtajan.

Tallilla on oma kenttä ja sen lisäksi lähistöllä on paljon peltoja joilla voi ratsastaa, maastoista puhumattakaan. Myös kesälaitumet löytyvät lähistöltä, ja matkaa tuonne tutulle maneesitallille on noin 10 minuuttia trailerin kanssa, ei siis ihan ratsastusmatkaa mutta samoilla kulmilla ollaan kuitenkin.

Maneesileirin ajan tuntui siltä että ollaan vähän "puolimatkassa", kun lähtö vanhalta tallilta oli tehty ja oli kuitenkin tiedossa että maneesitallille ei jäädä pysyvämmin. Nyt on kivaa kun saa pikkuhiljaa järkkäillä tavaroita omille paikoilleen ja taas vähän hengähtää.

Pari ratsastuskertaa on jo takana uudella kotitallilla, ollaan siis käyty testaamassa lähipeltoja. Olen yrittänyt ottaa mahdollisimman kevyesti, kun lumessa meno on taas ihan erilaista liikuntaa kuin maneesissa meno. Totti on ollut mukavan kuulolla myös uusissa maisemissa, tietysti pientä ihmettelyä mutta ei mitään shokkikäytöstä.

Muutamaa satulaakin olen tässä sovitellut, jos Kieffer Donaun (vuokralla oleva estesatula) tilalle löytyisi joku mukava yleissatula saman firman valikoimasta. Amerigo Vega tuli kokeiltua ensin, ja olikin paras yleissatula missä olen ikinä istunut! Valitettavasti kokeilemamme käytetty yksilö oli kuitenkin hieman liian nafti Totille. Valmentajan Amerigon koulusatula sen sijaan istui ensikokeilun perusteella hyvinkin, eli jos sama tilanne on vielä parin vuoden päästä, on allekirjoittaneella todellakin siinä kohtaa matti kukkarossa.. ;)

Monessa suorarunkoisessa brittisatulassa (Albion, CB) on se ilmiö että ne hyvältä ja vakaalta näyttävät ovatkin hieman liian kapeita, ja tarpeeksi leveät eivät sitten istu muutoin eli ovat vielä tässä vaiheessa hieman liian suoria ratsu-uransa alkutaipaleella olevalle pikkuhevoselle. 

Tähän mennessä paras satula on siis edelleen ollut tuo Kieffer Donau.
Syksyllä oli sovituksessa myös Cliff Barnsbyn VSS Jump, estesatula jota olen haikaillut iät ajat. Se näytti päällepäin aivan täydellisesti istuvalta leveällä selkärangantilallaan ja muhkeilla pehmeillä toppauksillaan, mutta Totti liikkui tuon satulan kanssa huomattavasti haluttomammin kuin Kiefferin kanssa. Nämä ovat niitä satulansovituksen mysteerejä! 

Kieffer Donau ei ollut itselleni mikään ykkösvaihtoehto ainoaksi satulaksi, mutta nyt olen tottunut ja oikeastaan ihan tykästynyt satulaan. Se istuu vakaasti Totin selkään ja siinä on helppo mennä tämänhetkisen tason mukaisesti. Siinä mielessä epäilenkin hiukan satulan vaihdon mielekkyyttä tässä vaiheessa, mutta katsotaan rauhassa löytyykö joku koulupainotteisempi yleissatula. Nyt olisi helppoa etsiä sitä mahdollisesti pidempään sopivaa yleissatulaa, kun ei ole yhtäkään omaa vaihtosatulaa josta pitäisi päästä ensin eroon tai miettiä vaihtoarvoa. Jos taas päädyn pitämään Donaun ja lunastamaan sen omaksi nyt kevään mittaan, on siinä olemassa yksi "perushyvä" satula jota pystyy muokkaamaan tiettyyn rajaan asti, ja joka pitää arvonsa kohtuuhyvin. Sen oheen voisi sitten etsiskellä koulusatulan kun tuntuu siltä. No, tällä viikolla en aio laittaa kovin paljon energiaa satulansovitteluun. Täytyy katsoa jos päästään kunnon sovituskäynnille vaikka parin viikon päästä. 

Seuraava leirijakso onkin näillä näkymin jo hyvin pian, kun valmentajalle sopi hyvin ratsutusviikoksi oma talvilomaviikkoni eli ensi viikko. Alunperin olin ajatellut rokottaa ja raspauttaa Totin mahdollisimman lähellä lomaani niin pikkuhevonen olisi saanut lomailla samaan aikaan kun olen itsekin poissa, mutta sain sovittua rokotuksen ja raspauksen vasta lomaa seuraavalle viikolle. Tuo valmentajan ehdotus ratsutusviikosta sopi siis kuvioihin paremmin kuin hyvin, ja pieni rokotusloma tulee sen jälkeen hyvään saumaan.

Tässä eilen otettu tarhakuva, jossa näkyy myös Equestrian.com - verkkokaupasta tilaamani ulkoloimi, mallia Express Bargain. Hintaansa, ja "merkkiinsä" nähden olen tässä vaiheessa todella positiivisesti yllättynyt! Tässä ulkoloimessa on kiinteä kaulakappale, 220g toppaus, 1200D päällyskangas ja liukas sisäpinta. Se oli vaan niin edullinen että oli pakko tilata, kun surffasin ECW:n sivuille etsimään Weatherbeetan loimia enkä löytänyt sopivaa sopivan hintaisena.

Hassuna ominaisuutena tosin "pöyheä" kaulakappale joka jää vähän pitkäksi pienen suokin kaulaan nähden (niinkuin tosin aika monessa muussakin loimessa).. Joku voisi myös laskea miinukseksi kaulaosan solkikiinnitykset (ei tarroja/pikalukkoja). Solkien alla on kyllä napakka tarra joka pitää kaulakappaleen hyvin kiinni. Kaulaosan mitoituksesta sen verran että mihinkään tosi muhkuun kaulaan ei välttämättä sovi, tai soljissa riittäisi pelivaraa mutta jos haluaa tarrakiinnityksen kohdalleen niin se pakottaa kaulakappaleen aika napakaksi. Aika näyttää, miten tuo loimi toimii käytössä ja jääkö kaulakappale pieneksi. Totin loimikoko on 135-145cm, tuo Express Bargain on kokoa 6'3 (140-145cm).

Tällaista tällä kertaa, näköjään tulee kirjoiteltua vähän harvemmin mutta pitkästi. :) 

Kuulumisia maneesijaksolta

Hevosihmisistä on sanottu hassunhauskasti että uskonnon arvosana on kymppi ja laskento nelonen. Mutta mitä sitten jos se usko alkaa horjua? Uskolla tarkoitan tässä tapauksessa luottamusta omaan tekemiseen, siihen että osaisi tehdä järkeviä asioita oman hevosen kanssa.

Koko ajan takaraivossa kolkuttaa haave siitä että se lupaava nuori olisi aikuisena osaava ratsu, mutta polku tuntui olevan hukassa loppusyksystä - alati virtaa keräävän hevosen, vaihtelevien kelien ja epävarmuutta keräävän ratsastajan yhdistelmässä. Maneesille lähteminenkin tuntui ylivoimaisen vaikealta, arki-illat lyhyiltä ja pussipimeiltä, viikonloppuisin sitten taas oli valoisaa joka mahdollisti maastoilun.

Onneksi olin jo viime kesänä puhunut tutun valmentajan kanssa pienestä leirijaksosta, joten ennen joulua (kun vielä podin lainaratsulta tippumisesta aiheutuneita kolhuja) oli hyvä aika muistutella ja tarkentaa ajankohtaa. Kun ajankohta oli sovittu, huokaisin syvään ja keskityin vaan pitämään molemmat ehjinä sinne asti. Mitään ikävää ei siis tapahtunut ja olihan meillä mm. ihanat joulumaastot, mutta joka lenkki oli vähän edellistä jännittyneempi, hevonen pystypäisempi ja rentoja pätkiä oli vähemmän. Olisi se varmaan siitä tasaantunut ajan mittaan, reippaalla tasaisella liikutuksella kun olisin vaan saanut oman varmuuteni takaisin.

Silti oli helpottavaa mennä hetkeksi tutulle maneesitallille, ja ikäänkuin luovuttaa vastuu tutulle valmentajalle. Ensimmäisen viikon maanantaina odotin jännittyneenä tietoa siitä, miten on mennyt ja kun sain viestin että kaikki on mennyt hyvin, niin huokaisin taas helpotuksesta. Molemmat viikot ovat menneet samaan malliin, eli alkuviikosta pari ratsutuskertaa (työt ovat haitanneet harrastuksia eli en ole valitettavasti päässyt katsomaan), molempina torstaina on ollut valmennustunti, jonka aluksi valmentaja on ratsastanut hetken aikaa alle niin olen päässyt kunnolla tuntemaan miten ratsun pitäisi kulkea. Valmennustunnin jälkeen loppuviikosta on ollut ohjelmassa vielä ratsutus tai ainakin juoksutus. Väliviikonloppu oli ihan vapaata miettimisaikaa, mikä tuntui tekevän tosi hyvää Totille!

Viime viikon keskiviikkona leuka loksahti kun näin Totin liikkeessä, taitavan ratsastajan kanssa maneesin hyvällä kuitupohjalla. Olen toki aiemminkin ihaillut sitä, jo alkuratsutuksen aikaan, mutta tuntui siltä että hevonen oli edennyt viime aikojen "maastoilumoodista" valovuoden verran!
Ja kun kiipesin itse selkään, niin se tuntui heti todella herkältä ja pehmeältä. Ihan Hevoselta eikä varsalta. Tunnilla tuli myös noloja havaintoja, esimerkiksi oma ratsastuskuntoni on ihan pohjamudissa! Parin harjoitusravikierroksen jälkeen tuntui jo siltä että happi loppui kun ratsuhan oikeasti ravasi pyöreänä. :) Ohjelmassa siis kunnonkohotusta ja syvien lihasten esiin kaivamista. Laukka tuntui vielä paljon ravia hankalammalta.

Eilen oli vuorossa tämänviikkoinen tunti. Taas sama kuvio, ensin valmentaja ratsasti hetken aikaa ja sen jälkeen kiipesin itse selkään. Sama homma tälläkin kertaa, ravissa sain hyviä pätkiä mutta laukka on vaikeampaa, tosin nyt pääsin jo vähän jyvälle. Olen siis aiemmin tyytynyt siihen että Totti nostaa laukan ja jotakuinkin jatkaa sitä (mikä on ollut hyvinkin helppoa esimerkiksi maastossa toisen perässä), mutta nyt pitäisi ratsastaa laukkaa. :)

Alla pieni videoklippi eilisestä tunnista, omaa menoani siis siinä puhelimella kuvattuna:

Vielä tämä viikonloppu ollaan maneesitallilla. Maanantaina päivällä Totti kengitetään, illalla käydään vielä yhdellä tunnilla, ja samoin alkuviikosta siirrytään uudelle kotitallille.

Mitä tapahtuu sitten siitä eteenpäin?

- Kaikessa ratsastuksessa, niin maastoilussa kuin muussa, hevosen pitäisi pysyä hyvässä kontaktissa ja pyöreällä kaulalla. Itsestäänselvyys? Jotenkin päässyt unohtumaan viime aikoina. Olen tyytynyt epävarmuuttani siihen "vähän sinnepäin"- menoon.
Hevonen on viimeistään nyt näyttänyt että tämä on ihan piece of cake, eli paine kohdistuu allekirjoittaneeseen, siihen että onnistun itse olemaan johdonmukainen kaikessa tekemisessä.

- Kotona paljon kiipeilyä (kunhan löydetään hyviä paikkoja), takaosaan lisää voimaa.

- Yritetään päästä tunneille säännöllisesti, mielellään viikottain.

- Mahdollisuuksien mukaan 1-2 (mielummin kaksi) samanlaista tiiviimpää ratsutus/valmennusjaksoa vielä ennen laatuarvostelukarsintaa joka on huhtikuun lopussa. Itse en siis aio esittää Tottia karsinnassa, älkää pelätkö.. ;)

- Yhtenä hyvänä liikutus/jumppausmuotona varsinkin jos pohjat sallivat pelkän käyntityöskentelyn, haluaisin harjoitella myös ohjasajoa. Pitäisi käydä ensin hakemassa tuntumaa ystävän hevoselta & ponilta joilla on ajettu valjakkoajoa.