Nyt kun oppari on jo ihan oikeasti viittä vaille valmis, niin palkinnoksi saan palailla myös tänne blogin puolelle. :)
Talvi on mennyt vaihtelevien kelien merkeissä. Pellolle on päästy ihan pari hassua kertaa "maastoilemaan". Milloin on ollut ihan tuhottoman märkää tai sitten peilijäätä lumen alla. Viikonloppuisinkin olen käynyt tallilla lähinnä iltaisin (koska oppari + iltatalleja) joten maastossakaan ei ole käyty. Maneesissa on siis menty pääosa ajasta ja vaihtelua saatu vapaapäivillä, juoksutuksella, pihan ympäri taluttelulla ja eilen jopa irtohypytyksellä.
| Suomenhevosen ja tallikissan ystävyys <3 |
Tammikuun lopusta lähtien on mennyt aikaa satulansovituksiin. Koulusatula on ollut jo pidempään "hiljaisessa etsinnässä" ja nyt aktivoiduin sillä saralla. Kun ratsastin kaverilta sovituksessa olleen Kieffer Lech Profin ja tajusin että tarve korjailla omaa asentoa satulassa väheni ainakin puoleen, ei ollut paluuta vanhaan! Ja vaikka meidän Batesin yleissatula istahti sinänsä nätisti hevosen selkään, niin siinä oli joku juttu - eikä tosiaan ollut ihan paras itsellenikään.
Satulansovituksen aloitimme maltillisesti parista käytetystä Kiefferistä. Yksi Ulla Salzgeber pääsi "jatkoon" mutta valui sitten sekin hieman eteen, ja näytti sitäpaitsi megalomaanisen isolta pienen suomenhevosen selässä. Ei liian pitkältä, mutta isolta. Iso takakaari ja pitkät siivet.
| Ei se nyt kuvassa NIIN isolta näytä..vai? |
Frank Bainesin uutukainen koulusatula näytti hyvin istuvalta mutta sen kanssa Totti oli ihan pois itsestään - ei jatkoon. Prestige D1 Iceland näytti myös hyvältä - jotain epämääräistä pientä jarruttelua esiintyi kuitenkin sen kanssa ravissa. Laukka taas pyöri oikeinkin hyvin. Siinä olisi ollut toivoa pienelle säädölle ja pidemmälle kokeilulle, mutta annoin pois oikeastaan hinnan takia.
| Prestige D1 Iceland |
Jatkoon selvisi myös Equipe Oracle Monoflap, pieni 17,5-tuumainen +2 leveydellä. Ensikokeilulla kun lyhyesti keventelin ja laukkailin askellajit läpi, tuntui hyvältä. Sekin valui kuitenkin aavistuksen eteen seuraavilla kerroilla kaikista virityksistä huolimatta. Uusi karva-Mattes ja Amerigon satulavyö eivät nekään auttaneet, aina vaan valui hieman eteen ja meno tuntui väkinäiseltä. Olikohan syy pituudessa vaikka sen pitikin vastata muiden merkkien 17-tuumaista?
Kyseenalaistin jo hevosen terveyttä ja omaa järkeäni, ja testasin Equipe-päivien välissä kaverin vanhemman Prestige D1:n karvan kanssa. Liikkuminen oli sen kanssa paljon iloisempaa eli tuloksena Oraclen palautus ja uusia putkeen. Harmi ettei tuo vanhempi D1 passaa ilman karvaa koska sekin olisi myynnissä ja tuntui tosi kotoisalta istua. Ehkä sen saisi sopivaksi kokonaan uusiksi toppaamalla, ehkä ei?
Meidän Mattes on muuten nyt tullut niin kalliiksi että jos joskus myyn sen kirppiksellä, saa kuittailla. Sain nimittäin ensitutustumisen FB-kirppishuijareihin. Että terveisiä vaan sinnepäin, toivottavasti meikäläisen 80 euroa menivät tarpeeseen! Ostin siis Mattesin ihan kotimaisesta verkkokaupasta kun eka yritys meni mönkään.
Nyt uusimmasta satulasetistä nousi kahden Equipen rinnalta yksi voittaja, Amerigo Vega Close Contact Siena Special. Hyvin flättimallinen koulusatula. Olin myyty jo ekasta ratsastuksesta kun satulassa sai tunteen että pääsee lähelle hevosta. Yritin provosoida liukumista - istuin alas harjoitusraviin, laukkailin reippaasti ja tein kaikkeni että olisi valunut eteen. Paikallaan se kuitenkin pysyi, ja laukassa oli kiusaus kurkkia koko ajan alas lapojen liikettä ihaillen. Että mitähän ihmettä, onko tämä mahdollista?!
| Paras tähän mennessä? |
Flättimallisuus hämäsi hieman ja mietin osaanko sovittaa sitä sittenkään, leveyskin kun on XW eli +2,5, leveämpi kun nuo muut. Vähän se nousee takaa mutta Amerigon "ominaisuushan" on että sen kuuluu nousta takaa - vaan miten paljon?
Onneksi tuttu hevoshieroja oli eilen tallilla ja tsekkasi satulan. Aavistuksen leveä se on, eli voisi harkita käyttöä joko alkuun karvan kanssa tai sitten kokeilla kavennusta tai vastaavaa satulaa jossa olisi hieman korotetut takatoppaukset. Mutta toisaalta jos hevonen sen hyväksyy niin ei ole syytä tehdä asiasta sen vaikeampaa. Mietin hieman, syökö karva sitä ihanaa tunnetta hevosen lähellä olemisesta - pitää testata ja sitten vaikka käyttää kavennettavana. Onneksi meidän valmentajakin palailee nyt reissusta ja voi sanoa oman painavan mielipiteensä.
Yhdessä vierailevan valmentajan valmennuksessa olin helmikuun aikana, sinne mentiin lainasatula - Butet'n kanssa. Onneksi sekin valui eteen niin ei tarvitse sen enempää omaisuutta realisoida ;)
Se ainakin on tullut selväksi että huonot satulat huomaa jo ensikokeilulla, vähän parempiin tarvitaan useampi kokeilu että saa kokonaiskuvan. Huonojen satuloiden kanssa Totti menee helpommin etumatalaksi ja jopa kilpikonnamaiseksi. Paremmilla satuloilla on sopivasti menohaluja ja pilkettä silmäkulmassa. Laukassa eron satuloiden välillä huomaa oikeinkin hyvin - miten kevyesti laukka nousee ja miten se pyörii. Mikään satula jonka kanssa Totti rentoutuu ja pärskii oikeassa laukassa ja hyväksyy sen että istun satulaan, ei voi olla kovin huono. Loppu on hienosäätöä.
Ja edelleen arvostan satuloissa muokkausmahdollisuutta kun mietitään pidemmän aikavälin ratkaisua. Se sulkee pois esimerkiksi paneelitopatut Equipet, vaikka ensivaikutelma sellaisesta olikin aika kiva. Eihän Amerigo Vegaakaan pysty määrättömästi muokkaamaan mutta jotain ainakin.
Estesatulaan asti en ole vielä päässyt. Syksyllä kokeilussa ja vuokralla ollut Prestige Versailles oli tottakai i-ha-na, mutta varsinkin jos tuohon Amerigoon päädyn niin saamme tyytyä paljon edullisempaan estesatulaan. ;) Suoran rungon omaava Sydney kiinnostaisi kovasti ja niitä liikkuu varsin kohtuuhintaan (Jos ostan FB-kirppikseltä enää mitään, niin se olkoon sellaiselta etäisyydeltä että ajan itse hakemaan). mutta en ole vielä onnistunut haalimaan sellaista sovitukseen. Yhden satulan muuntaminen kahdeksi on aina hieman ongelmallista, kompromisseja on pakko tehdä. No, katsotaan nyt rauhassa tämä koulusatulakuvio kuntoon. Olen varsin luottavainen että jonkun pikkuesteen yli pomppaa koulusatulankin kanssa ihan sujuvasti. :)
Loppukevennyksenä vielä eilisistä irtohypyistä pikkupätkä. Eihän 6-vuotiaan enää "tarvitse" irtohypätä, mutta varsinkin tässä satulansovitusten (välillä) yksitoikkoisessa ja murheellisessa alhossa tarvitaan vähän sirkushuveja. Irtohyppääminen on Totin mielestä maailman hauskinta. Se pitää tuoda jämptisti kuolainrenkaan narussa roikkuen ekalle puomille asti käynnissä ettei vauhtia kerry liikaa. Ehkä sitä kujan päässä odottavaa "Jackpot"-kauraämpäriä voisi vaihtaa johonkin muuhun. Sen verran ilopukkeja tulee aina kujan päätteeksi - "jeeee esteet ohi nyt saa ruokaa". :)
Tässä siis nyt parin kuukauden kuulumiset kiteytettynä. Toivottavasti tästä lähtien taas vähän aktiivisemmin blogimaailmassa. :)