Hyvää uutta vuosikymmentä!

Vuosi 2020 on alkanut ja Totti kääntyi jo yhdeksänvuotiaaksi!

Olen ollut taas hyvin laiska kirjoittamaan, mutta tässä nyt hiukan viime aikojen kuulumisia. Instagramissa @catsannie - tilille päivittelen huomattavasti useammin tuoreimpia kuulumisia / fiilistelypalasia arjesta.

Lämpötilat ovat olleet melko armollisia ilman maneesia harrastavalle, eli kenttä on ollut pois pelistä yhteensä pari viikkoa, mitä tässä äkkiseltään mietin! Sadetta ja tuulta ollaan kyllä saatu riittämiin. Eräällä viikolla meni parikin peräkkäistä ratsastuskertaa lätäkköjuoksuksi kaatosateessa kentällä. Totti oli jälkimmäisellä kerralla vähän jo sitä mieltä että vesijuoksu- niminen urheilulaji saisi riittää...
Ihmeesti kenttä on kuitenkin päästänyt veden läpi heti yhdenkin kuivemman päivän aikana. Tämän talven jälkeen ei ainakaan pitäisi väistellä vesilätäköitä missään kouluradalla. ;) 

Jouluaaton höntsäilyt ilman satulaa huopa + vyö- virityksen kanssa

Ennen joulua aatonaattona kokeiltiin uusvanhaa juttua ja päästin Totin pitkästä aikaa juoksemaan vapaana kentällä. Maneesitallilla ei irtojuoksutettu, joten edellisen kerran Tottia oli irtojuoksutettu sen ollessa 3-vuotias! Olin mennyt 2 päivää putkeen kuvioita kentällä ja juoksutin verryttelyksi hetken liinassa ennen irti päästämistä. Totti ei oikein hoksannut homman juonta vaan jäi ensin hengailemaan ja patsastelemaan keskelle kenttää. Kehotin hienovaraisesti sitä liikkumaan, niin vapaus valkeni sille ja saatiin aikaiseksi hiukan pukkilaukkoja eli pientä irrottelua. Aina välillä se kuitenkin tuli luokse ikäänkuin tarkistamaan että onko tämä riehuminen nyt varmasti OK...? Lopuksi käveltiin hyvät loppukäynnit lähimaastossa.

Irtojuoksutuksen jälkeistä patsastelua

 Tässä ihan pienenpieni videopätkä irtojuoksutuksesta. :) 

Jottei ihan pilvilinnaksi menisi, niin ennen uuttavuotta meillä oli pieni ryppy rakkaudessa. Totti sai ihan tahattomasti pienen "joululoman" -> muutama käyntipainotteinen liikutus höystettynä pikkupakkasilla.
Välipäivien sunnuntaina kiipesin kyytiin ajatuksena mennä ekaa kertaa moneen päivään kentälle wannabedressage-moodissa. Shokki oli suuri, kun metsä aiheutti sydämentykytyksiä jo matkalla kentälle, U- käännös pysähtyi onneksi 90 asteeseen... Myös kentän toinen pääty ja toinen pitkä sivu olivat täynnä joulutonttuja ja metsän peikkoja.

Siinä tuli kunnon mindfulness- treeni ratsastajalle, kun piti yrittää päästä yli omasta "Nyt se lähtee ihan just"- ajattelusta, ja pistää räjähdysaltis ratsu töihin. Ensin tein töitä käynnissä, vaihdellen erilaisia väistöjä ja voltteja. Siitä edettiin ravailemaan samaan tyyliin. Alkuravien jälkeen nostin laukan, ja sitten muuten laukattiin... Ympyröitä ja suoraa uraa, temponvaihteluja ja takaosa kunnolla mukaan eikä mitään päätöntä paahtamista. Oltiin laukattu varmaan 10 kierrosta niillä ympyröillä höystettynä (hieman pienemmällä uralla koska sillä toisella pitkällä sivulla oli edelleen niitä mörköläisiä ja yritin pitää paketin kasassa ilman sinkoiluja), kun Totti pärski rentoutumistaan ekaa kertaa ratsastuksen aikana.
Oikeaa laukkaa (se perinteisesti heikompi) treenattiin enemmän siirtymisillä isolla ympyrällä, ja kun kireys alkoi muuttumaan rentoudeksi, niin laukka pyöri kyllä melko makean tuntuisesti! Ihan sataprosenttista rentoutta en saanut aikaiseksi, mutta meno parani kyllä huomattavasti ja metsän möröt jäivät pikkuhiljaa unholaan.
Yhteensä olimme sinä päivänä kentällä puolitoista tuntia! Oli kyllä melko lailla takki tyhjä tämän jälkeen, kun olin keskittynyt pitämään pään kylmänä ja kaivellut muistin sopukoista kaikki mahdolliset ja mahdottomat valmentajien neuvot tyylillä "mitä valkku X sanoisi tässä tilanteessa..."

Jouluherkkuja - Mashia ja muutama porkkana kylkeen

Vaikeuksien tullen huomasin omasta ajattelusta, miten paljon olen aiemmin nojannut taitavampien kuskien apuun, sillä mietiskelin heti pitäisikö pyytää tuttua ratsuttajaa visiitille. En kuitenkaan toteuttanut mitään hätäkyselyjä joten seuraavana päivänä työpäivän päätteeksi oli taas edessä satulaan kiipeäminen, sillä kertaa pimeässä. Huomasin taas pienen jännityksen omassa takaraivossa, ja keksin laittaa Totille heijastinrintaremmin "kauhukahvaksi" ihan omaa kättä vakauttamaan. Tavoitteeksi asetin maltillisen askellajit läpi rennosti ilman sinkoiluja. Tuntuma oli jo ihan erilainen kuin edellisenä päivänä, hiukan ylimääräistä dynamiittia tuntui olevan kyydissä mutta nyt Totti tuntui  paljon kuuliaisemmalta ja ainakin 50% kyttäilystä oli unohtunut yön aikana. Huokaisin syvään kun tavoite oli saavutettu ja lähdimme talliin hyvällä fiiliksellä.
Vielä seuraavanakin päivänä eli uudenvuodenaattona suuntasin kentälle, taas vuorostaan keskellä päivää kun olin vapaapäivällä. Nyt laitoin estesatulan ja päätin ottaa teemaksi laukannostot ja temponvaihtelut laukassa. Sillä turvallisella pitkällä sivulla lennettiin eteenpäin kevyessä istunnassa, ja muuten tein ympyröitä / voltteja tarmokkaassa harjoituslaukassa ja keskityin rentouteen. Sillä kertaa Totti tuntui jo vähän siltä että hei kamoon, kolmatta päivää täällä painetaan tukka putkella...joku raja sentään. Myöskään toinen puoli kentästä ei enää aiheuttanut kylkimyyryn yritystä.
Joten tavoite saavutettu - pääsin palkitsemaan onnistuneesta suorituksesta, hevonen oli rento ja kuuliainen ja lopetin melko lyhyeen. Loppukäynnit kävelytin maastakäsin pihatiellä.

Nutturapäinen partiopoika - aina valmiina :)

Näiden kolmen päivän jälkeen uskalsin huokaista ja todeta että olin onnistunut ratsastamaan Totin yli yllättävästä virtapiikistä, ilman apuvoimia  :)  Toki tiedän että talven mittaan voi vielä tulla monta käyntijaksoa tai pahimmillaan pitkää totaalivapaata, mutta nyt tiedän myös että säännöllinen kunnon liikunta korjaa todennäköisesti pöllöenergian ihan hujauksessa. Eli sitten vaan tie käy maneesille säännöllisesti, jos suinkin ajokelit pysyvät turvallisina trailerin kuljetukseen.

Metsälenkillä - autottomalla mutta ei aina hirvi/peuravapaalla maalla ;)

Eli tässä melko vapaamuotoisesti kerrottuna pieniä palasia meidän arjesta. Hyvää alkanutta vuotta ja vuosikymmentä kaikille lukijoille! :)