Joulukuun tervehdys

Heippa taas pitkän hiljaisuuden keskelle!

Täällä on oikein pahemman kerran sellainen tunne että tunnit loppuu kesken vuorokaudesta. Töissä on kiirettä aikaa ja vapaa-ajalla on tehtävänä iso projekti nimeltä opinnäytetyö, Totti odottelee tallilla ja toki kotonakin olisi kiva olla muutenkin kuin läppärin ääreen hautautuneena. Jonkun verran olen Totin kanssa hyödyntänyt luotettavia varaliikuttajia, ja on valmentajamme ratsuttanutkin sitä taas pari kertaa tauon jälkeen. Kun aikaisemmin siivosin karsinan itse, kävin tallilla aika lailla päivittäin. Nyt tuntuu sopivan paremmin se malli, että karsina siivotaan tallin puolesta ja voin pitää myös tallivapaita hyvällä omallatunnolla eikä tarvitse tehdä erikoisjärjestelyjä. Voin siis oikeasti miettiä järkevästi omaa ajankäyttöä. Ihanaahan siellä on aina käydä, Totti on niin hyväntuulinen tyyppi. :)

Takapolven oireiluun ei löytynyt varsinaista syytä. Eläinlääkäri ultrasi polven ja totesi terveeksi, ja ohjeena oli että voimaa vaan lisää. Pidempi kevyt jakso sekä hieronta ja lukkojen aukaisu kyllä tuntuivat auttavan eli veivät pienen epämääräisyyden pois. On myös mahdollista, että polvessa on ollut jokin pieni revähdys. Noudatimme nyt tämänhetkistä ohjeistusta ja Totti on jälleen liikenteessä normaalisti. Jos oireilu toistuu, vie tie toki klinikalle tarkempiin tutkimuksiin.

Kiitos koneen ääressä vietettyjen pitkien hetkien ja todella vähäisen muun liikunnan, ei oma ratsastuskuntoni ole nyt kovin mairitteleva - jos on koskaan ollutkaan. ;)  Taitaa ne uudenvuodenlupaukset osua sopivaan hetkeen, eli kuntokuurille käy tämän heppatädin tie heti kun tuo edellämainittu keskeneräinen iso projekti on poissa omista käsistä. Eilen pääsin ex tempore- valmennukseen ekaa kertaa lokakuun yhden puolituntisen jälkeen, siinä sitten totesimme että ainakin oikealla kädellä on aivan oma elämänsä, turhan aktiivinen sellainen. Paluu alkeiskurssille, vol. jotain? ;)
Totille olisi tärkeää nyt että sen vinoutta jumpataan pois ja se saisi luonnostaan hieman heikomman oikean takajalkansa käyttöön kunnolla. Tässä ovat hyvänä apuna ratsutukset ja säännöllinen tunneilla käynti. Toivottavasti vaivat ovat takana tällä erää ja pääsemme taas fiilistelemään ja treenaamaan kohti ensi kautta! :)

Mukavaa Joulun odotusta kaikille lukijoille! (toivottavasti teitä on vielä siellä :))

Tämän kaltaisia kuvia löytyy useita kännykän muistista viime ajoilta.. Pimeiden aikojen hevostelua ;)

Lokakuun päivitystä

No niin, aikaa on taas vierähtänyt viimeisestä. Ajatukset juoksee aina samaa rataa, eli aktiivisuudeltaan blogi on luokattoman huono mutta kuulumisia on kuitenkin kiva laittaa ylös myös tänne puolelle. Kuvituksena yhden vanhan muiston lisäksi viime viikkojen kännykkäräpsyjä.

Viime postauksessa mainittu oma sairasloma meni tosiaankin sairaslomana, Netflixin katselun ja levon merkeissä. Joku pieni tulehdus piileskeli koko ajan nurkan takana niin koneen ääressä ei jaksanut istua juurikaan. Tallilla kävin ihan pari kertaa sairasloman aikana - viisi päivää leikkauksen jälkeen tehty juoksutusreissu EI ollut kovin fiksu liike, ja siitä viikon päästä uskaltauduin selkään hetkeksi. Sairasloman ajan Totti oli tallin harjoittelijan ratsastuksessa.
Kun sairaslomalta pääsin työkuntoon - tosin hapenottokyky ei vieläkään ole edes leikkausta edeltävässä kunnossa - niin ehdin olla peräti viikon töissä ennen seuraavaa kriisiä. Jo keväällä mainittu perhetilanne päätyi siihen että viikon päästä on isäni hautajaiset. Ei ihan odottamatta - 18 vuotta on pitkä aika kun Parkinsonin tauti tekee tuhojaan, ja kesän alusta vakaana pysynyt tilanne eteni vääjäämättä loppua kohden.

Muistoja 80-luvulta <3

Tuon jälkeen Totin pieni syysloma tulikin hyvään saumaan, eli eläinlääkäri saapui ennalta sovitusti tarkistamaan silmän tilanteen mikä todettiin hyväksi ja vakaaksi. Täydellinen silmä se ei ole eli sokeita pisteitä löytyy, mutta varsin toimiva eikä ole mennyt  huonompaan suuntaan. Silmää kontrolloidaan jatkossakin vuosittain ja toki tarvittaessa muutenkin.
Samalla katsottiin Tottia liikkeessä ja eläinlääkäri totesi saman mitä olin itsekin miettinyt eli oikea takajalka on hieman hitaampi, mikä taivutuksissa paikantui OTJ:n yläosaan. Koska takapolvet on kuvattu aiemmin ja oireet olivat kuitenkin varsin lievät (hieman täyttynyt polvi ja lievä taivutusreaktio), niin ehdotuksena oli pieni syysloma ja Metacam-kuuri. Eli maltillinen lähestymistapa mikä sopi hyvin tähän saumaan, hautajaisjärjestelyjen ja muiden keskelle. Tämän viikonlopun aikana otan Totin raviliikkeestä videon eläinlääkärille ja mikäli liikkuminen on siinä täysin priimaa, ei klinikalle tarvitse mennä jatkotutkimuksiin ihan akuutisti. Jos taas liike ei ole vieläkään normaalia, niin on selvää että täytyy selvittää vielä tarkemmin.

Juoksutukseen menossa (omistajan) sairasloman päätteeksi.

Tämä onkin aihe josta on keskusteltu paljon hevostuttujen piirissä eli kuinka paljon pitää heti oletuksena tutkia ja selvitellä? Missä tilanteessa pyydetään koko seudun asiantuntijat salapoliisityöhön, ja koska voi "vähän kattella ja kuulostella" ensin itse, oman tallin luottoihmisten kanssa? Ja onko oikein liikkuva hevonen paras kuntoutuskeino tämänkaltaisiin lieviin kremppoihin?  Eläinlääkärin sekä valmentajani kanssa keskusteltuani päädyin tässä kohtaa noudattamaan saatua ohjeistusta. Totti on kuitenkin viisivuotias suomenhevonen joka on ollut ensimmäistä kesää säännöllisessä treenissä. Siihen päälle pieni vinous jota en itse saa jumpattua vielä niin tehokkaasti pois, niin tuo tämänhetkinen oireilu sopii ihan maalaisjärkeen. Ja kuka tietää - jos olisin antanut kunnon loman vaikkapa heti laatarien jälkeen, niin olisiko selvitty ilman lääkitystä..? Tai jos olisin parempi ratsastaja ja osaisin vaatia tietyt asiat läpi täydellisesti? Siinähän sitä tavoitetta on ensi talveksi ja varmaan koko loppuelämäksi!

Kävelykuurin ensimmäiseen viikkoon mahtui muun muassa yksi hyvin jännittävä talutusreissu tallin viereisen heinäpellon ympäri. Laidunlehmät ammuivat ahkerasti vastarannalla, ja pieni suomenhevonen ei todellakaan ymmärtänyt tähän asti hiljaa pysyneiden lehmien huutelua. En ole koskaan pelännyt että Totti lähtisi käsistä talutuksessa, mutta tuolla kertaa se oli niin pois itsestään että sekin vaihtoehto kävi mielessä. Selvisimme kuitenkin kunnialla takaisin tallille ja kentällä naurettiin makeasti tilanteelle silminnäkijöiden kanssa. Siellä pellon keskellä koheltavan hevosen kanssa ei kyllä naurattanut yhtään. ;)

Kuva hieman seesteisemmältä peltokävelyltä.. ;) 

Muutaman kerran olen tehnyt myös kevyesti käyntityöskentelyä selästä käsin, ja Totti olikin todella tyytyväinen päästessään hommiin. Sisäpohkeen merkitys on taas kirkkaana mielessä kun pääsin ihan hetkeksi jopa valmentajan silmien alle tämän viikon tiistaina. Viikonloppuna sitten raviliikettä videolle ja sitten katsotaan jatkosuunnitelmia!
Mietiskelimme aiemmin valmentajan kanssa Totin ohjelmaan myös pieniä estekisoja syksylle, mutta ne jäivät sattuneista syistä korvan taakse odottelemaan. Tiiviimpi kisakausi taisi ilman muuta päättyä mutta jos jalkatilanne on OK niin ehkä jotkut pienet estekisat vielä mahtuisivat ohjelmaan. Kyllä sitä teininä tuli käytyä kisoissa aina kun pääsi, mutta nyt ei yhtään houkuta ajatus kisapaikalla hytisemisestä loppusyksystä/talvella!

Sunnuntai-ilta, tyhjä maneesi ja käyntiköpöttelyn jälkeen iloinen hevonen :) 

Talvi lähestyy väistämättä ja Totin karvapeitekin on luonnollisesti vaihtunut talvisemmaksi samettiturkiksi. Olen pohtinut paljon klippausta ja päätynyt siihen että ainakaan yhtä paljon ei klipata kuin viime talveksi. "Vauhtiraidan" klippausta keskelle kylkeä mietin kompromissiratkaisuna, mutta nyt päätin etten klippaa ainakaan vielä. Katsotaan siis tilannetta hiukan myöhemmin, jos on välttämätöntä hikoilun kannalta niin klippaan sen vauhtiraidan. Talliloimia Totti arvostaa ehkä vähiten tässä maailmassa (tai no, ehkä ne huutavat lehmät menee vielä edelle :D)  ja jos sitä ei klipata niin ei tarvitse myöskään loimittaa talliin 24/7. Itse liikutan Tottia pääosin iltaisin jonka jälkeen se joka tapauksessa jäisi sisälle. Aika näyttää onnistuuko klippauksen pois jättäminen, vai tulenko katumapäälle heti ekan kunnon hikoilun ja hevosen kuivattelun jälkeen. Vielähän tässä ehtii muuttaa mieltään tilanteen mukaan.

Samettiturkki talutuksessa jälleen yhtenä pimeänä iltana :) 

Tässä siis tämän hetken "terapiahevostelu"-kuulumisia. Palaan taas kun on kerrottavaa. :)

Syyskuun kuulumisia

Voi, sain estekokeesta aivan ihania kuvia jotka toimivat nyt tässä kuvituksena! Ratsuttaja kommentoi videon nähtyään että Totti jäi kyllä enemmän "etumatalaksi" kuin yleensä. Taisi olla uuden tilanteen jännitystä tai sitten voidaan laittaa satulan piikkiin osa.

Oma Batesin satula tarkistettiin laatareita seuraavalla viikolla ja muokattiin jälleen sopivaksi. Olinko odottanut pahinta ja heittänyt kirveen kaivoon ennen kunnon yritystä..Kyllä! Puhumattakaan ihan turhasta 149 eurosta jotka ropisivat vuokrasatulaan. Tyhmästä päästä kärsii ainakin kukkaro.
Eli nyt seurataan tilannetta oman satulan kera, hyvältä näyttäisi toistaiseksi.

Ypäjää seuraavana päivänä mietin tallilla mitä tekisin Totin kanssa, teki mieli tehdä jotain tosi kevyttä ja vähän spesiaalia. Siitä keksin pitkään itäneen ajatuksen eli menin hetkeksi köpöttelemään ilman satulaa! Viimeksi olin mennyt ilman satulaa Totin emän Viivin kanssa eli joskus vuonna 2011-2012? Ja juuri niin huteralta tuntuikin olo selässä. :D Pysyin siis kentällä ja tallinpihassa ja menin pelkkää käyntiä. Josko nyt uskaltaisin tehdä tasapainoharjoittelua enemmänkin jatkossa, tarvetta sille ainakin olisi.

Ilman satulaa köpöttelyn lisäksi viime viikolla oli ohjelmassa yksi juoksutus, vapaapäiviä ja Batesin sovitus. Yhtenä iltana roudasin muutaman puomin kentälle, ravipuomit ja pari laukkapuomia ympyrän kaarelle. Sellaista kivaa ja vaihtelevaa siis. Tämän viikon maanantaina olin tunnilla pitkästä aikaa, tarpeeseen tuli ja hyviä tuloksia saimme kyllä aikaan valmennustaukoon nähden - tässä omassa harrastuksessakin tuntuu olevan taas hieman muutakin toivoa kuin kukkahattu-omistajuus. ;)

Nyt olenkin itse sairaslomalla tiistaina tehdyn poskiontelo-operaation vuoksi - olin maanantain valmennuksen jäljiltä tallilla vielä 12h ennen leikkaussaliin astumista. :D
Totti on siis taas ratsuttajan ja hänen apurinsa hyvässä hoidossa. Niin paljon harmittaa että tulee taas ratsastustaukoa - tauot tuntuvat vaikuttavan aina niin että ratsastan niiden jälkeen Tottia liian pieneksi ja matalaksi.. Nyt yritän miettiä tuota maanantaina ollutta tuntia niin etten ihan hukkaisi ajatusta tässä tauon aikana.

Tuo ylläoleva kuva on ihan lempparini. Puomikosketusta tuolla esteellä ei tullut, eli on joku optinen harha. :) Tuo positiivinen ilme ja venyvä ylähuuli saivat miltei liikuttumaan kun sain kuvan itselleni. Kuva (c) Suvi Laitinen, samoin kuin seuraavakin.

Isolle okserille piti jo pinnistää vähän totisempana.. :) 

Kunhan tästä leikkauksen jälkihoidosta toivun niin täytyy pinnistää toden teolla opinnäytetyötä valmiiksi asti syksyn aikana. Blogin suhteen ei siis muutoksia edelleenkään - tänne on kiva kirjoitella kuulumisia silloin kun on aikaa, ja kommentteja on erityisen kiva lueskella! 

Luonnoksissa on varustepostaus sekä tarinaa ensimmäisestä hevosestani arabitamma Cassandrasta. Katsotaan jos saisin ne valmiiksi vaikka tässä ensi viikon aikana.. :) 

Ohi on!

Tässä nyt postausta heti samana iltana, eli ylitän reilusti viimeaikaisen postaustahdin! :D

Viisivuotiaiden laatuarvostelut ovat siis ohi, ja lopputuloksissa Totti sijoittui sijalle 27/40 (kokonaistuloksen saaneista).

Eilen oli ohjelmassa askellajikoe eli viisivuotiaiden laatuarvosteluohjelma. Kesän teemaan sopien taivas repesi kun olimme saapuneet Ypäjälle. Lähes koko verryttelyn ajan satoi, mutta sade taukosi siinä vaiheessa kun Totti ja Karo valmistautuivat rataansa. Verryttelyssä Totti esitteli hienoja askellajeja, mutta jännittyi vähän kisakentän puolella. Arvosteluissa sitä sanottiin kiireiseksi ja toivottiin irtonaisempia lapoja. Käynnistä Totti sai pisteitä 7,50, ravista ja laukasta 7,00 ja luonteesta taas 7,50. Keskiarvo oli siis 7,25 ja sillä se oli sijalla 14 askellajikokeen jälkeen. 40 osallistujasta melko kiva sijoitus!

kuva: Leena Kahisaari

Tänään oli sitten estekokeen vuoro. Viikonlopun sateisen kelin vuoksi estekoe oli siirretty estekentältä Haimi-halliin, mistä olimme tosi iloisia!
Esteosuus oli oikeastaan suuri arvoitus, sillä estekisareissuja ei mahtunut melko buukattuun kesään ja harjoitushypyt oli tehty vain kotioloissa missä kaikki meni oikein mukavasti. Totti teki oikein hyvän suorituksen! Vaikeuksia aiheutti este numero 5 joka oli porttipysty ilman maalinjaa. Sitä hilattiin ylös samaa tahtia kuin oksereita vaikka ainakin näkemistämme hevosista suurin osa pudotti tuon esteen. Totti tiputti sen joka kerta, yllättyi ensin tehtävästä ja kielsi kertaalleen eikä hahmottanut paikkaa eli siinä näkyi kokemattomuus. Meidän verkkaryhmässämme nähtiin jopa yksi kuperkeikka tuolla esteellä eli siinä kohtaa jännitys tiivistyi aivan äärimmilleen ja toivoin lähinnä että ratsukko selviää ehjänä radalta. Vaikka pisteet olivat viitosta ja 5,25 niin olen ihan äärettömän tyytyväinen! Esimerkiksi metriselle okserille tuli tosi hyvä hyppy.
Kommenteissa ei kauheasti kehuja ole - kohtalainen jalkatekniikka, säkä saisi nousta korkeammalle hyppyyn, ponnistus saisi olla terävämpi.. Laukasta toivottiin pyöreämpää ja energisempää, ja kapasiteettia sanottiin välttäväksi. Samoin toivottiin enemmän yritystä virheiden korjaukseen, sekä energisyyttä.
Tästä eteenpäin suunnitelmana säännöllistä estehyppelyä jatkossakin sekä ihan oikeita estekisoja. Esteet tekevät tosi hyvää laukalle ja sitä kautta myös koulupuolelle.

Kisoja lukuunottamatta kunkkarielämys jäi tällä kertaa aika pieneksi eli aika meni oikeastaan oman hevosen kanssa touhutessa ja Expon läpi tuli juostua lähinnä laatuarvostelujen kansliaan ja kahvioon. Yöksi ajoimme kotitallille kun matkaa on kuitenkin vain tunti suuntaansa.

Nyt on ohjelmassa vähän kevyempi viikko eli palauttelua viimeistelytreenien ja kisojen jäljiltä. Torstaina tsekataan Batesin yleissatulan sopivuus jatkossa ja muutenkin satulamietintöjä jatketaan vielä. Versailles pitäisi saada kavennettua niin näkee sen sopivuuden ihan oikeasti. Halvimmaksihan tämä satulatouhu tulisi jos saisimme Batesista vielä sopivan!

Jännän äärellä

Koko vuoden takaraivossa ollut tavoite, viisivuotiaiden hevosten laatuarvostelut, on jo huomenna! Siis HUOMENNA!

Matkassa on ollut myös pieniä muttia - en sano vielä mutkia, koska nyt näyttäisi ihan hyvältä ja siltä että mennään kivalla fiiliksellä Ypäjälle. 

Ensinnäkin oma satula on tällä hetkellä epäsopiva, eli muutaman viikon ajan on nyt ratsastettu laina- ja kokeilusatuloiden kera.

Koesatuloista paras on melkein uusi Prestige Versailles- estesatula (halpaa kuin saippua ;) ). Sitä pitäisi hieman kaventaa jotta menisi sellaisenaan, nyt on ollut karva alla. 

Mahdollinen uusi satula?

Sain myös kaverilta vanhan poni-Barnsbyn (koulusatulan) kokeiluun, se näytti ensikatsomalta varsin lupaavalta mutta laskeutui kuitenkin turhan lähelle säkää. Näille molemmille yhteistä on melko "flätti" malli jonka kanssa pääsee lähelle hevosta. Sama malli oli myös poni-Butetissa joka oli kesällä käytössä jonkun hetken.

Näitä kuvia on tullut otettua - satula siellä, satula täällä.. :D Tässä testissä poni-Barnsby

Myös Prestigen yleissatula GP2 on yksi vaihtoehto mutta meidän koekappale oli liian leveä eli sitäkin pitäisi kaventaa. Alan jopa kallistua jollain aikataululla kahden satulan hankintaan, sitten ei olisi jatkossa ihan niin "tyhjän päällä" jos satulaan tulee muokkaustarvetta. Haluaisin kuitenkin noin pidemmän päälle koulu- ja estesatulat erikseen - eli jospa tuosta Versaillesista saisi pitkän aikavälin estesatulan ja hankin koulusatulan sitten rinnalle kun kukkaro sallii. 

Satula-asioiden lisäksi oma valmentaja-ratsuttaja oli poissa kuvioista parin viikon ajan. Tuo oli siis tiedossa jo etukäteen, mutta aloin jo hyperventiloida kun viimeisin tunti millä itse olin (toim.huom. oman, sittemmin epäsopivaksi tarkastetun satulan kanssa), meni aivan penkin alle! Onneksi valmentajamme omia hevosia ratsastanut E. toimi lainaratsastajana pari viikkoa ja hyppäsikin pari kertaa Totin kanssa. 

Äitihepan vanha loimi käytössä <3

Nyt on siis soviteltu satuloita, hommattu paikalle niin hierojaa kuin kengittäjää ja K:kin pääsi tällä viikolla Totin selkään viimeistelemään. Viime perjantaina menin itse pitkästä aikaa ihan sileällä maneesissa (ohjenuorana reipasta laukkaa eteen) tuon Versaillesin kanssa ja kyllä Totti tuntui ihan erilaiselta kuin omalla satulalla. Oman satulan eli Batesin yleissatulan tsekkaus olisi näillä näkymin ohjelmassa ensi viikolla ennen kun teen mitään kovin isoja peliliikkeitä esim. Versaillesin kauppojen muodossa. Otin kyllä jo Versaillesin kuukaudeksi vuokralle niin että saa testailla ja miettiä ajan kanssa. Ensi viikolla käytän sen myös kavennettavana mikä kuuluu vuokrauksen hintaan, loistavaa palvelua!

Lähtölistat Ypäjälle tulivat nettiin tiistaina ja Totin vuoro on molempina päivinä vasta iltapäivän puolella. Ei siis aikaisia aamuherätyksiä viikonloppuna! Tänään menen tallille pesemään ja puunaamaan hevosen sekä varusteet. Letit ehtii väsätä huomenna aamupäivällä.

Tällä viikolla treenit ovat hoituneet ratsuttajan toimesta, tässä vielä pienellä iltakävelyllä kuin paraskin huippu-urheiluhevonen ;)

Kuvat ovat viime aikojen kännykkä-räpsäisyjä. Järkkäri on unohtunut ihan täysin tänä kesänä, kisareissuilla paras (eli mukana oleva) kamera on ollut iPhone, jolla on saanut kelpo videoita ja muutamat verkka/palkintojenjakokuvat. Todennäköisesti Ypäjällä on kuitenkin sen verran tuttuja että voisin lykätä videoinnin jollekin muulle ja räpsiä itse kuvia myös suoritusten aikana. :)
Kisaraporttia tulossa sitten mahdollisimman pian viikonlopun jälkeen! 

Kesä- ja kisakuulumisia

Ei mitään uutta auringon alla eli taukoja kertyy edelleen tähän bloggaamiseen. Tässä siis lyhyesti muutaman viime viikon tapahtumia.

Olin itse juhannuksesta viikon verran poissa maisemista, mökkeilemässä Tahkolla. Mitään ratsastusvarusteita en ottanut mukaan - periaatteessa vietän yleensä hevosettomia lomareissuja koska oma hevonen "syö" rahaa (ja ratsutuksia) myös lomareissun aikana. ;)

Nyt kuitenkin mielessä alkoi itää ajatus issikkamaastosta Tahkovuoren maisemissa. Maastoilu kun on ollut pienenä peikkona, niin mietin mikä olisi kivempaa kuin maastossa paineleminen turvallisen pienen issikan kanssa. Maastoreissu järjestyi lyhyellä varoitusajalla Tahko Areenalle ja parin tunnin lenkillä näki mukavasti maisemia. Ekalla laukkapätkällä olo tuntui melko huteralta juoksuhousujen ja lenkkarien kanssa, mutta kyydissä pysyi hyvin kun hieman rentouduin. Oli kyllä oikein hyvä "aivot narikkaan"- lenkki! Edellisestä issikkakyydistä oli jo vuosia aikaa, ja täytyy sanoa että tältä ratsulta löytyi reipas töltti paljon paremmin kuin edellisiltä.

Tahkon maisemissa

Reissussa ollessani Tottikin maastoili tallityöntekijän kanssa ja sain palautteeksi että "kyllä sun hevonen on ihan maastovarma, nyt vaan maastoon!" Tämän todistaakseen kyseinen kaveri "veti maaston" minulle ja Totille oman hevosensa kanssa. Jännitin kovasti alkuun ja heti lenkin alkajaisiksi tuli monille hevosille jännittävän sillan kohdalla pari autoakin vastaan vauhdilla, mutta kun siitä selvittiin niin aloin rentoutumaan. Ravissa Totti tuntui tosi reippaalta toisen hevosen perässä. Kun laukkasimme yhden metsätiepätkän, menin Totin kanssa ekana niin että saan säädeltyä vauhtia sopivaksi. Ja kuulin jälkeenpäin palautetta maastokaverilta että mentiin paljon reippaammin kun hän odotti. Ensimmäinen hevoseni, arabitamma Cassu harrasti aikanaan myös sivuloikkia mikäli oli aikaa haihatella tienvierustoja, siitä on kaiketi selkäytimeen jäänyt ajatus että reipas sujuva laukka olisi kaikinpuolin turvallisempaa. Laukkapätkän jälkeen lenkki jatkui pellonreunaa pitkin metsän läpi hiekkakuopille. Jo lenkin alkajaisiksi kävimme hiekkakuopilla kiipeämässä pienen mäen käynnissä, ja nyt oli ohjelmassa isompi mäki laukalla ylös. Ohjeeksi sain "harjasta kiinni ja tulet vaan meidän perässä". Ja sitten mentiin, Totti paineli mäen reippaasti ja innokkaasti.
Paluumatkalla piti kulkea taas pieni pätkä pellonreunaa ihan ison tien vieressä, siinä Totti hiukan jännittyi ja otti jopa pienen loikan eteenpäin.
Tuon reissun jälkeen olin aivan liikuttuneen tyytyväinen. Ajatella, miten iso peikko maastoilusta oli taas päässyt kasvamaan ja ihan turhaan!

Nyt olemme käyneet jo pari kertaa maastossa tuon kerran jälkeenkin, vielä luotettavien hevosseuralaisten kanssa. Kun kävimme uudelleen hiekkakuopilla, Totti pääsi hieman yllättämään. Käyntikiipeily oli sen mielestä aivan maailman tylsintä, näin kivassa paikassa! Se päästi aivan hillittömän vinkaisun, ja jonkinlaisen loikan tuloksena oli yhtäkkiä aivan poikittain polkuun nähden, etenemässä oikea lapa edellä. Suoristin sen rauhassa, ja ratsureima oikein puhkui intoa kiipeilyn jälkeen. Kyllä muuten "mäyräkoira" keräsi hyvin takaosansa alle niillä kierroksilla. ;)

Tämän päivän rauhallisessa maastossa menimme suuren osan matkasta vetohevosena. Puupäällysteinen silta oli nyt jännittävämpi kuin edellisillä reissuilla. Ihan selvästi Totti vähän jännitti ensimmäisenä kulkemista. Oli kuitenkin hyvin kuulolla ja rentoutui lenkin edetessä. Nyt kotiinpaluu pellonreunaa pitkin ei aiheuttanut enää ylimääräisiä sätkyjä.

Eli nyt vain ohjelmassa ahkeraa maastoilua vähintään kerran viikossa, aina kun on hyvin seuralaisia lähdössä maastoon. Käyntimaastoja, reippaita maastoja, kaikki käy! Totti on aina ollut innokas lähtemään mukaan tarhasta (ja olenkin sanonut monesti että sinä päivänä jos se ei anna tarhasta kiinni, on jotain isosti vialla) mutta nyt näiden maastokertojen jälkeisinä päivinä se on ollut oikein erityisen innokas, korvat tötteröllä kyselee mitä tänään tehtäisiin. Tai ehkä vaan kuvittelen?

Maastoilun lisäksi ollaan toki tehty muutakin - valmentajamme K. on treenaillut ja käynyt parit kisat Totin kanssa.
Ensimmäiset olivat suomenhevosille avoimet 2-tason koulukisat SJ-tallilla Salossa. Luokkana oli 4-6- vuotiaille avoin tutustumisluokan kouluohjelma pitkällä radalla. Totti teki tasaisen, hyvän radan joskin kuski oli sitä mieltä että olisi voinut mennä paljon paremminkin. Pisteet olivat kuitenkin yli 62% jotka oikeuttivat toiseen sijaan. Mahtavaa!

7,5 pisteen pysähdys :) 

Toiset kisat olivat eilen Wiurilassa, ensimmäiset nurmikisat Totille. Ohjelma oli sama kuin edellisissä kisoissa, eli tutustumisluokan ohjelma. Tuo oli avoin ykköstason luokka jossa oli 20 osallistujaa ja vaikka Totti näytti tosi hyvältä verryttelyssä, mietin miten 5-vuotias suomenhevonen "mahtuu" mukaan. Ja hyvinhän se meni, teki taas hyvän ja tasaisen radan. Tulokset olivat iloinen yllätys kun pisteitä ropisi jopa 65,652%! Tämä oikeutti luokan kolmanteen sijaan.

Ainoa ongelma kisareissulla oli, että nurmialue oli Totin mielestä yhtä suurta laidunta, se siis yritti koko ajan hamuilla syötävää. ;) Mutta kun pääsi töihin, keskittyi se ihan täysillä eikä arastellut nurmipohjaa juurikaan (kantahokit oli tietysti alla).

Molemmissa kisoissa satulana oli käytössä lainapenkki, Butet'n ponikoulusatula. Onneksi en ole itse päässyt testaamaan tuota koulusatulaa, kuume on tarpeeksi kova jo ilman testailuja... ;)

Kiitos kisojen, olen panostanut kisahoitajan rooliin ja opetellut letittämään vuosien tauon jälkeen. Totin harjahan ei ole tuohon optimaalisen pituinen ja pituutta suurempi ongelma on epätasainen paksuus. Keskeltä kaulaa harja on paksu JA pitkä, ja haivenet harvenevat kun lähestytään säkää. Juttelin joskus jo ratsuharjan leikkaamisesta ja tuo ajatus tyrmättiin lähipiirin toimesta, joten näillä mennään. ;) Sykeröt olen ommellut kiinni ja ovat kyllä pysyneet hyvin. Totti on myös melko kiitollinen letitettävä, eilenkin se oikein nautiskeli silmät puoliummessa kun tein lettejä. Se on aina tykännyt kun sitä harjataan, tai touhutaan jouhien kanssa.

Keskeneräinen "taideteos" ;) 

Valmis!

Tästä tuli nyt oikein maraton-postaus, mutta en malttanut jättää kesken kun asiaa oli. Huutakaa HEP (kommentteihin) jos saitte luettua loppuun..? ;)

Peruuntunut kisareissu ja rentoa meininkiä

Ensimmäinen kisareissun peruutus tälle kaudelle on plakkarissa, sen aika oli viime viikonloppuna. Syynä ei onneksi ollut mikään hevosen vaiva tai isompi kriisi, vaan sain itse suuren kaktuksen kurkkuun päivää ennen kisoja. Koska reissuun olisi sisältynyt kisasuorituksen lisäksi myös ainakin 3h traileriyhdistelmän ratin takana, päätin olla kerrankin järkevä ja perua lähdön. Kisapäivänä vähän harmitti etten lähtenyt - kunnes imuroin n.30 neliön verran asunnostamme ja olin aivan läpimärkä hiestä. Eli kyllä siinä joku flunssapöpö oli päällä. Siitä selvisin onneksi alkuviikon aikana, muutaman päivän pidin Totin kanssa ihan rentoa peltokävely-meininkiä.

Totilla oli touko-kesäkuussa toden teolla kevättä rinnassa eli nyt seuraa tarinaa sen laidunseikkailuista.
Samaan aikaan sattui monta muuttujaa, eli ensinnäkin Totin rakas tarhakaveriruuna oli reissussa pari viikkoa. Siihen päälle tammojen kovat kiimat ja kesän ensimmäiset ötökät, ja hevosten puolipäivä-laidunnus vähän eri järjestyksessä kuin normaalisti tarhoissa ovat (siis tottakai tarhakaverit samassa, mutta vieruskavereissa oli vaihtelua). Tuloksena yksi yksinäinen suomenruuna pää sekaisin. On kuulkaa kovin kiitollista kuulla että se oma hevonen on painanut sähkölangoista houdinina viereiselle laidunlohkolle parin pv-tamman seuraksi. Ja vielä kiitollisempaa oli, että tämä tapahtui muutamana päivänä! Päädyin laittamaan ihottumaloimen jotta se minimoisi edes ötökkä-ärsytyksen. Tämä tuntuikin auttavan - ja sitten sain huokaista helpotuksesta kun tarhakaveri kotiutui reissultaan. Totin elämä on siis jälleen järjestyksessä, paitsi edelleen se hörisee kovin Adonismaisesti muutamalle tammalle...
Tänä kesänä Totti ei ole siis yötäpäivää laitumella vaan pysymme maneesitallilla. Suunnitelmissa kun siintävät viisivuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelut syyskuussa. Toisaalta ihan hassu olo koska aiempiin kesiin on aina kuulunut laidunnus tai muuten 24/7 ulkoilmaelämä, mutta Totti tuntuu nyt sen verran tyytyväiseltä elämäänsä (poislukien tuo edellämainittu episodi) että saa pysyä näillä sijoillaan.

Allaolevassa kuvassa arsenaalina siis loimi, huppu, sekä riimussa pari pätkää sähkölankaa. Tuolla hetkellä Totin lempinimeksi oli vakiintumassa Apina. :) Nyt olen jättänyt loimen pois kun se tuntuu naftimmalta lavoista kuin viime kesänä.

Viime aikojen ratsastukset ovat sujuneet melko kivasti, vaikka valmennuksissa en ole päässyt käymään tässä kuussa. Olen keskittynyt itse olemaan rento ja maalailematta piruja seinille. Kyttäily on vähentynyt huomattavasti, kun olen tietoisesti vilkaissut aivan toisaalle heti jännittymisen hetkellä, ihan muina miehinä. Käytännössä Tottikin on unohtanut "pelottavat" asiat aina vaan paremmin. Todella pieni asia ja varmasti monelle ihan itsestäänselvyys, mutta minulta tuo on vaatinut melko paljon ajatustyötä. Lyhyellä aikavälillä heti ulkokauden alussa tuli parikin melkein-jalkautumista, jotka oikein lietsoivat sitä että ennakoin yhä enemmän "mitä se voisi nyt pelätä"... Ja jos satulassa istuja kyttäilee nurkkia niin hevonenkin tekee sitä aivan varmasti!

Myös satulaa muokattiin taas ja nyt käytössä on Batesin sininen kaari. Jonkunlaista satulanpaikkaa tuo pikkuruuna on siis kasvattanut itselleen. Satulan myyjä sanoi vuosi sitten ettei oikein osaa arvioida tuleeko Totti levenemään vai kaventumaan ajan mittaan. Vaikka massaa ja lihaksia tuntuu muuten kertyneen lisää, niin kai tuo satulanpaikan muotoutuminen ja pieni "vauvanpyöreyden" kaventuminen kuuluu kasvunvaiheeseen.

Hetken ehdin valitettavasti ratsastaa hieman liian leveällä satulalla, joka kuitenkin silmämääräisesti istahti selkään kivasti. Silloin tuntui siltä että Totti oli päässyt niskan päälle kyttäilyn kanssa, olin itse ihan hukassa satulassa ja mikään ei sujunut. Oli kertakaikkiaan taas sellainen olo että olen hyvää vauhtia pilaamassa hevostani. Onneksi samalla tallilla on meidän luottovalmentaja joka kiinnitti huomioni satulaan. Ensi hätään laitettiin karvaromaani alle ja sitten kävin hakemassa sinisen etukaaren. Ensimmäistä kertaa kun ratsastin niin että satulassa oli sininen kaari, Totti tuntui oikein huokaisevan. Koin suurta helpotusta ja toisaalta harmitusta - niitä jälkikäteisiä itsesyytöksiä, etten huomannut heti tilannetta. Taas note to self- osastoa: Jos joku asia tökkii, niin kannattaa katsoa ihan todella ajatuksella ja vaikka avustajan kera varusteet ja muut läpi, ennen kun on heittämässä kirvestä kaivoon oman harrastuksen osalta.

En oikein edes tiedä mikä on se "iso epäonnistuminen" jota pelkään. Onko se sitä, että odotan jonkun sanovan että "pitäisi senkin myydä se kiva nuori pois" - jonkunlainen huijarisyndrooma siis? Sellaisista asioista on kuitenkin turha stressata - Totti on luotettavan ammattilaisen ratsutuksessa säännöllisesti ja toki käyn itsekin valmennuksissa aina kun kynnelle kykenen. Tallilla ja ystäväpiirissä on apua saatavilla. Onko kyse siis vaan itse asetetuista paineista: edistymisen pitäisi olla jotenkin ällistyttävän nopeaa kun kerrankin alla on melko lupaava hevosystävä? Näitä asioita olen paljon miettinyt ja nyt päässyt toivottavasti pahimmasta stressistä ylitse - ainakin tällä erää. Pääasia että positiiivisuus ja ilo pysyy mukana menossa, ja se käy ihan luonnostaan tuon kuvassa näkyvän iloisen hevosen kanssa. :)

Viimeisimmän kisareissun kuulumiset

Viimeksi pähkäilin ollaanko menossa kisoihin, ja kyllähän me lähdimme reissuun kun tilanne kotipuolessakin on pysynyt vakaana. Kisoistakin on jo puolitoista viikkoa aikaa eli hiukan on raportti viivästynyt! Vaikka edeltävän perjantain valmennus ei mennyt kovin putkeen, päädyin lähtemään kun valmentajakin kehotti ja olisin kuitenkin lähtenyt kuskaamaan kaverin hevosta samoihin kisoihin. Oma ratsu kulki siis kyydissä samalla vaivalla, loogisesti ajateltuna.. ;)
Yritin psyykata itseni ratsastamaan radan aikana eli hakemaan valmennuksen lopputunnin hyvää ravia, pitämään istunnan kurissa laukassa ja tekemään hyvät tiet. Tavoitteena oli siis pysyä poissa "varman päälle"- hissuttelusta.

(c) Laura Haaksiluoto

Meidän lähtöajat olivat vasta yhden jälkeen joten riitti että saavuin tallille kymmeneksi. Yhdentoista pintaan lähdimme ajelemaan tallikaveri-ratsukon kanssa kohti Kaarinaa ja kisapaikkaa. 

Omasta verryttelyryhmästäni oli pari ratsukkoa jäänyt pois joten pääsinkin melkeinpä heti verryttelemään. Verryttelyssä hain samaa hyvää ravia kuin tunnillakin, laukkailin hieman kevyessä istunnassa ja välillä kävelin pitkin ohjin. Harjoitusraviin en istunut oikeastaan ollenkaan verryttelyn aikana enkä tehnyt meille vielä vaikeaa peruutusta. Luin hiljattain yhden kisaverryttelystä kertovan artikkelin Horse&Riderista ja siinäkin kehotettiin keskittymään verryttelyssä positiiviseen, iloiseen menoon ja omiin vahvuuksiin eikä treenaamaan heikkopäisenä niitä vaikeita asioita juuri ennen radalle menoa. 

(c)Laura Haaksiluoto

Nämä olivat ensimmäiset ulkokisat meidän osalta eli nyt ei tullut vaihtelua kentältä maneesiin tai toisinpäin, kun verryttely oli kentällä kisaradan vieressä. Luokkana oli "vanha tuttu" (siis edellisten kisaratsujen ajalta) helppo C:1 2000.
Raviohjelma meni hyvin, laukkaohjelmassa oli edelleen parantamisen varaa. Nyt kuitenkin sukelsin etukenoon astetta vähemmän kuin edellisellä kerralla eli jotain edistystä tapahtuu! Aaltoja!

On se hyvä että naurattaa radalla, jopa laukassa. :D
(c) Laura Haaksiluoto

Raviohjelmassa saimme ohjelman kaikista kolmesta temponlisäyksestä vähintään 6,5 ja yhdestä jopa seiskan. Tuosta olin tosi positiivisesti yllättynyt! Raviohjelman pisteet olivat vähintään kutosta, laukannostoista saimme myös 6,5 mutta laukkaosuudet noin muuten olivat 5,5 arvoisia. Peruutuksen ennakoin tälläkin kertaa eli ilmeisesti pieni stressi onnistumisesta tekee sen että pysähdyn aina ennen pistettä. Eli siinä yksi tyhmä pisteen menetys jonka olisin korjannut täsmällisyydellä.

(c) Laura Haaksiluoto

Prosentteja saimme 60,50%. Melko pitkään olimme jopa sijoituksessa kiinni mutta vahva aavistus kertoi että voimme lähteä kotiinpäin ennen luokan loppua ja näinhän se olikin. Joka tapauksessa olen tosi tyytyväinen tuohon rataan kun on näkyvissä että edistystä tapahtuu - vaikka kuinka pienin askelin.

(c) Laura Haaksiluoto

(c) Laura Haaksiluoto

Nyt tämän viikon sunnuntaina on näillä näkymin allekirjoittaneen kevään kisaturneen viimeinen kisareissu. Emme siis lähdekään Urjalaan vaan suuntaamme seurakisoihin Laitilaan. Viikonlopun kisasuunnitelma on elänyt aika paljon tässä viime hetkillä - ensin Urjalan kisat vaihtuivat Artukaisiin mutta loppujen lopuksi menen nyt Laitilaan jälki-ilmoittautuneena. Ohjelmana on nuorten hevosten kenttäohjelma joka mennään pitkällä radalla. Hieman lisästressiä siis radan opetteluun kun nyt olen mennyt vaan perusratoja lyhyellä kentällä.
Heinäkuulle on ohjelmassa sitten parit aluekisat ihan tässä lähistöllä. Alustavasti suunniteltuna valmentajamme K menee nuo 2-tason kilpailut Totin kanssa eli pikkuhiljaa mennään laatareita kohti.

Kuten kuvituksesta näkyy, kisoissa oli kuvaaja paikalla ja olikin ihanaa saada kuvia omasta radasta. Tämä viimeinen, allaoleva kuva on tunnelmaltaan suosikkini. Samaa kiitollisuutta tunnen joka päivä tästä hevosesta. Mutta jottei olisi ihan kiiltokuvameininkiä niin totean että onhan se välillä vähän pikkuapina, seuraava postaus voisi olla vaikkapa "Totin laidunseikkailut..." :)  

(c) Laura Haaksiluoto

Fiilistelyä blogihiljaisuuden keskelle

Edelleen on pari pitkää blogitekstiä luonnoksissa lähinnä kuvitusta vailla. Nyt kuitenkin elämä yllätti pahemman kerran kun lähiomaisen sairaus otti harppauksen eteenpäin - eikä siis hyvään suuntaan. Viime päivät ovat menneet lamaantuneessa, lohduttomassa olotilassa. Tietysti samaan aikaan pitäisi olla reippaana aikuisopiskelijana aloittamassa opinnäytetyötä sekä töissä suoriutumassa työviikon haasteista.

Viime viikolla kävin harvinaisen vähän tallilla muiden kiireiden vuoksi. Maanantaina työpäivän jälkeen oli tallin vuoro. Onneksi tallikaveri sattui samaan aikaan ja kävimme kiertämässä pellon pari kertaa.
Tiistaina selkäännousu jo mietitytti kun olin kehittänyt itselleni myös mojovan jännityspäänsäryn joka on edelleen voimissaan. Nousin kuitenkin satulaan - pääseehän sieltä aina alas.
Nyt kun ajatukset ovat muualla, oli poissa se yliyrittäminen johon usein sorrun, eli keskityin vaan fiilistelemään. Hengitin keuhkoihin ilmaa, ratsastin ensin ravissa ja sitten siirryin laukkaamaan. Uskaltauduin jopa tekemään pari alkeellista vastalaukkakaarta eli loivia kiemuroita laukassa pitkillä sivuilla. Ja hups vaan ne onnistuivat! Koska kaikki paineet olivat sillä hetkellä poissa, vaikeutin tehtävää tekemällä ravissa avoa toisella pitkällä sivulla. Hups vaan, sekin onnistui. Lopuksi vielä parit väistöt ja kiemuraurat keventäen, siirtyminen käyntiin ja alas selästä. Oli aivan pakahduttavan ihanaa, ja jotenkin tuo sai uskomaan siihen oman arjen voimaan vaikeassa tilanteessa.

Sunnuntaina olisi seuraava kisastartti ykköstason koulukisoissa. Mietin vielä vakavissani olenko menossa kisaamaan vai lähdenkö vaan tallikaverin autokuskiksi. Toisaalta samalla vaivallahan se oma hevonenkin sinne kulkisi ja ainakin tulisi touhuttua muuta kuin huolehtimista ja stressaamista - konkreettinen tekeminen auttaa. Huomenna on vielä valmennus jonka jälkeen päätän startataanko kisoissa vai keskitynkö hetken aikaa fiilistelemään kotikentällä.

Blogin suhteen lupaan vain, että fiiliksen kanssa mennään kuten tähänkin asti.

Kolmannet kisat ja muita kuulumisia

Tekeillä on pari isompaa postausta - varusteista sekä muisteloita ensimmäisestä hevosestani arabitamma Cassandrasta. Ajanpuute kuitenkin vaivaa enkä meinaa saada noita tehtyä loppuun asti. Siispä tähän väliin ihan peruskuulumisia. :) 

Viime viikonloppuna oli meidän kolmannet yhteiset kisat, jälleen ykköstason kisat ihan lähiseudulla. Meillä oli edellisenä päivänä valmennus jonka jälkeen oli tosi hyvä fiilis lähteä kisoihin, vieläpä kun valmentaja tuli paikan päälle katsomaan meidän verryttelyn. Wau mitä luksusta! :) 

Verryttely oli ulkokentällä - tein jonkun verran avoja, siirtymisiä ja muutamia laukannostoja. Sitten olikin vuorossa siirtyminen maneesiin, olimme jo toisia lähtijöitä luokassamme joka oli siis helppo C:2 2000. Tottia meinasi taas jännittää hiukan maneesin laidat, tuomari- ja katsomopääty, mutta se onneksi asettui melko hyvin ennen kun pillin vihellys kuului. Radan alussa oleva raviosuus (keskiympyrät + täyskaarrot) meni melko hyvin ja tasaisesti. Sen jälkeen tuli peruutus, jossa ennakoin ja pysäytin valitettavasti jo metrin ennen pistettä, tästä rokotettiin tietysti pisteissä. Temponlisäyksistä ensimmäinen jäi myös melko vaatimattomaksi, toinen oli onneksi jo parempi. Käynnistä tuli taas seiska. Laukkaosuuksista hakkasin jälkikäteen eniten päätä seinään, sillä juuri edellisenä päivänä olimme harjoitelleet miten istun rauhassa laukassa, ja ratsastan pohkeella takaosaa hyvin mukaan. Ja mitä tapahtuu valkoisten aitojen sisällä....tuuppasin Tottia kuin mielipuolinen, koko laukkaosuuden läpi, koska se ihan just tippuisi raviin muuten...mikään ääni takaraivossa ei sanonut sillä hetkellä että istu sinne penkkiin ja ratsasta takaosaa, niinkuin olisi pitänyt! Nostoista saimme kutoset mutta muuten laukkapisteet alkoivat vitosella, ihan oikeutetusti. 

Pisteet radasta olivat 59,1% eli nyt emme ylittäneet 60% "haamurajaa" jonka olen asettanut itselleni vähimmäistavoitteeksi helposta C:stä. 

Tähän väliin tulikin sitten parin viikon kisatauko ihan sopivaan paikkaan. Huomenna olen toimihenkilönä 2-tason kilpailuissa ja seuraavan viikonlopun reissussa. Maksoin myös sekä oman D-kilpailulupani että Totin vuosimaksun, eli pian pitäisi päästä ilmoittautumaan kilpailuihin myös Kipan kautta. Kuun lopussa olisi yhdet ykköstason koulukisat jonne toivon mukaan pääsemme. Ja siitä parin viikon päästä suomenhevoskummajaiset Urjalassa eli silloin pitäisi uskaltaa jo kakkostason kilpailuihin jos vain kaikki menee niin putkeen että sinne lähdemme. 

Onhan kisojen ulkopuolellakin tietysti elämää - 99% ajasta kun on sitä tavallista arkea!
Totti on saanut nyt olla hieman kevyemmällä ja olemme käyneet paljon kävelemässä peltolenkkiä. Eilen olimme valmennuksessa toisen suomenhevosratsukon kanssa ja valmentaja huikkasikin että milloin tuollaista laukkaa esitellään myös kisoissa... ;) Eli siinä sitten tavoitetta kerrakseen! 

Ensi viikon olen itse ensin alkuviikon päivät opiskelukuvioissa ja sitten viikonloppuna jopa hiukan rellestämässä kun parikin menoa osui tuohon viikonloppuun. Totti on siis melkein koko viikon valmentajan + hänen apuriensa hyvässä hoidossa ja ratsutustakin tulee tuossa taas pieni Boot Camp- tyyppinen kuuri. 

Totin satula joutuu tosin nyt vähän tarkempaan syyniin, se on ilmeisestikin taas muokkausta vailla ja on hieman liian leveä tällä hetkellä - liikkuminen on parempaa kun on karvaromaani satulan alla. Yritän muokata satulaa ensin itse toppauspaloilla ja jos en onnistu saamaan sitä sopivaksi niin täytyy pyytää sovittaja käymään. Samaan aikaan kun harmittelen jos meidän ihanan järkevä yleispenkki ei sovikaan enää, poden kovaa koulu- ja estesatula- kuumetta. Yhden satulan muuntaminen kahdeksi on vain rahallisesti melkoinen taikatemppu! :D Eli toivotaan parasta että saamme tähän hätään laitettua yleissatulan vielä sopivaksi. 

 

Rento vappuviikonloppu

Ihanaa vappua kaikille lukijoille!

Nyt ei otettu mitään hienoja poseerauskuvia vapun kunniaksi - kuvituskuvat kännykän kätköistä -mutta hevostelemassa olen käynyt vappuviikonlopun molempina päivinä. :)

Eilen lauantaina oli ohjelmassa maastakäsin kävelytystä, sillä tallilla käyvä osteopaatti oli hoitanut Totin perjantaina. Otimme siis rennosti lauantain, kävelytin Tottia hetken kentällä ja sitten lähdimme tallikaverin mukaan kiertämään pellon ympäri vielä pari kertaa. Siinä tuli ihan mukava vappulenkki itsellekin! Ja Totti käyttäytyi superhienosti.  

viikon takainen kuva - lajien välistä ystävyyttä :)

Tänään toteutin mielessä itäneen ajatuksen eli kävin virittämässä kentällä olleet esteet ihan pieniksi, ne olivat lähinnä kavaletin korkuisia ristikoita (+ lankku luonnollisesti pystynä). Verryttelin Tottia hiukan ravissa, nostin laukat molempiin suuntiin ja laukkailin muutaman kerran yhden puomin yli, sitten oli pikkuesteiden vuoro.  

Otin max.15 hyppyä (hups, en pysynyt laskuissa!) - ensin muutaman kerran yksittäisen ristikon ravilähestymisellä, sitten jatkoimme ristikolta lävistäjällä olleelle pienelle lankulle. Tuon teimme pari kertaa. Ensimmäistä kertaa lähestyin lankulle ravissa, seuraavalla kerralla lähestyimme jo laukassa.

Hetki kävelyä ja sitten hyppäsin viiden esteen radan eli ensin ristikko, lankku, toinen yksittäinen ristikko vähän lyhyemmällä tiellä ja viimeiseksi vielä kahden ristikon linja. Totti loikki ristikoita tosi mielellään. Lankulle ja isompien johteiden väliin tehdylle ristikolle otti vähän ponnekkaammat hypyt kun tavis-miniristikoille mutta sen enempää ei niitä katsellut. Hypyt sujuivat ja varsinkin tuo rata meni niin mukavasti ettei oikein ollut muuta tehtävissäkään kuin kehua paljon, ottaa loppuravit ja siirtyä loppukävelyihin. Totti oli sen oloinen että olisi vielä jatkanut hyppäämistä, mutta tämän päivän ajatuksena oli nimenomaan ottaa lyhyt hyvänmielen- ristikkotreeni ilman ratsastajan pelkotiloja tai kummankaan osapuolen väsymystä. Näitä lisää myös jatkossa! 

Ehkä ensi kerralla voin laittaa puomit jo seuraaviin kannattimiin tai tehdä pari pikku-pystyä ristikoiden lisäksi. ;) 

Loppukäynnit kävin kävelemässä taas pellolla. Oli oikein ihana kesäinen ilma!  

Kävin vielä syöttelemässä vihreää Totille ihan muutaman minuutin ajan, taisi olla melko maukasta.. :)

Uutta reissua putkeen

Tässä vielä pikaraportti lauantain kisareissusta.

Perjantai-iltana huomasin huolestuttavan asian eli ei jännittänyt yhtään! Siis mitä ihmettä!
Kisat järjestettiin n.15km päässä kotitalliltamme, joten ajomatka oli mukavan lyhyt. Sadetta oli taas luvattu tällekin kisapäivälle mutta vältyimme siltä onneksi melko pitkään.
Matkasimme paikalle taas ilman ylimääräisiä apukäsiä - kahden suokin ja kahden ihmisen yhdistelmä toimi onneksi jälleen mainiosti. Eli toinen käy ilmoittautumassa sillä aikaa kun hevoset seisoskelevat vielä trailerissa. Sitten hevoset ulos ja satulat selkään, ja kohti kisa-areenaa.

Verryttely oli kentällä, aivan rennoksi en Tottia saanut mutta mukavia pätkiä kuitenkin. Maneesissa oli rataa suorittavan ratsukon lisäksi kaksi valmistautuvaa ratsukkoa, ja tuntui siltä että meidätkin kuulutettiin valmistautumaan kriittiset viisi minuuttia aikaisemmin kuin mihin olin valmistautunut. Maneesin päädyssä oleva tila oli sen verran pieni etten tehnyt siellä juuri muuta kuin käynti-seis-käynti- settiä.

Nyt olikin eka kerta tositoimissa niin että rataan tutustumiseen ei ollut mitään ylimääräistä aikaa - viikkoa aikaisemminhan myös osa verryttelystä oli maneesissa kisaradalla. Se näkyi hieman eli Totti jäi katselemaan tuomarinpäätyä ja varsinkin toista kulmaa.

Ratana tällä kertaa oli ihan uusi Helppo C, E.B.Special 2015- ohjelma. Tuo on varmaan helpoin C:n ohjelma monella tapaa eli esimerkiksi yhdenkään kulman läpi ei laukata, eikä ole keskiympyrää tai lävistäjää kummempia kuvioita. Tätä suunnittelin alunperin ensimmäiseksi kisaradaksemme, mutta kun otimme "varaslähdön" ja selvisimme C-merkin kouluohjelmasta kunnialla niin tämä tuntui jo vähän tylsähköltä. ;)

Radassa oli niin hyviä pätkiä kuin pientä epätasaisuuttakin. Seiskat nappasimme raviympyrästä ja käyntilävistäjästä, pari kuusi-puolikastakin löytyi (mm.toinen laukkaympyrä), mutta sitten niitä vitosella alkavia kohtia joissa oli kommentit mm. poikittamisesta tuossa yhdessä pelottavassa kulmassa. Meidän piti nostaa laukka juuri tuon kulman jälkeen ja tälläkin radalla laukannosto lähti kuin tykin suusta, poispäin pelottavasta kohdasta. Tuli jo kiire kääntää keskiympyrälle - ympyrästä saimme kuitenkin pisteiksi 6,5 eli laukka ainakin pyöri energisesti.. :D

Pisteitä radasta saimme tasan 60 prosentin verran. Vähän jäi harmittamaan tuo nurkan kyttääminen (sisäpohje läpi,...) mutta kun vertasin kahden radan papereita rinnakkain, päädyin siihen että suunta on oikea. Eli kun vielä nuo vitosella alkavat tonttuilut saa pois, niin on oikein hyvä tilanne. Onhan se ihan mukavaa että "lähtötaso" on tämä 60 prosenttia vähän epätasaisenakin päivänä.
Videota radasta ei nyt ole, koska ei tosiaan ollut ketään ylimääräistä kuvaajaa mukana.

Koska tallikaverimme oli varmasti sijoituksessa kiinni, jäimme odottelemaan luokan loppua verryttelyalueelle jossa oli hyvin tilaa. Tässä kohtaa saimme jäätävän sadekuuronkin niskaan, jonka jälkeen kylmyys iski luihin ja ytimiin. Lähdimme palkintojenjaon jälkeen autolle ja pakkasimme hevoset, jonka jälkeen oli ihanaa laittaa lämmintä vaatetta päälle.
Ihania tällaiset lähiseudun pikkukisareissut joista kotiutuu jo aikaisin iltapäivällä!

Reippaat Reissaajat kotimatkalle lähdössä (otin toki suitset matkan ajaksi pois riimun alta :))

Ensimmäinen koulukisareissu

Tällä viikolla valmistauduin Totin kanssa meidän ensimmäiseen yhteiseen kisareissuun. Läheisellä ratsastuskoululla oli seurakoulukilpailut tänään, ja olimme ilmoittautuneet C-merkin kouluohjelmaan. 

Aamulla tuli kisaamisen realiteetit hyvin tutuiksi taas tauon jälkeen, kun satoi kaatamalla ja samaa sadetta luvattiin koko aamupäiväksi. Laittelimme tallikaverin kanssa tavarat ja hevoset valmiiksi ja lähdimme hyvissä ajoin kohti kisapaikkaa. Kisapaikalla ehti hyvin käydä ilmoittautumassa, vessassa (vielä kerran :D ) ja laittaa hevoset kuntoon. Meillä ei ollut ketään ylimääräistä apulaista mukana, mutta onneksi hevoset olivat kiltisti parkkialueella niin sai satulan selkään ja suojat pois. 

Kohti verryttelykenttää kävellessä Totti vähän tuijotteli uutta paikkaa ja oli normaalia levottomampi taluttaessa. Toki tuossa vaiheessa saattoi omakin jännitys olla korkeimmillaan ja heijastui varmasti hevoseen! Ensin ehdimme verrytellä hetken kentällä, mutta järjestäjä oli varannut verkka-aikaa myös maneesiin. Pääsimme siis maneesiin viidentoista minuutin ajaksi mikä oli todella mukavaa - varsinkin kelin huomioonottaen. Ja tuli tutustuttua samalla maneesin puitteisiin. Tuomarin ja katsomon pääty oli alkuun jännä mutta sain Totin ihan hyvin avuille ja se rentoutui paremmin hetki hetkeltä. Tein verryttelyssä muutaman avon, pieniä väistöpätkiä, kiemurauria, siirtymisiä ja tarkistin että molemmat laukat nousivat. 

 

Yksi ratsukko oli jäänyt pois meidän verryttelyryhmästä joten verryttelyajan jälkeen jäin Totin kanssa maneesin ulkopuolelle odottelemaan yhden ratsukon ajaksi. Sen jälkeen pääsimmekin jo maneesiin valmistautumaan. Tallikaveri-ratsukko oli radalla juuri ennen meitä, ja ensin Totti oli vähän levoton maneesin nurkan pienessä tilassa. Se jopa kolautti yhden kouluaidan pätkän kumoon! Onneksi jo ennen kun radalla oleva ratsukko aloitti suorituksensa. 

Ennen radan aloitusta ravailin vähän ympäri rataa ja menin kolmikaarista kiemurauraa, kunnes pilli soi. Alkutervehdykseen ja lopputervehdykseen saapumiset menivät tosi kivasti suorana kotitreeneissä, mutta tosipaikan tullen vieraassa paikassa esiintyi vähän kiemurtelua. Askeleenpidennys kevyessä ravissa lähti kivasti mutta tahti kärsi hieman (ne puolipidätteet!). Seuraavasta lävistäjästä harjoitusravissa, 4 askelta käyntiä keskellä, saimme kommentit hyvästä tiestä ja toiveet rentoudesta. Kun tulimme ensimmäiseen laukannostoon, katsomossa rapisi äänekkäästi jokin karkkipussi. Totti meni hyvin päätyyn mutta laukannosto lähti oikein harvinaisen vauhdikkaasti (oho!) ja oikea laukka sai moitteita kiireisyydestä. Kiireisen laukan jälkeen tuli paniikki siirtää raviin ja ennakoin siirtymisen liian aikaiseksi. Täyskaartokin oli hieman liian pieni, siinä tilanteessa taisin keskittyä rauhoittamaan ravin tahtia enkä keskittynyt kunnolla tiehen. Vasemman laukan nostosta saimme jo 6,5 ja laukastakin kutosta. Raviin siirtymisen jälkeisessä täyskaarrossa Totti köhäisi yllättäen pari kertaa. Tämän jälkeen kierrettiin rata tuomarin edestä ja käännyttiin radan poikki, keskellä oli pysähdys. Tuon jälkeen mentiinkin jo lopputervehdykseen. 

Loppukommenteissa toivottiin lisää rentoutta, tahdin tarkkailua ja huolellisempia asetuksia ja taivutuksia. Ja enemmän jalalle ratsastamista. Eli juurikin samoja juttuja mitä tunneilla olemme kuulleet - ne puolipidätteet pitäisi muistaa, huolellisuus ja pohjeavut mukana paremmin. Minkäs teet jos kisahermot ovat sitä luokkaa että keskittyminen meni lähinnä reitillä pysymiseen eikä ratsastamiseen. ;) Eli ratoja alle vaan!

Pisteitä saimme 60,556% joka riitti kolmanteen sijaan tuossa yhdeksän ratsukon luokassa! Eli näistä ensimmäisistä kisoista kotiuduimme sijoituksen kera. Eikä kotiin lähtiessämme enää edes satanut, vaatteet ehtivät kuivua auttavasti kotimatkan aikana.

Kotiin päästyämme Totti sai pellavapöperön ja jäikin suoraan sisälle syömään päiväheiniä. 

Nyt otamme alkuviikon rennosti ja ensi viikonloppuna on seuraavat lähiseudun pikkukisat. Otetaan siis vähän ratoja alle kun kerran innostuttiin! Vuosimaksua ja omaa D-lupaa en ole kuitenkaan vielä maksanut. Pitää ne hoitaa viimeistään kesän korvilla että pääsemme ainakin heinäkuun alun suokkikisoihin lähitallille. 

Maastoilukausi avattu!

Otsikko kuulostaa hassulta, koska pitäisihän sitä pystyä käymään vuoden ympäri maastossa säännöllisesti, eikös? Noh, syystä jos toisesta meille jäi nyt taukoa ja maastoilu on rajoittunut pellon kiertämiseen. Tänään kuitenkin tallikaveri kysyi seuraksi ja keli oli niin huikaisevan kaunis, että yllätin itseni suostumalla mukaan Totin kanssa.

Tunnustan että jännitti hieman, mutta ihan turhaan! Pidin omat hermot kurissa - keskityin koko lenkin ajan myös omaan istuntaan, kevyeeseen tuntumaan ja myönnetään että satulassa oli myös kauhukahva... Kiersimme käyntipainotteisen metsälenkin ja olimme lenkillä reilun tunnin. Ainoa "tilanne" oli takaisin kotitallin pihaan saavuttuamme, kun asfalttitietä päristeli äänekäs moottoripyörä (joka kyllä hiljensi tosi nätisti huomattuaan meidät!). Niin Totti kuin tallikaverin hevonen säpsähtivät sitä hieman, mutta rentoutuivat ihan samantien joten se siitäkin tilanteesta. 

Jos nyt tästä päivästä jotain opin, niin ennen kaikkea sen että hevonen on oikein loistavasti avuilla ja läsnä, kunhan itse olen rennosti läsnä sen kanssa. Eli täytyy vain luottaa tuohon kauramoottoriin paremmin! :) Toivottavasti näitä kivoja kaverimaastoja saataisiin enemmänkin taas jatkossa! 

Eilen oli myös ensimmäisen Hexocil- pesun vuoro. Menin vasta illalla tallille pesuoperaatiota varten. Hexocilin pitää antaa vaikuttaa 10-15min, ja tuon ajan Totti oli solariumissa lämmittelemässä. Eli lauantai-iltana hevosen Day Spa- palvelua, kaikkeen sitä hevosenomistajana joutuukin.. :D 

Alla vielä kuva tuosta tämänhetkisestä ihottumakohdasta pesun jälkeen. Sai siis takajalan takaosan tuohon tilaan ihan yhdessä päivässä (viime ti-ke), ja iho tuossa kohdassa on jo melkein kesäihottumaiseen verrattavissa eli paksu ja sen oloinen että olisi enemmänkin hangattu. Itse asiassa koko takaosan iho on paljon kuivempi ja hilseilevämpi kuin etupää? 

Tuosta on onneksi jo vähän paranemaan päin, täytyykin ottaa seurantakuvia taas huomenna. 

Huomenna olisi sitten seuraavan pesun vuoro.

Kaikki kokemukset vastaavista iho-ongelmista otan kiinnostuneena vastaan, jos jollain niitä on! Kiitos jo aiemmin kommentoineelle Sannalle. :) 

Ihonhoitoa treenien lomassa

Huh, aika menee niin nopeasti että taas on ehtinyt pari viikkoa vierähtää! Itse asiassa nytkin pitäisi tehdä kouluhommia:

Meidän arkielämä on pitänyt sisällään säännöllisiä tunteja, ratsutusta ja kevyempiä jaksoja. Ja jopa niitä kisasuunnitelmia jotka pidän vielä pimennossa, tosin en välttämättä enää viikkokaupalla.. ;) Eli suunnitelma on jo toteutusasteella jos vain kaikki menee putkeen mm. vetoauton kanssa, kun tallikaveri lähtee samaan reissuun.

Kun tunnilla menimme koulurataa läpi, oli jännitys ihan käsinkosketeltavissa ennen rataharjoituksen aloitusta. Mutta kyllä se siitä, Totti pötki menemään juuri niin mallikkaasti kuin itse pystyin pyytämään. Mieletöntä! Enää pitäisi siirtää tuo tunnelma vieraaseen paikkaan, niin etten häkelly jos joku kohta radasta ei mene kuin Strömsössä, vaan jatkan ratsastusta ja pysyn rauhallisena. Onneksi ensi viikolla ehditään vielä valmennukseen. 

Viimeksi taisin olla kouluradalla kolmisen vuotta sitten, luottoratsu-Sampon kanssa. Tuntuu että tuosta olisi enemmänkin aikaa! 

Hiukan päänvaivaa aiheuttaa nyt Totin takaosan kutiaminen. Jopa eläinlääkäri kävi tänään ohimennessään kurkkaamassa takajalan takaosassa olevaa kohtaa josta on paikallisesti jopa iho rikki (eli on löydetty joku hyvä hinkkauspaikka). Neuvoksi saatiin Hexocil- pesu muutaman kerran kuuriluontoisesti, ja jos ei tuo helpota niin sitten otetaan koepala ihosta ja ihmetellään lisää. Kutiaminen rajoittuu siis takaosaan eikä mitään patteja tai muuta oireilua ole muualla. Ruokinta on pysynyt samanlaisena koko talven - heinän lisäksi hyvin vähän kauraa, kivennäiset sekä pellavapuuroa höystettynä porkkanoilla sekä Effektri Equi- öljyllä. Nyt Totti on ollut jo viikkokausia ilman talliloimeakin, ulos on loimitettu vielä ihan kevyesti topatulla sadeloimella. Toivottavasti ihon tilanne ei ainakaan pahene, eläinlääkäri oli luottavainen sen suhteen ettei tuo ongelma normimeininkiä estä millään tavoin. :) 

Valmennusta ja palauttelua

Tämän postauksen kirjoittamisen aloitin viikko sitten - en kuitenkaan saanut sitä aivan valmiiksi ja työviikko vilahti kuin huomaamatta ohitse, joten nyt hypätään jo puolisentoista viikkoa taaksepäin raportoinnissa.

Tiistaina ja keskiviikkona 8-9.3. tallillamme oli Antonio Serrano Silvan valmennukset joihin osallistuin Totin kanssa, puolen tunnin yksityistunneille molempina päivinä. Kyllä nuo puolituntiset olivat edelleen täysin riittävä setti meille. Nyt tuli testattua uutena asiana myös kaksipäiväinen valmennus.

Tällä kertaa keskityttiin paljon siirtymisiin, etenkin tehtävänä oli nostaa laukkaa niin että Totti pysyisi pyöreänä. Tuo on itselleni hyvin heikko kohta, koska jaksan olla edelleen tyytyväinen jokaisesta rennosta, suht siististä laukannostosta - pääsemättä pyöreänä pysymiseen asti.. :) Eli olen jollain tasolla hyväksynyt "vähän sinnepäin"- tilanteen riittävän hyväksi. Ilmeisesti jossain pääkopassa ratsastan vielä 3,5-vuotiaan haparoivia laukannostoja.. ;)
Totti tuntuu myös tarvitsevan vielä laukan "käynnistymiseen" muutaman askelen verran, joten tiheääkin tiheämmät ravi-laukka-ravi-siirtymiset (joissa olin itse aina vaan liian hidas) lisäsivät vielä vaikeusastetta. Jos nyt mietin miten itse toteutan näitä jatkossa, niin ensinnäkin pitäisi olla 150% tarkempi laukannostoissa (..kuitenkaan jännittymättä, helppoa..) ja todennäköisesti tekisin siirtymisiä ensin vaikkapa puolen ympyrän / 10 laukka-askeleen tai muun kohtuullisen etäisyyden välein ja kun tuo sujuu, sitten tiheämmin.

Muita konkreettisia huomioita olivat lapojen hallinta, eli varsinkin oikeassa kierroksessa ulkolapa karkaa. Kun keskityin ulkoapuihin paremmin, helpotti tämä koko ravityöskentelyä hurjasti. Tätä on treenattu myös oman valmentajan tunneilla.
Jälkimmäisenä päivänä pääsimme hetkeksi aikaa pois ympyrältä tekemään ravityöskentelyä koko maneesissa - silloinkin vaihdellen tiheästi tehtäviä eli siirtymisiä, pysähdyksiä, voltteja.. Kaikki muu tuntui menevän oikein mukavasti - jopa kisahaaveita herätellen, paitsi tosiaan tuo laadukkaat laukannostot.. :)

Valmennusjuttu jää nyt valitettavasti vähän vajaaksi kun ei ole video- tai kuvamateriaalia. Pari pätkää on ekalta päivältä mutta maneesissa vilisee taustalla sen verran muitakin ratsukoita etten tohdi julkaista, tunti oli kuitenkin ruuhka-aikaan. Täytyy vielä zoomailla videota tarkemmin, jos sieltä irtoaisi jokin pätkä missä näymme sopivasti vaan me.

Valmennusten jälkeen Totti sai vähän palautella eli juosta liinassa, kävellä ja irtohypätä taas kertaalleen ihan huvin vuoksi vaan. :)

Nakuilua auringonpaisteessa

Nyt päättyneellä viikolla K. ratsasti Totin kertaalleen ja torstaina olimme estetunnilla taas pitkästä aikaa. Tunnilla oli kolme eritasoista ratsukkoa, teimmekin ristikon korkuiset tehtävät huomattavasti helpotettuina kun muut joutuivat kääntämään tiukkoja teitä. Minun pitää kuitenkin keskittyä nyt ennen kaikkea siihen että Totti laukkaa sujuvaa, tarpeeksi reipasta laukkaa ja pääsen mukaan hyppyyn. Näin hypytkin sujuvat kuin itsestään. Hyppääminen pitäisi saada taas säännölliseksi niin omassa takaraivossa kolkuttava jännityskin vähän hälvenisi. Ihanan innokkaasti ja rehellisesti Totti-poika kyllä hyppii menemään!

Totilla on nyt usein osunut viikon toinen vapaapäivä lauantaille. Sinänsä hassua kun periaatteessahan olisi hyvä pitää vapaapäivät työviikon ohessa ja ratsastaa viikonloppuna sitten levänneenä molempina päivinä. Valmennukset ja ratsutukset osuvat kuitenkin yleensä arkipäiville ja lauantaisin on toisaalta ihanaa käydä ihan vaan huoltamassa karsina + pellavapuuro ja rapsuttelemassa hiukan. Eilisen vapaapäivän ohessa huolsin satulan oikein kunnolla eli putsasin ja laitoin Batesin logolla varustettua rasvaa (edellinen kerta olikin ties koska).

Eilen vapaapäivänä syötiin havuja tarhassa :)

Tänään saimme maneesin sattumalta ihan privaattikäyttöön, juuri ennen hevosten päiväruokia. Ratsastin nyt oikeastaan ekaa kertaa vähän sillä fiiliksellä että joskus pääsisi kouluradallekin - eli istuin normaalia ahkerammin myös harjoitusraviin.. ;) Laukannostoissa Totti on voimistunut nyt hurjasti ja on siirtynyt hieman laiskoista ravi-laukka-siirtymistä kunnon Nostoihin isolla alkukirjaimella. Pyöreänä en vaan saa sitä pysymään laukannostoissa, eli seuraavaa valmennusta/kunnon tukiopetusta odotellessa jatkamme näitä haparoivia harjoituksia rennolla fiiliksellä.

Laaduton maneesi-selfie, todiste privaattimaneesista :)