perjantai 31. tammikuuta 2014

The Day - ensimmäinen ratsastuskerta!

Tänään torstaina oli SE päivä. Päivä joka on ollut mielessä vuodesta 2011 lähtien. Joka kerta kun olen harjaillut Tottia ja vaikka unohtunut nojaamaan sen leveää selkää vasten, olen haaveillut että minkälaista on istua selässä.

Oli pakko käydä kokeilemassa, voi sitten sanoa ratsastaneensa omalla oriilla ;)
Hieno on, ilman mitään epäilystä laadukkain omista hevosistani! Viivi on täyttänyt hyvän siitostamman määritelmän ja tehnyt itseään paremman jälkeläisen.


Koppuraisella kentällä, käyntiä ja vähän ravia. Pellolle en vielä uskaltautunut. 


On se ryhdikäs. Ja ihan tarpeeksi hevosta. Kasvaa se varmaan tuosta vielä jonkun sentin, ja kun runko on luonnostaan pyöreä niin ei siitä liian pientä jää. 


Ravia tulee säännöllisen tahdikkaasti. 


Kuva on tietysti todiste vain tietystä hetkestä. Totti on luonnostaan oikeinpäin kun ei haihattele muualle ja kulkee suorassa. WAU. En ole ikinä päässyt nauttimaan sellaisesta omasta hevosesta. 
Kääntöpuolena voi olla liian alas painuminen. Mutta sovitaan ettei keskitytä siihen, hevosen 12. ratsastuskerralla? ;) 


Raviin lähti kevyestä merkistä, samoin käyntiin siirtyi ajatuksella ja pienellä istunnalla. Juuri niinkuin pitääkin!


En tiedä tuleeko enää ratsastuskertoja ennen ruunausta. Vielä ehtii 1 tai jopa 2 kertaa, kun lasketaan vapaapäiviäkin. Ruunauksesta tulee joka tapauksessa pieni tauko ratsastukseen, niinkuin 3-vuotiaalle aivan hyvin sopiikin tulla. Sitten talutellaan ja ajetaan kävelyä hetken aikaa.

tiistai 28. tammikuuta 2014

10 ratsastuskertaa ja viikon mittainen countdown

Elämä on hymyillyt monella tavalla viime viikot!
Totti on ollut tosi kiva ajettava, olin itsekin sen kanssa ihan yksin ajolenkillä pienen tauon jälkeen. Hyvin selvittiin, ihanan kärsivällisesti pikkupoika odotteli kun rähmäkäpälä-omistaja ähräsi valjaiden remmejä jäätynein näpein. 15 asteen pakkasesta huolimatta oli ihanan lämmin olo kun oma varsa hölkkäsi rennosti kärryjen edessä, aurinko paistoi eikä ollut huolenhäivää.


Samoin ratsastukset ovat sujuneet hyvin. Kymmenennellä kerralla Totti alkoi olla ihan aidosti ohjan ja pohkeen välissä. Kun se kulkee suorana ja rentona, on jo ihan luonnostaan oikeinpäin. WAU mikä hevonen! Nämä kuvat ovat tuolta kymmenenneltä ratsastuskerralta.



Aika on varattu. Ensi viikon keskiviikkona (jos ei nyt tule viime hetken aikataulumuutoksia esim allekirjoittaneen töistä johtuen) orista tulee ruuna. Totti saa stressittömän elämän, tarhakaverin hokkikauden jälkeen, ja tulevaisuudessa porukkamaastoja, lukuisia kisoja ja valmennuksia ilman stressiä ahtaista suorituspaikoista tai oriin erityishuomiointia. 
Kilttihän se on kuin mikä, pientä näykkimistaipumusta lukuunottamatta, mutta järki sanoo sen olevan vähintään yhtä hyvä harrastekaveri ja suoritushevonen ruunana.


Kun vain kaikki sujuisi hyvin...

lauantai 18. tammikuuta 2014

Talvipäivän ratsastusta

Tänään taas Totti oli liikenteessä, toista kertaa kentän viereisellä pellolla. On sitä kiva seurata, näin ylpeän omistajan ominaisuudessa kamera kädessä. :) Tänään oli yhdeksäs ratsastuskerta.



Yksi iso asia on mietinnässä, eli ruunaus. Mitään pakkorakoa ruunaukseen ei ole, pikkupoika ei edelleenkään ole yhtään karjas. Pari kertaa olemus on tosin kasvanut kymmenellä sentillä kun tallin viisivuotias ori on ollut näköpiirissä - toisaalta taas oriit tarhaavat lähekkäin (yksi ruuna välissä) eikä siellä ole mitään keskinäistä levottomuutta vaan oikein rauhallinen ilmapiiri. Tammojen ohi kuljetaan täysin kiltisti, ehkä vähän sivusilmällä vilkaisten.

Onhan Totti vähän erikoisen värinen, kivaluonteinen ja rakenteessakaan ei pahasti sanomista. Mutta onko se jalostusori? Nyt halutaan isoliikkeistä, raamikasta suomenhevosratsua, korkeampaa kuin about 150-155cm. Ja olenko itse oriinpitäjä? Ihan tavallinen harrastaja, mielessä kiva harrastaminen, jonkin verran tavoitteellinen mutta periaatteessa haluan "vain" mukavaa harrastamista hevoseni kanssa, niin valmennuksia kuin maastoiluakin. Paremmista kisatuloksista voivat toki huolehtia taitavammat ratsastajat, mielelläni annan Totille myös mahdollisuuksia kisata.. :)


Ruunalta jäisi oriin pienet harhailevat ajatukset pois. Voisi maastoilla porukassa paremmin, kuljettaa ns.kenen kanssa vaan. Ja ennen kaikkea: tarhata kaverin kanssa. Olen sekä iloinen että surullinen joka kerta kun Totti hörisee lämpimästi karsinanaapurilleen illalla ja sillä on kova tarve päästä turvat vastakkain kaverin kanssa. Voin vaan kuvitella miten noin sosiaalinen hevonen nauttisi kun pääsisi kaverien kanssa samaan tarhaan. Nyt sen sosiaalisuus suuntautuu suurelta osin ihmisiin. 

Olen vähän lykännyt ruunausta - kun ei ole ollut mitään ongelmia, ja toisaalta olen hölmösti pelännyt että Totti menettää tietyn reippauden ja herkkyyden. Se on kuitenkin todistanut olevansa luonteeltaan ihan perusreipas eli pelko patalaiskasta ponista on hyvin todennäköisesti turha, ja on sen verran massava että pitää varmaan lihakset suht hyvin ruunanakin. 
Jonkin verran myös pelkään toimenpidettä, sitä että joku menee vikaan. Yhdestä epäonnistuneesta jalkaleikkauksesta on tullut järjetön pelko kaikkia isompia toimenpiteitä kohtaan. Mutta ei omistajan jännitys saa olla este hevosen stressittömälle elämälle, eihän? 

Haaste hevosenomistajille

Kiitos Jilla haasteesta, tässä tulee :)

Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta:

Vilketotti on 3-vuotiaaksi kääntynyt suomenhevosori, omakasvattini. Se on opetettu ajolle 1-vuotiskesänä, ja jatkettu ajoa 2-vuotiaana jaksoittain, syksyllä säännöllisemmin.
Nyt vuodenvaihteen tienoilla on alkanut sisäänratsastus, ja Totilla on ratsastettu huimat 9 kertaa. Vielä ei ole laukannut ratsastajan kanssa (poislukien parin askeleen tahattomia poukkoiluja), laukan vuoro on kyllä mahdollisimman pian kun on hieman parempi pohja käytössä.
Totti on luonteeltaan kiltti, HYVIN sosiaalinen, tekee mielellään töitä mutta osaa olla myös hieman jullikka. ;) Ei ole selvästikään kyseessä karjas ori, mutta ruunaus on mietinnässä..ehkä..

Arkistojen aarteita, marraskuulta 2011
Totin emä Viivi on 14-vuotiaaksi kääntynyt suomenhevostamma, joka on ollut minulla syksystä 2009. Viivi on tosin ollut pian kaksi vuotta ylläpidossa muualla.
Viivillä on kisattu vain he C / 60cm- tasolla, sillä on ollut vaihtelevasti myös jalkojen kanssa ongelmia joten on jäänyt "puskaratsu/perusratsastus"-tasolle. Se tykkää esteistä paljon, ja maastoratsuna on ihan lyömätön, varsinkin kun on seurana toinen hevonen. Viivi tekikin pari kesää töitä leirihevosena vaellusleireillä, ex-ylläpitopaikassaan. Nuorena Viivi on opetettu ajolle mutta sillä ei ole tiettävästi ajettu n.10 vuoteen.
Viivi on kiltti ja luotettava, mutta yksin maastossa saattaa hermostua varsinkin kotiinpäin tullessa jos ratsastaja ei pysy zen-mäisen tyynenä.

Hevoset vai ponit? Miksi?

Olen aina ollut enemmän poni-ihminen ja oikeastaan pelkään tosi-isoja hevosia, varsinkin vähän virkkuja lämminverisiä. Suokit ovat hyvä "välimuoto" - suokeissakin tykkään enemmän sirommista, kompakteista "malleista". Edesmennyt arabitammani oli 148cm korkea, sekin meni enemmän ponista kuin Hevosesta. Isoa peruspuoliveristä en näkisi omana hevosenani, mutta never say never.

Ystävän pv-tamman selässä, todistettavasti, vuonna 2010 :)
Ensimmäinen hevonen/poni jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?

Hmm.. jonkun verran tuli ratsastettua Perniön Ponitallin tuntiponeilla myös itsenäisesti (silloinen lemppari oli nf-tamma Afrodite II, "Luffe"), mutta varsinainen vastaus taitaa olla ensimmäinen oma hevonen, arabitamma Rusthållets Cassandra.

Cassu vuonna 2008

Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko (jos on kengässä)?

Luulen että Etelä-Suomen sääoloissa ja vaihtelevilla pohjilla, maneesittomalla tallilla ei ole mahdollista pitää käytössä olevaa hevosta ilman kenkiä. Jos olisi hyvä luminen talvi ja kesälläkin pehmeät pohjat, niin mikä ettei, meillä kaatui kengättömyys alkutalven pitkähköön peilijää-aikaan. Ja täytyy sanoa että Totin liikkuminen muuttui selkeästi pontevampaan suuntaan kengityksen tuloksena kun ei enää tarvitse varoa!
Kenkien kokoa en tiedä, täytyy tunnustaa.

Klippaus: puolesta vai vastaan?

Jos ratsastaa paljon "kunnolla", etenkin maneesissa, niin klippaus on ihan miellyttävä vaihtoehto hevosen kuivattelun kannalta. Riippuu paljon missä käytössä hevonen on, jos vain maastoillaan joskus ja jouluna eikä halua loimittaa yhtään niin ei silloin tietysti tarvitse klipata.

Pieni 1-vuotias
Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

Totti on tällä hetkellä yksin, syksyyn asti oli kyllä porukassa mutta tallinvaihdon yhteydessä jäi yksin kun uudella tallilla ei ollut sopivaa kaveria 2-vuotiaalle oriille. Tämänkin takia mietin ruunausta ihan vakavissani, kun olisi kiva tarhata muiden kanssa.

Painia orilaitumella

Viivi on ylläpitopaikassaan muutaman muun hevosen kanssa samassa tarhassa. Se tulee lähes kaikkien kanssa toimeen - joillekin alistuu, joitakin pomottaa. Ex-tallilla oli arrogantti nuori NF-tamma jonka Viivi piti kurissa ihan vain olemuksellaan.

Pieni Totti ja hieman isompi newforesti kaverina

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vai ulkonäkö? Miksi? 

Molemmat. Harrastajana en ottaisi itselleni vaikean luonteista hevosta. Ja tietysti ulkonäön pitää miellyttää silmää. Siinäkin on paljon pointteja - vaikkei hevonen olisi varsinaisesti kaunis mutta sen ilmeestä ja olemuksesta näkee että luonne on täyttä kultaa ja rakenne ja liikkeet kohdillaan, niin ei sillä ulkonäöllä enää ole niin merkitystä.

Lyömätön ilme :D
Hevosystävä :)

Millainen on hyvä hevosblogi?

Hyvin ja elävästi kirjoitettu ja hyviä kuvia :)

Pahin tippumisesi?

Joskus tipuin Cassulta estetunnilla kun se lähti hyppyyn "hieman" liian aikaisin enkä päässyt hyppyyn mukaan, alas tultiin esteen sekaan. Silloin tulin kuperkeikalla alas, tuli varmaan pieni aivotärähdys.
12-vuotiaana tipuin ratsastuskoulun kisoissa hartiat edellä selälleni, aikana ennen turvaliivejä. Mitään ei sattunut mutta sen jälkeen äitini ei ole käynyt katsomassa kisoja tai muutenkaan ratsastustani ;)

Viivillä estekisoissa 2010

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?

Totilla on 2 ihan ohutta Horzen Avalance high neck- sadeloimea. Sen lisäksi Horsewaren Amigo Mio- kevyttoppaloimi ja yksi Eurohunterin full neck- fleeceloimi. Nämä asuvat tallilla.
Kotivarastossa on käyttöä odottamassa yksi Horsewaren full neck-toppaloimi, sekä Viivin "perintönä" Horse Comfortin full neck-villaloimi ja Weatherbeetan fleeceloimi. Loimikoko on tällä hetkellä 135cm(Horze)-> 145m. Horsewaret ovat kokoa 6,3/140cm.
Totti ja Avalance - edustava mainoskuva? ;)
Viiville olen vienyt käyttöön 2 toppaloimea, yhden merkittömän kevyttoppiksen ja käytettynä ostetun paksumman Rhinon jossa ohut kiinteä kaulakappale. Muuten se käyttää ylläpitopaikan loimia, ja on ilmeisesti kehittänyt ärsyttävän tavan ilmaista kuumuutensa rikkomalla fleeceloimia *köh*. Sen loimet ovat kokoa 145-155. Muutama kuivatusloimikin Viivillä on vanhempieni varastossa, toistaiseksi vielä liian isoja Totille.

Kuinka usein hevosesi liikkuu?

Totti liikkuu suunnilleen joka toinen päivä (tai 2pv putkeen ->1-2 vapaata). Vaihtelevasti ratsutusta, juoksutusta ja ajoa. Ratsutuskerrat ovat siis vielä todella lyhyitä. :)

Otetaan yksi ajokuvakin tänne

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?

Hieman varovainen, en ainakaan uhkarohkea. Ei ole suurta kynnystä nousta tuntemattoman hevosen selkään jos se on turvalliseksi todettu, mutta vaatii jonkun kerran tutustumista että tunnen oloni kotoisaksi. Enkä tunne pakottavaa tarvetta kiivetä jonkun tosi herkkiksen ja kuuman, ison puoliverisen satulaan.
Olen myös kehittänyt jonkunmoisen estekammon säännöllisen hyppäämisen loputtua - Cassu-tammani oli välillä kovin ailahtelevainen esteillä. Silti lähdin jokseenkin ennakkoluulottomasti mukaan maastoesteleirille Niinisaloon, kun alla oli tuttu ja turvallinen lainaheppa. Eli jotain yllytyshulluuttakin löytyy vielä. :)

Niinisalon-leirin turvaratsu "Samppa Linna" kouluradalla
Haastan vastailemaan: Annan talli , muut näyttivät jo vastailleen tähän!

torstai 2. tammikuuta 2014

Hyvää uutta vuotta, terveisin ratsuhevonen :)

Niinkuin edellisessä vihjailin niin isoja askelia otettiin joulun välipäivinä. Sisäänratsastus on alkanut, muutama kerta on jo takana. Ja nythän Totti on virallisesti kolmevuotias.

Se sanottakoon heti alkuun, että itse en ole ollut Totin selässä vielä. Ratsastajana toimii tallinpitäjä Heli, joka on Totin opettanut myös ajolle.

Ensimmäiset selkäännousut tehtiin sisätiloissa, josta siirryttiin nopeasti työskentelemään kentällä. Ihan ekoissa selkäännousuissa Totti jännitti vähän jalan kosketusta kainaloon, mutta tottui nopeasti kun hyviä toistoja tuli.

Toinen kerta kentällä, vielä taluttajan (allekirjoittanut) kanssa. 

Nyt pari viimeisintä kertaa olen juoksuttanut Tottia aluksi hiukan ennen ratsastusta, mahdolliset ylimääräiset energiat pois. Laukassa on nähty pientä iloista pukitteluakin, eli vaikka työmotivaatiota on niin löytyy myös pientä pilkettä silmäkulmassa. Mikään ihan pystyynkuollut ori ei siis ole, vaan liikkuminen on tarmokasta ja iloista.  

Kolmevuotias, 1.1.2014. Näyttää se jo hevoselta?

Ilman taluttajaa jo, ihan ohjattavissa

Tähän mennessä Totti on käyttäytynyt varsin mallikelpoisesti. Oripoika on oppinut nopeasti mikä on homman nimi (kanna ihmistä selässä niin saat kehuja ja nameja, selkeästi tärkeää työtä ;)) ja lähtee töihin aina innoissaan. Se on kyllä ihan Totin perusluonnekin, että tykkää kun sen kanssa touhutaan ja tehdään asioita. Viimeksi ravailivat jo ilman taluttajaa hiukan kenttää ympäri. Pari videopätkääkin löytyy, eli jotain videota varmasti tulossa jossain kohtaa.

Tarkoitus on pitää nyt sopiva jakso sisäänratsastusta kun kelitkin sallivat sen näin hyvin. Myös ajo otetaan taas mukaan ohjelmaan, sehän on "vanha tuttu juttu". 

Kuten allaolevasta kuvasta näkyy niin oppilas on varsin tyytyväinen suoritukseensa! :D


P.S. kun kuitenkin joku miettii niin en vielä tiedä koska nousen itse selkään. Siitähän olen haaveillut viimeiset kolme vuotta! Mutta ensisijaisesti haluan taata Totille hyvän alun ratsun hommiin joten katsotaan milloin aika on oikea. Kyllä sinne oman varsan selkään täytyy päästä vuonna 2014, se on selvää :)