Aika parantaa haavat

Tasan viisi vuotta sitten, 26.5.2009 oli hevosteluhistoriani hirvein päivä. Jouduin hyvästelemään ensimmäisen oman hevoseni Viikin hevossairaalan heräämöön.

Tuota hetkeä edelsi yhdeksän vuotta hevosenomistajuutta, pitkä tie lukiolaisesta opiskelujen kautta IT-alan työläiseksi. Asuinpaikat muuttuivat, ystäväpiiri vaihteli, parisuhdetilanne vaihteli, osa-aikainen työ Mäkkärissä vaihtui harjoittelupaikan kautta vakipaikkaan ns.oman alan firmassa. Yksi kuitenkin pysyi aina, ja se oli oma hevosystävä.
Vaikka Cassulla oli vaihtelevasti vuokraajia ja varaliikuttajia (opiskelu- ja työtilanteestani riippuen) eli kävin tallilla sen mukaan vaihtelevasti, oli se kuitenkin aina se Oma Hevonen, tuttu ja turvallinen. Näistä vuokraajista useampi on tänäkin päivänä hyviä ystäviäni.

Cassusta voisi kirjoittaa pitkästikin ja ehkä joskus kirjoitankin, mahtuihan yhdeksään vuoteen kaikenlaista. Kisakokemusta paljon enemmän kuin menestystä, satulaongelmia, jalkavaivoja, muuten vaan arjen harmautta.... Mutta tietenkin lukemattomia ihania maastolenkkejä, valmennuksia, kaiken takana yhteenkuuluvuus sen Oman Hevosen kanssa. Edelleen muistelen lämmöllä sitä tunnetta, kun Cassu laukkasi maastossa. Sitä tunnetta en ole vielä tavoittanut yhdenkään toisen hevosen kanssa.

Samoin voisin käydä läpi ne päivät tarhassa sattuneesta kaatumisesta lopetukseen. Paniikin ja pessimistisyyden, odotuksen ja eläinlääkärien toiveikkaat ennusteet paranemisesta. Leikkauksen ja sen jälkeisen puhelun. Heräämössä leikatut jouhet jotka odottavat edelleen koruksi teettämistä. Kotimatkan klinikalta, kun puristin rattia rystyset valkoisina niin että kädet puutuivat. Seuraavan päivän työpäivän jälkeisen romahduksen, kun tulin asuntoni ovesta sisään ja tajusin ettei ole syytä lähteä tallille.

Muutaman viikon ajan hävitin järjestelmällisesti varusteita, myin nettikirppiksillä pilkkahintaan loimia ja muuta tarpeellista. Jossain takaraivossa oli silti tunne siitä, ettei tämä harrastus siihen loppunut. Ensin mietin ratsastuskoulun tunteja ja kävinkin yhdellä tunnilla. Sitten ajauduin liikuttamaan tuttujen hevosia, aloin katsomaan myynti-ilmoituksia sekä kuuntelemaan puskaradiota... Ja loppu onkin historiaa.

In Memoriam : Rusthållets Cassandra ox , 12.5.1995-26.5.2009

Homekorvainen hevonen

No niin, laatareista on selvitty ja elämä jatkuu. Totti sai laatarien jälkeen pienen loman. Sen jälkeen sitä on taas ajettu, juoksutettu (sivuohjat uutena tuttavuutena) ja tällä viikolla ratsastinkin jo kerran kevyesti käyntiä ja ravia kentällä.

Kummallisen otsikon syynä on havainto jonka tein Totin korvista toissapäivänä. Sillä on ollut toisessa korvalehdessä pieni harmahtava kuiva kohta jota olen seuraillut. Nyt tuo harmaa kohta oli kuitenkin laajennut huomattavasti, vaalennut melkein valkoiseksi ja valkea alue jatkui pistemäisesti korvalehden sisäpuolta alaspäin.
Sama ilmiö on vähän lievempänä myös toisessa korvassa.

Vaikka sain pariltakin kokeneelta hevosihmiseltä kommentit että kyseessä on todennäköisesti ihan harmiton kosmeettinen vaiva, niin yht-äkkisen muutoksen takia kilautin kuitenkin läheiselle klinikalle. Eläinlääkäri tiesi kuvauksesta heti mistä puhutaan, ja kännykkäkuva vahvisti puhelindiagnoosin. Tässä siis kuva pahemmasta korvasta.

Tässä on paras löytämäni suomenkielinen linkki aiheesta. Kyseessä on siis virusperäinen plakki. Englanninkielisellä termillä aural plaque löytyi paljonkin keskustelua esim. brittiläisiltä foorumeilta.

Hoitoa ei juurikaan ole - eläinlääkärimme sekä yo.linkki kertovat samaa kieltä, hevonen voi kipeytyä hoitoyrityksistä joten ei kannata vaivata päätään turhaan.

Plakkien laajeneminen osuu hyvin yhteen ensimmäisten ötököiden ilmaantumisen kanssa, ja kärpäsiin ylläoleva linkkikin viittaa. Hankin Totille ötökkähupun, täytynee käyttää sitä tarpeen mukaan ainakin kun jäävät 24/7 ulos. En kuitenkaan haluaisi huputtaa ihan jatkuvasti joten yritän selvitellä hyviä torjuntakeinoja hyönteisille. Nyt markkinoidaan paljon Solheds- tuotteita, se kiinnostaisi jos voide olisi sellaista jota uskaltaisi levittää korvien lähistölle paikallisesti torjumaan - ja olisiko siitä apua, ei kai sitä turhaan kannata mitään tehdä. :)

Hyviä vinkkejä hyönteistorjuntaan? Ja onko kokemuksia vastaavasta vaivasta?

Loppuun vielä pari kaverikuvaa huhtikuulta. Yritän kirjoitella taas lähiaikoina, silloin luvassa myös uutisia Viivistä.