Hurjat talvikelit

Kovin monena talvena ei varmasti voi irtohypyttää kentällä tapaninpäivänä! Mutta tänään oli siis irtohypytystä ohjelmassa. Totti sai hengata kentällä vapaana kun laitettiin kujaa pystyyn, käytti energiaansa jo itsenäiseen verryttelyyn - spurtteihin, pukitteluun (äänitehosteina "miehekästä" vinkumista!) ja myös etujalat kauhoivat laukassa välillä hyvinkin aktiivisesti.

Tässä pieni videokooste taas hypyistä: 

Alkuun sukelsi kujaan vauhdilla ja todella itsevarmasti. Kun puomit nostettiin esteiksi niin keskittyminen parani hiukan. Yhden ainoan kerran tiputti okserin ja siitä oikein suivaantui, seurasi pari kiukkuista pukkia ja pään viskelyä. Okseri oli korkeimmillaan n.90cm korkeudessa. 

Jos plussakelit jatkuvat vielä niin yritetään saada ohjelmaan piakkoin vielä toinenkin irtohypytyskerta. 

Kenkiä ei vieläkään ole lapsihevosella mutta eiköhän se kengittäjä saavu pian joulupyhien jälkeen. Nyt ei onneksi ole paniikkia kengityksen kanssa kun kaikki jäät sulivat pois. Mutta kelithän voivat muuttua hetkessä kuten tähän ihanaan Etelä-Suomen talveen kuuluu!

Superkurjien kelien takia Totti sai myös ohuen sadeloimen niskaansa pahimpien sadepäivien ajaksi. On toistaiseksi osannut käyttäytyä loimi päällä ihan siivosti.

Pian seuraa myös suuria askelia pienen hevosen ratsun uralla, onhan Totti jo viittä päivää vaille kolmevuotias. :-) Katsotaan onko niistä uutisia jo ihan lähipäivinä!

Terveydenhoitoa teinille

Tänään käytiin kääntymässä lähiklinikalla. Agendana hiekkakuva ja raspaus, nopeaa ja harmitonta.

Totti käyttäytyi superfiksusti klinikalla mutta oli jälleen turhan terävänä eli vaati toisen annoksen rauhoitetta jotta saatiin halutun asteinen pöhnä aikaiseksi. Ekan piikin jälkeen se seisoskeli naruissa ihan rauhassa korvat tötteröllä tutkien ympäristöään, silmistä näki hieman että jotain miestä vahvempaa on laitettu suoneen, mutta ei voinut kuvitellakaan laittavansa niin skarppia hevosta seisomaan hievahtamatta röntgenkoppiin. Eli toinen rauhoitusdrinkki turhan hyvän viinapään omistavalle suomenhevoselle, kiitooos.. Sama tilanne oli vuosi sitten raspauksessa silloisella kotitallilla.. :)

Röntgenistä saatiin yllättävän hyvä tulos eli hiekkaa ihan minimaalinen määrä, jota ei tarvitse huomioida mitenkään. Jes! Tietysti voisi kehittää pienen angstin turhasta rahanmenosta, mutta jos olen jo viime talvena pyöritellyt mielessäni hiekka-asiaa, niin olihan se hyvä tarkistaa tilanne. Ei, meillä ei ole pelkona hevosen vatsahaava vaan omistajan. ;) Vaikka kuinka haluaisin ajatella tämän  mukaan niin silti tulee välillä pyöriteltyä turhia huolia.

Syyskuvia, jonkun ajolenkin jälkeen puomilla, valpas ajohevonen :)

Sitten raspaukseen, Totilla oli vielä hyvä känni päällä. Raspauksessa ei mitään ihmeellistä, oli hyvä aika tulla (viime raspauksesta puoli vuotta aikaa) mutta poskien limakalvoilla ei ollut onneksi vielä nirhaumia tai muita piikkien aiheuttamia vammoja.
Raspauksen jälkeen eläinlääkäri alkoi kuitenkin tutkimaan tarkemmin yläetuhampaiden ienten punoitusta. Kun suunavaaja otettiin pois tieltä, niin sieltähän paljastui pari hammasta! Maitohampaat eivät ole siis irronneet suosiolla, kun pysyvät hampaat ovat puskeneet esille. Heiluvia maitohampaita ei kuitenkaan arvannut jättää paikoilleen enää, joten tässä vaiheessa laitettiin ponille kolmas pöhnä-annos ja eläinlääkäri nitkutteli varovasti heiluvat maitohampaat pois. Nyt seurataan tilannetta, muu hammaskalusto näytti onneksi varsin siistiltä ja normaalilta tähän ikään.

Nyt kun ajattelee niin moni asia voi selittyä etuhampaiden kipuilulla - pellavapuuro/väkirehuannoksen hidas syöminen (illalla vaihtelee mössöjen ja heinien välillä, ja mössöt aina häviävät yön aikana), pieni levottomuus pään käsittelyn kanssa...Ja aiemmin mainittu pieni ähkyoireilu jää historiaan näillä tiedoilla ihan yksittäistapauksena, toivottavasti pysyykin sellaisena.

Kotitallilla känniläinen oli selkeästi krapularuokailun tarpeessa, ja yritti esittää kovin loukkaantunutta kun heinäkasa siirtyi tarhan ulkopuolelle vielä hetkeksi. Voin vaan kuvitella sen onnea kun sai heinät eteensä parin tunnin päästä!

Kesäfiiliksiä, yritin etsiä sopivaa irvistyskuvaa hammasjuttua demoamaan mutta en löytänyt.

Jääkautta ja säikähdystä

Heippa taas!

En ole taas hetkeen kirjoitellut, kun ei ole ollut mitään maata mullistavia uutisia. Kelien paranemista ollaan odoteltu. Ajamassakaan ei olla käyty viime päivityksen jälkeen, *snif*

Tarkoitus oli pitää Totti vielä mahdollisuuksien mukaan ilman kenkiä, sillä kun on hyvät ja tiiviit kaviot. Nyt kuitenkin näyttää siltä että lumeton, välillä jopa peilijääkausi jatkuu, eikä oma hermo kestä enää (omaa eikä hevosen) liukastelua..
Ilmoitin siis Totin mukaan seuraavaan kengitykseen, pikkupoika saanee lähipäivinä hokkikengät töppösiinsä. Ja sitten päästään tekemäänkin taas jotain järkevää. :)

Viime lauantai-iltana tuli isoin säikähdys hetkeen, eli Totti ei käyttäytynyt aivan normaalisti iltaruokinnan aikaan. Joku ähkynpoikanen oli kyseessä, meni onneksi ohi hyvinkin nopeasti ihan kotihoidolla ja seurannalla, päivystävälle eläinlääkärille lähti vain yksi puhelinsoitto ennakkotiedusteluna. Mitään syytä ei keksitty - ei muutoksia ruokinnassa, on juonut hyvin (hevosilla on tarhassa vettä myös talvikeleillä) ja niin edespäin.
Tuntuu kuitenkin sopivalta saumalta selvittää takaraivossa kolkutellut pelko siitä, että ahne suokkipoika olisi mutustellut ruuan mukana myös maa-ainesta elimistöönsä ajan mittaan. Pellavaa se syö koko ajan, mutta käydään ensi viikon alussa klinikalla toteamassa tarvitaanko Psylliumia tai vastaavaa hiekanpoistokuuria. Voihan olla ettei hiekkaa edes löydy mutta sen verran moni pieni oire täsmää että kannattanee tarkistaa (ja ajatus on hysteerisen omistajan päässä eikä poistu sieltä ilman selvitystä..).
Raspauksen buukkasin samalle käynnille, eli tulee sitten huollettua kaksi asiaa samalla reissulla.

tulisipa tänä talvenakin kunnolla lunta!

Talvi lähestyy, loppusyksyn ajolenkkejä

Tänään oltiin taas ajolenkillä niin että sain kotoa apurin mukaan. Vaikka takana on jo muutama ajolenkki ihan yksinkin, niin silti on kivempi olla liikenteessä kun on joku mukana. Ihan vaan seurana, ja tietty apunakin jos sattuisi tarvitsemaan. Viime yönä oli mennyt jo hieman pakkasen puolelle, mutta hiekkatie oli onneksi hyvä ja kuiva. Koskaan ei tiedä milloin kelit estää ajamisen joten oikein odotan aina seuraavaa ajokertaa kun säätiedotus näyttää hyvältä.

Kuten päivätyöläisen elämään kuuluu niin valoisa aika on nyt varsin harvinaista, ainakin viikolla. Viikolla siis hyödynnän valaistua kenttää eli juoksuttelen liinassa tai irtojuoksuttaen pari kertaa. Tottia myös ajetaan välillä arkisin (n.kerran viikossa) tallin puolesta. Koska oma kokemus ajamisesta on HYVIN rajallinen, niin haluan että Tottia ajaa myös taitavammat, jotta se saa hyvää rutiinia ja varmuutta, ja parhaat eväät jatkoa varten! 

Viime kerran jälkeen ei ole irtohypytetty, saa nähdä ehditäänkö vielä hypyttämään omalla kentällä ennen talvea, jos ei ehditä niin sitten jatkuu keväällä. Joku maneesikäyntikin olisi hyvä saada ennen laatarikarsintoja, mutta vielähän tässä on puolisen vuotta aikaa. 

Vuodenvaihde lähestyy ja sitä myötä selkäännousu ja sisäänratsastus. Satulaan on jo tutustuttu juoksutuksen yhteydessä eli siitä se lähtee, ratsun elämä. Vaikka päästäänkin alkuun lainasatulalla niin silti olen surffaillut netistä sitä ekaa omaa satulaa. Etsimisessä en kuitenkaan pidä kiirettä eli nyt ollaan kokeiltu vain yhtä myyntisatulaa (merkitön yleissatula joka oli kokeilussa enemmänkin Viiviä varten, ei kuitenkaan istunut kummallekaan). Totille siis etsinnässä max.17-tuumainen estesatula, kuvittelisin että noin suoraan selkään mm.Albion ja Cliff Barnsby ovat aika vahvoilla. 

Tein myös taannoin pienet "esittelysivut", palautetta saa antaa. :)

Boing boing, irtohyppyjä taas :)

Näyttelyä edeltävänä päivänä kiiruhdin töistä talla pohjassa tallille vielä päivänvalon aikaan (kellojen siirto talviaikaan, niin turhaa päivätyöläiselle!). Irtohypytettiin Totti ja kaksi muutakin varsaa.

Tässä Totin video:

Hypytys menee jo aika lailla rutiinilla, "kyllä mä osaan tämän"-asenteella. Nyt oripoika onnistui jopa korjaamaan vauhdikkaan kujaan lähdön, eli rauhoitti menoaan esteiden välissä niin ettei puomit kolisseet. 80cm okseri meni kevyesti joten kaukana ei oltu laatarikorkeuksista. ;) 

Irtohypytyskerrat ollaan pidetty lyhyinä eli ei ole tarkoitus ruveta hyppäämään korkeutta, kyseessä lähinnä rutiinin haku ja monipuolinen liikunta. 

Tuleva esteheppa sai myös ihan ensimmäisen oman satulahuopansa.. Tai virallisesti kyseessä oli allekirjoittaneen synttärilahja jonka ystävät olivat teettäneet. Aika hieno, eikös? On hyvin ryhdissä pysyvä Eskadronin huopa joita löytyy jo ennestään pari. 

Näyttelykuulumisia Metsämäestä

Tänään oli suuri päivä, eli aamusta pakattiin Totti ja samalla tallilla asuva 1v tammavarsa traileriin (orilevyn kera, toki!) ja matkattiin kohti ravirataa näyttelyyn.

Menomatkalla molemmat olivat todella siivosti! Perillä Totti laitettiin valjastuskatokseen (ovet kiinni ns.karsinaksi) missä se huuteli levottomana ja kiersi kehää pitkän aikaa. Rauhoittui vasta, kun tammavarsa tuli näyttelysuorituksensa jälkeen takaisin ja toisellekin puolelle tuli joku naapuri, itse asiassa 1v luokan parhaana palkittu velipuoli. :)
Käytiin porukalla syömässä, oman annoksen pidin pienenä kun muutenkin jännitti. Katsottiin vielä hetken aikaa askellajejaan ajaen esitteleviä varsoja, ja sitten siirryin vaihtamaan ensin omat varusteet ja sitten siistimään Tottia.

Meidän piti olla toisina 2-vuotiaiden luokassa ja ensimmäinenkin oli jäänyt pois, mutta näyttelyssä noudatettiin Drive in-periaatetta joten varsat tulivat sekä mittaukseen että kehään hieman sekalaisessa järjestyksessä. Mittauksessa, kavioiden ja hampaiden katsomisessa Totti oli aika levoton eli pari kertaa jouduin ottamaan sen takaisin mittauspaikalle. Säkäkorkeus on "huikeat" 149cm, lautaskorkeus 148cm. Kasvua viime syksystä siis 9cm.

Aikaisemmissa Match Showssa Totti ei ole ollut kovinkaan kiinni kavereissa, eli on keskittynyt tilanteeseen ja ihmiseen paremmin. Nyt sen elämäntarkoituksena oli tervehtiä ihan jokaista, ja tuntui että hirnui koko ajan. Mitään kevätjuhlaliikkeitä ei onneksi esitellyt nytkään, mutta rauhatonta hyörimistä ja pyörimistä kylläkin. Vieläkin onneksi varsamaisella eikä orimaisen karjaalla tavalla, mutta täytyy seurata alkaako nyt "vahtia" tammoja eri tavalla.

Sitten mentiin kehään... Ensinnäkään en ollut hämmennyksissäni seurannut muita (tai jos olin, niin unohtui sillä hetkellä) ja meinasin laittaa ihan ensimmäiseksi Tottia seisomaan tuomariston eteen, ja tuomaristo luuli ilmeisesti että lähden väärään suuntaan kolmiota.. :-) Eli U-käännös ja naama punaisena kolmiota myötäpäivään käynnissä... Käynnissä tuntui hieman kipittävän, siispä pitkällä sivulla yritin pidentää omaa askelta sillä tuloksella että otti pienenpienen ravipätkän. Noh, kunhan ei ole perässävedettävä käynnissä..
Raviin tuntui lähtevän aika lailla hyvin. Kolmion takasivulla päätin juosta vielä vähän enemmän, ihan niin paljon kuin kintuista lähtee! Ja kun muutin (tuttua) rytmiä niin hieman kierroksilla oleva oripoika hypähti laukalle. Sain laukan alas nopeasti, mutta kolmion viimeinen sivu tultiin jotain ihmeellistä  kaula-mutkalla-venkura-ravia.

Sitten oli aika seistä paikoillaan tuomariston arvioitavana. Muutaman kerran jouduin toki korjaamaan asentoa, mutta mitään sen pahempaa sähläystä ei onneksi tullut. Tuo arviointiaika tuntuu aina melko pitkältä, ja toki onkin sitä verrattuna vaikka moniin Match Show-näyttelyihin!

  

Näin hienosti seistiin kehän jälkeen valokuvauspaikalla.. pahin jännitys hävinnyt jo niin varsasta kuin esittäjästä?

..ja nyt toki arvostelu kun sehän se kiinnostavin asia on :)

Tyyppi: Hyvänpuoleinen tyyppi / 7
Runko: Pyöreä syvä runko, leveä kaula, lyhyt säkä. Korkea hännäntyvi. Lyhyet reidet. / 8
Jalat: Melko hyväasentoiset etujalat, lyhyet etusääret. Takajalat hieman ahdasasentoiset / 7
Kaviot: Hyvärakenteiset, hieman matalapohjaiset etukaviot. Hyvä sarveinen. / 8
Käynti: Melko väljät, kiireiset / 7
Ravi: Melko suorat, matalat / 6

Palkinto: III+

Eli ravin kuutoslinja jatkuu edelleen, siinä ei parannusta viime vuodesta. Tunnustan odottaneeni toiveikkaana II- palkintoa eli samaa kuin viime vuonna, kun Totti on nyt paljon paremmassa kehitysvaiheessa kuin silloin. III/III+- palkinnot olivat kuitenkin näyttelyn yleisimmät tänään eli kakkosia saatiin ihan muutama noin mutu-tuntumalla. Kiinnostavaa lukea netistä kaikki tulokset, kun ne julkaistaan.

Paperien haun jälkeen pakattiin Totti ja tammavarsa aika pikaisesti traileriin. Pientä levottomuutta tuntui trailerissa matkan varrella, ja tallilla Totti-Houdini löytyi trailerista ilman riimua.... Toivottavasti ei ole ahdistellut seuralaistaan kovin pahasti! Riimussa oli lukotkin kiinni, joten ilmeisesti on päässyt jotenkin hankaamaan päätänsä ja päässyt eroon riimusta siinä yhteydessä. Kotitallillakin jäi jotenkin haikailemaan matkaseuralaisen perään, hirnui omassa tarhassaan eikä malttanut syödä pellavamössöjä. Kai se siitä tokeentuu, teini-ihastuksestaan.. :-)

Ajohommia ja näyttelyvalmistelua

No niin, täällä taas, luokattoman laiskaa kirjoittelua! 

Ajohommia ollaan jatkettu edelleen hyvällä menestyksellä. Viikonloppuna otettiin iso askel eli ajolenkki ilman apua, paitsi olihan mies mukana henkisenä tukena ja paparazzina. Kelikin suosi valokuvausta :)

Ajolenkit ovat selvästi mieluisaa työtä myös Totille, se lähtee aina mielellään liikenteeseen eikä valjastuksessa ja kärryjen laitossa ole mitään jännittävää. 

En ole todellakaan nopeimmasta päästä hevosen valjastamisessa eli myös Totille on tullut kallisarvoista harjoittelua kärsivällisyyden suhteen.. Luovuin toistaiseksi pikalukkohaaveista ja mennään nykyisillä huippuhyvillä perinteisen mallin vermeillä - siksi en raaskikaan niitä vaihtaa kun ovat niin hyväkuntoiset ja kivat! Muutamaan kertaan jouduin alkuun miettimään ja kysymään eri remmien paikkoja mutta kun teoria on hallussa niin tekemällä oppii, kunhan keskittyy siihen mitä tekee..eli ihan "vasemmalla kädellä" ei vielä mene :) 

Viikko sitten Totti sai myös shampoopesun kun oli kaunis sunnuntaipäivä, tulevaa näyttelyä ennakoiden. (Turhana?) toiveena että näyttelyviimeistelyksi riittäisi hännän ja jalkojen pesu, muuta siistimistä unohtamatta. Siihenkin on enää viikko aikaa!

Kenttä on kyllä ihan luksusta nykyisellä tallilla, olen hyödyntänyt sitä juoksutuksen harjoitteluun muutaman kerran ja joka kerta on mennyt edellistä paremmin. Myös satula oli jo ekan kerran selässä - valjaisiin tottuneelle no big deal. 

Tässä nyt taas pientä päivitystä. Näyttelytulokset laitan ainakin tänne 29.10. jälkeen!

Ajatuksia ylläpidosta

Ylläpito on varsin yleinen käytäntö nykyään - syystä tai toisesta hevonen ei välttämättä vaihda omistajaa vaikka vaihtaisi paikkaa. Kyseessä voi olla väliaikainen ratkaisu, tai halu varmistaa ettei hevonen joudu kiertoon. Noin parina esimerkkinä. Jotkut eivät kuitenkaan anna hevostaan ylläpitoon "liian kauas", tuntemattomille, ratsastuskouluille, perheille pikkutalliin, alaikäisille, kisakäyttöön... tai ollenkaan.

Aika moni hevosenomistaja tietää varmasti, miten PITÄISI menetellä jos hevonen kuitenkin lähtee ylläpitoon. Kirjallinen sopimus johon on kirjattu kaikki mahdollinen! ja niin edespäin.
Oikeassa elämässä kaikki ei välttämättä kuitenkaan mene näin, vaan kun "tilanne" on päällä, niin sitä tekee myönnytyksiä jotka tuntuvat jälkeenpäin ihan käsittämättömiltä. Niinkuin se kirjallinen sopimus - kai sen nyt myöhemminkin ehtii...aijaa, ei ehtinyt, no seuraavalla kerralla sitten.. Kirjallista sopimusta korostan ihan sen vuoksi, että sitä tehtäessä nähdään, ollaanko yhtään samalla kartalla hevosenpidon suhteen. Yhden tai muutaman hevosen "ratsutäti"- omistajalla voi olla hyvinkin paljon eri käytäntöjä kuin isolla tallilla. 

Enkä tarkoita tällä sitä, että se Oma Kultamussukka pitäisi kääriä pumpuliin ylläpitopaikassaan, vaan esimerkiksi sitä miten epäsopiviin varusteisiin reagoidaan jos ei hevosen mukana lähde omia varusteita ylläpitopaikkaan

valkoiset laikut sään molemmin puolin, sattumaa vai seurausta?

Samoin omistajan tiedottaminen eri tilanteissa on hyvä kirjata sopimukseen. Haluaisitko tietää etukäteen, että hevosesi on siirtymässä toiselle tallille esim tilanpuutteen takia? Entä, kun hevonen sairastuu ja sitä hoidetaan ähkyn tai tulehtuneen haavan takia?  

Entä jos hevosta astutetaan? Mitä kaikkia toimenpiteitä ollaan valmiita tekemään, vai onko tilanne käytännössä "tulee tiineeksi jos on tullakseen"? 

Niin ja miksi annoin Viivin sitten uudelleen ylläpitoon? No, tuli niin hyvä tilaisuus vastaan.
Muutama esimerkki - kirjallinen sopimus tehtiin yhteisymmärryksessä viikon sisällä hevosen muutosta. Olin itse aktiivisesti mukana sopivan satulan etsimisessä, toimitin myös muita varusteita hevosen mukaan. Jo lyhyt käynti kyseisessä paikassa kertoo hevosten tarkasta ja esimerkillisestä hoidosta. Sen lisäksi paikka on lähellä, eli voin käydä katsomassa varsin helposti. Alkuun tuli käytyä paljonkin, samalla tietysti roudailin kokeilusatuloita edestakaisin. Kun satulahommat saatiin kuntoon niin en ole kyllä kokenut tarvetta tehdä mitään "pistokokeita". Tietty kiinnostaa miten siellä menee, täytyykin taas joku päivä käydä kääntymässä :)

Syksy on saapunut

..ja sen mukana flunssa.

Pari luonnosta olen jo kirjoitellut tänne mutta kesken ovat jääneet. hyvä syy sinänsä, eli vapaa-aika on mennyt ihan muuhun kuin koneella istumiseen.

Totti muutti suunnitelmien mukaisesti tuttuun ajo-opetuspaikkaan viikko sitten, tällä kertaa toistaiseksi. Ajohommia on jatkettu ja jatketaan säännöllisesti niin kauan kun kelit sallii. Se on aina vaan yhtä hyväntuulinen ja innokas pikkuoppilas!

Tässä fiilistelyä eiliseltä ajokerralta. Itse olin vielä apukuskina mukana ekalla maastoajolla tauon jälkeen. Tuosta on pieni videokin mutta en vielä jaksanut muokata siitä taustahöpinöitä pois, tulossa toivottavasti pian.

Myös Viivi on palannut maisemiin kuten jo aiemmin kirjoittelin. Se on nyt opetuskäytössä, ihan lähialueella. Alkuun kävin katsomassa sitä useamminkin kun etsittiin uutta satulaa, ja oli muuta alkusäätöä, mutta nyt täytyy tunnustaa etten ole käynyt koko viikkoon siellä. Muutaman kerran tässä reilun kuukauden aikana olen jopa ratsastanut sitä - nauttinut reippaasta laukasta ja letkeästä käynnistä. Ravissa on peitsi ollut taas turhan pinnassa, mutta sekin on vähentynyt taas kun lihakset ovat vahvistumaan päin.

Viivin poissaolon puitteissa olen oppinut monta asiaa ylläpidosta "note to self"-tyyliin. Niistä saisi pidemmänkin tarinan.. Tyhjäksi se kuitenkin jäi kahden kesän luomuastuttelusta, saa nähdä jääkö Totti Viivi-mamman ainoaksi. Haaveilen vielä toisesta Viivin varsasta, täytyy katsoa onko lähivuosina mahdollisuus teettää vielä toinen Viiviläinen. 

Nyt se on kuitenkin nykyisessä paikassa niin kauan kun haluavat sitä pitää. 

Loppuun vielä pienet videot molempien irtohypyistä. Tämä kerta ei ollut Totille kovin onnistunut, se oli kuin nukkuneen rukous! Laidunkesä oli vienyt veronsa.. Tämän jälkeen on kyllä hypytetty pari kertaa nykyisellä tallilla, ja on loikkinut kuin mikäkin kumipallo! Oikea tulevien vuosien estetykki ;) ja hyvänä suunnitelmana viedä myös 3v laatarikarsintoihin ensi keväänä.

Niin, kuten kuvioon kuuluu niin super-onnistuneista hyppykerroista ei ole videoita - allekirjoittaneen aikaansaamattomuuden ja apurien puutteen takia :D 

Allaolevan videon jälkeen Totti sai myös vihdoin ekat omat suojansa, Hööksistä löytyi "välikoon" suojasetti.

Jos Totti ei tuolla kertaa motivoitunut hyppimään, niin Viivillä repesi riemu senkin edestä. Korvat tötteröllä ja laukkasi jo talutuksessa, kulmassa ennen kujaa.. Vähän hassusti pätkitty video kun videolle tarttui vain ja ainoastaan hypyt. Mies kysyi, että "onko tuossa moneen kertaan samat hypyt" - öö, ei, mutta kyllä tamma-mamma kieltämättä aika tasaisesti meni ;)

Poika kävi siis äidin luona kylässä hyppäämässä esteitä. Se olikin eka kerta kun omat hevoseni olivat samalla tontilla sitten touko-kesäkuun 2012! Eivät ne mitenkään toisiaan noteeranneet kyllä, niin se taitaa mennä hevosten kanssa. :)

Kesäkuvahaaste

 Sain Annalta seuraavan haasteen:

"Säännöt: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi, selitä kuvat vain yhdellä sanalla ja haasta sen jälkeen seitsemän muuta blogia tekemään sama."

Rakkaus

Laidun

Edistys

Leikki

Lepo

Kotiinpaluu

Huojennus <3

Olen nyt harvinaisen tylsä koska kaikki jotka olisin haastanut, ovat jo tehneet saman haasteen, joten ihania kesäkuvia on jo katseltu. ;) 

Uusia tuulia

Uskon melko taikauskoisesti mm. "kell' onni on, se onnen kätkeköön"- tyylisiin juttuihin, tai lähinnä siihen ettei saisi hehkuttaa ennen aikojaan. Tietysti on kiva kertoa hyvistä jutuista, mutta harmittaa jos on oikein leijunut pilvissä ja sitten tipahtaakin maan tasalle kun joku menee mönkään.

Sen vuoksi laitan nyt mahdollisimman varovasti, että Viivi-tamman paluusta on sovittu, ja jos kaikki menee putkeen niin sunnuntaina teen pienen Road Tripin hakemaan tammaa. Tulevista kuvioista vielä lisää myöhemmin, eli kokonaan omaan käyttööni mamma ei tule edelleenkään vaan sillä on opetushevosen pesti odottamassa.

Nyt olen ollut koko viikon kuin tulisilla hiilillä - ensin odottelemassa tuloksia ja nyt odottelemassa viikonloppua. Sunnuntaissa jännittää aika moni asia: ensinnäkin, todennäköisesti ajelen tuon 4h suuntaansa ihan yksikseni. Ei siinä pitäisi mitään huolta olla, olenhan minä nyt autoa ajanut, ja pikku-e plakkarissa joten pitäisi olla traileriinkin "pätevyys"!  En ole ko.autolla vetänyt aikaisemmin koppia, se pitäisi testata tänään että on yksi huoli poissa. Ei pitäisi olla huolta siitäkään - kyseessä kuitenkin uusi hyvä auto.

Ja isoimpana jännittää tietysti - onko hevonen, jonka olen nähnyt 2 kertaa viimeisen reilun vuoden sisällä, edelleen oma hevoseni?

Kuvia olen katsellut viikon mittaan oikein erityisen paljon ja fiilistellyt muistoja. Kesäkuvia, talvikuvia, tiineyskuvia, ratsastuskuvia..

Allaoleva on yksi suosikkikuvistani. Yleensä en ikinä ratsasta ilman kypärää, mutta tämä on ihan kuvaustarkoituksessa järjestetty n.5min selässä istuskelu. Otettu tiineyden aikaan kevättalvella 2011. :)

Alla Viivi keväällä 2012, kevätvaatteissaan. Kuten kuvista näkyy niin tamma on kesällä sekakarvaisempi, talvella taas huomattavan punainen.

Laidunelämää

Otsikko kertoo melko ytimekkäästi, mitä tällä hetkellä tapahtuu Totin elämässä. Vähän ollaan elvytetty ajohommia valjaiden ja kärryjen sovittelun sekä ohjasajon merkeissä, mutta ihan varsinaisille ajolenkeille ei olla vielä päästy. :)

Välillä meininki on tällaista:

Välillä taas käydään nukkumassa ihan loistavassa katoksessa pehmeillä pahnoilla. Tuo katos on kovassa käytössä myös hellepäivinä.  

Siinä Totti pv- ystävänsä kanssa - ystävä poistui jo kotitallilleen joten nyt kaverina on toinen samanikäinen suokkipoika sekä aikuinen vuonohevosruuna.

Siinä harjauksessa, seinässä siis rengas jossa riimunnaru on kiinni, ja aurinko on näemmä syönyt palan pikkupojun pepusta :)

Oripoika joutui myös parturointiin, eli leikkasin niskasiilin. Nyt täytyy ottaa tavaksi letittää tuo paksu otsatukka ajosuitsien alle, paljon helpompi asetella suitsia. 

Tässä vielä off-topic- kuva, harmittavan epätarkka sellainen. Allekirjoittanut vietti 12h lauantaina kisahommissa, ja helle pehmensi päätä sen verran että tuli yht-äkkinen kuvauspakko, kun näin leppäkertun kukkasessa. Fiksua.. :) 

Oripojan näyttelytuloksia matkan varrelta

Tässä nyt pitkään suunnitteilla ollut näyttelypostaus.
Kuten moni muukin varsanomistaja, myös itse olen harrastanut Totin kanssa näyttelyissä käymistä mahdollisuuksien mukaan. Eihän keskiverto suomipoju useinkaan pärjää esimerkiksi liitokavio-pv-varsalle, mutta menestystä tärkeämpää on tietysti mukava harrastaminen ja oripojan totuttaminen maailmalla käymiseen ja käyttäytymiseen. Ja aina ei ole edes tarvinnut lähteä maailmalle, kun on ollut näyttelyjä omalla tallilla. Totin näyttelyura alkoi 1kk vanhana, kun silloisella tallilla oli Match Show. (täällä pieni maininta tuosta ihan ekasta mätsäristä)

Yhtenä tähtihetkenä voisi pitää viime vuoden kevään reissua Loimihaan suomenhevosten Show-näyttelyyn. Reissuun lähdettiin toisen 1-vuotiaan oripojan (tulevan laidun- ja tallikaverin) kanssa.
Totti käyttäytyi kehässä lähes täydellisesti: lähti raviin kun pyysin, ja kuvista päätellen seisoikin ihan säädyllisesti (joo, nyt 14kk myöhemmin alkaa muisti pätkiä, aika kultaa muistot ja niin edelleen..?).

Suurin yllätys tuli kun pisteet lueteltiin - pieni rääpäle oripoika oli saanut 40 pistettä?!
Paperissa luki seuraavia kommentteja:
Tyyppi: Hyvä, hyvä ryhti (8)
Runko: Syvä runko, kevyenlainen kaula, suora lautanen (8)
Jalat: EJ hieman sivuttaissiirtymää, TJ pihdissä, hieman kuristunut kinner (7)
Käynti: EJ melko suorat, TJ suorat, hyvä yliastunta (8)
Ravi: EJ suorat väljät, TJ suorat, kevyt askel (9)

Ei siis yhtään hassummin, omat odotukset olivat jossain 36-38 pisteessä. Tietysti pitää pitää mielessä että kyseessä oli Show-näyttely eikä Hippoksen näyttely. Luokkavoitto meni hieman kehittyneemmälle tammavarsalle, mutta päästiinpä lähtemään kotiin ajoissa.

1v- syksynä oli sitten Hippoksen näyttelyn vuoro. Tällä kertaa käytössä oli lainaesittäjä jonka soitin hätiin edellisenä päivänä, kun arvon työterveyslääkäri nimenomaan kielsi näyttelyjuoksemisen poskiontelotulehduksessa kun erehdyin menemään troppia hakemaan...tylsiä nuo lääkärit joskus :)

Näyttelyaamu alkoi yllättävästi, kun ihana rohkea Totti-poika säikähti tosissaan esittäjän päässä ollutta pipoa?! Pientä hevosta voi pelottaa ihan yllättävät asiat. Mutta on se kiltin näköinen, eikö?

Säkäkorkeus 1v- syksyllä oli mittauksen mukaan 140, ja lautaskorkeus 142.
Paperissa luki tällä kertaa seuraavia asioita:
Tyyppi: hyvä tyyppi, melko ryhdikäs (8)
Runko: Hieman avo runko, kevyt hieman alakaulainen, jyrkkä lapa, loiva lautanen (7)
Jalat: Supistuneet etusääret, tj hyväasentoiset, leveät takasääret (8)
Kaviot: Hieman matalapohj., muuten hyvät (8)
Käynti: Ahtaanlaiset, matala tj askel (7)
Ravi: Suorat ahtaanlaiset, jäykkä tj (6)

Tuloksena II- palkinto. Jalka- ja kaviopisteisiin olin erityisen tyytyväinen! Liikepisteet jättivät toki toivomisen varaa, mutta omasta mielestäni tuossa näkyi ihan selkeästi senhetkinen kehitysvaihe.

Nyt 2-vuotiskevät on mennyt hiljaiselona, eli sekä Loimihaka että kevään Turun näyttely jäivät väliin, lähinnä allekirjoittaneen aikaansaamattomuuden vuoksi. Käytiin kuitenkin pyörähtämässä lähitallin Match Showssa vielä ennen laidunkauden alkua, alla pari kuvaa tuosta mätsäristä.

Tämänkertainen tuomari kommentoi pojua näin:
Tyyppi: Melko hyvä rotutyyppi, hieman lyhytlinjainen
Runko: Suora kaula jossa lyhyt niska ja kaulan liittymä. Hieman piirteetön lapa. Hyvä säkä ja syvyys. Vahva lanne, hieman lyhyt lautanen.
Jalat: Kokoonsa nähden sopusuhtainen luusto
Liikkeet: Käynti tahdikasta mutta takaa vielä voimatonta. Ravissa hyvä perusmekaniikka.

   

 Näyttelyarvosteluja on hauska seurata myöhemmin, ja katsoa eri kehitysvaiheita, ja miten eri tuomarien kommentit eroavat toisistaan. :) Syksyllä on tavoitteena käydä taas Hippoksen näyttelyssä.
Viimeisiä kesälomapäiviä viedään täällä, Totin laidunkausi jatkuu toivottavasti vielä pitkälle alkusyksyyn. Odottelen myös malttamattomana uutisia Totin emästä Viivistä, jos tulee "huonoja" uutisia niin Viivi tulee 15min matkan päähän kotoa, n.4h matkan sijasta.. Eli sekavan odottavissa tunnelmissa täällä elokuun alkuun :)

Viikonlopun vauhdikasta menoa

Kolmen viikon ajo-opetusjakso loppui viikonloppuna. Viime postauksen euforia ei valitettavasti jatkunut ihan loppuun asti, eli keskiviikkona pieneltä oppilaalta meni kuppi nurin pellolla olleen sadettimen takia. Taitamaton kuski (allekirjoittanut) ei onnistunut olemaan tarpeeksi hyvin säikähtäneen pojun tukena, joten sitten mentiin lujaa pellon puolelle. :(  Loppu hyvin kaikki hyvin, seuraavalla ajolenkillä oppilas laitettiin ruotuun taitavan toimesta, ja näyttäisi siltä että selvittiin ilman traumoja.

Lauantaina Tottia vielä irtohypytettiin:

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa? Tjaa, mutta ei ihan koko totuutta. Ensin poika viuhtoi menemään sangen lujaa, kun piti päästä kujan loppuun syömään vihreää. Sitten kun talutettiin aika viime tippaan, alkoi rauhallisia hyppyjäkin löytyä. Muutaman kerran teki tosi nättejä ja varovaisia hyppyjä. Sitten taas alkoi ruoho kutsumaan ja tiputti pari kertaa korotetun pystyn eikä ollut moksiskaan. Kun sitä ruohoa löytyi taas kujan päästä :D
Ei siis mikään ihan varovaisin yksilö, mutta kyllä kai se siitä.

Lauantaina irtohypytyksen jälkeen Totti lastattiin vuonis-"isoveljen" kanssa koppiin ja vietiin takaisin kotitallille, ja siellä laitumelle rakkaan kaverinsa (samanikäinen suokkipoika) kanssa. Kaverusten jälleennäkeminen oli riemukas, alla pieni klippi laidunmenosta ennen kun rauhoittuivat syömään:

Laitumella saivat olla n.6h, eli Totille kyseessä oli totuttelupäivä ennen 24/7 kesälaitumelle siirtymistä. Illalla haettiin siis pojat tallinpihaan, pestiin ja puunattiin seuraavan päivän Match Show:ta varten. Match Showsta voisin kirjoitella erikseen kun siitäkin sain jo kuvia itselleni. Sen verran paljastan jo nyt että Totti sai punaisen ruusukkeen eli voitti parinsa, mutta ei valittu luokkavoittajiin.

Vihdoinkin!

Nyt uskaltaa jo päivittää kun on kaksi onnistumista takana. Kokonaiset kaksi ajokertaa niin, että olen ollut itse Totin ohjaksissa. JEE!

Totti meni siis viime kesältä tuttuun paikkaan jatkamaan ajo-opetustaan, noin kolmen viikon jaksolle. Alusta asti ajatuksena oli että saan myös itse opastusta ajohommiin niin että uskallan touhuta kotonakin. Totti on ollut hirmu kivasti vieraassa (tai no, viime kesältä tutussa) paikassa -ei mitään orimaista äijäilyä. On ollut tarhassa vanhempien orien vieressä. Ihan oma itsensä on, ja mukavasti käyttäytynyt.

Pieniä mutkia tuli matkaan alkuvaiheessa eli sudenhampaat vaivasivat pientä orhia, ja hampaiden vuoksi sitä inhotti kaikki kärryjen laitosta lähtien. Onneksi tallille oli tulossa eläinlääkäri tekemään samaa operaatiota toisellekin varsalle niin Totti meni siinä samalla. Yksi hammas on kotona säilössä Minigrip-pussissa ;)
Hampaiden poiston jälkeen onkin mennyt joka kerta paremmin ja rennommin. Ja lauantaina osat vaihtuivat eli siirryin itse ohjaksiin vaikka apua onkin vielä mukana lenkeillä.

Tässä todiste, ihana ihana leppoisa pikkuorhi!

 

Pieni tekninen ongelma nousi nyt tosin esille: Viime syksynä hankin sekä valjaat että kärryt perinteisellä valjastuksella. Nyt olen tykästynyt pikalukkojen helppouteen, ja remmien kiertäminen tuntuu niiiin hankalalta että tekisi mieli laittaa koko setti uusiksi. Ilmeisesti kärryihin saisi pikalukot jotenkin asennettua (mies lupasi avustaa), mutta sila pitäisi hankkia vielä erikseen. Myös omat nahkaiset ajo-ohjat (joilla ohjasajoin viime talvena) tuntuvat tosi painavilta ja jäykiltä verrattuna kankaisiin monilenkkiohjiin. Varusteurheilua tämäkin siis, ja tuon helppouden huomaa vasta käytännössä. :) Tietysti kaikkeen tottuu ajan mittaan, eli mikään varustehankinta ei olisi välttämätön tässä kohtaa.

Koulutusjakso kestää vielä tämän viikon ajan, ja sen jälkeen Totti menee lähiseudun Match Show:n kautta kesälaitumelle. Pienellä pojalla alkaa siis pian kesäloma ja pääsee miettimään oppimiaan asioita!

Blogi on tosiaan ollut edelleen tauolla - näyttelypostausta aloitin mutta sekin vähän jäi. :( Eiköhän tässä tule jotain päiviteltyä kesän mittaan, vanhoja kuvia ja niitä näyttelyjuttuja jos ei muuta :)

Ajo-opetuksen edistymistä ja ratsupelle-omistajan mietteitä :)

Tähän ajattelin kirjoitella pikku-Totin ajohommien edistymisestä.

Ensiksi täytyy tarkentaa lähtökohtia. Olen siis aloittanut hevosharrastukseni pk-seudun ratsastuskouluissa - tunneilla ja hoitohevostellen. Hevostelut jatkuivat pk-seudun ulkopuolella, siellä sai touhuta vapaammin mutta jälleen ilman ajohommia. Sitten tuli oma hevonen, arabi, jolla ei ollut ajo-opetusta takana. Joskus ajoin tallikaverin shetlanninponia jonkun maastolenkin verran - kaveri valjasti sen valmiiksi. :)

 Totin emä, Viivi oli ajo-opetettu mutta tiettävästi taustalla jokin haaveri jonka takia en ruvennut ihan noviisina kokeilemaan mitä tapahtuu jos laittaa kärryt perään. Kerran kyllä ohjasajettiin ravivaljailla, siinä toimi mainiosti ja ajohommia harrastanut tallikaveri oli sitä mieltä että ohjasajon perusteella olisi uskaltanut kokeilla  kärryjäkin.
Tämän pointtina, että kaikki ajamiseen liittyvä tekeminen on omasta mielestäni jotenkin jännää. Vaikka tiedän että pitäisi vaan hengittää syvään, käyttää sitä jonkunlaista järjenhiventä ja keskittyä siihen mitä tekee, niin pelkään omaa sähläämistäni järjettömän paljon.

.. Ja näistä lähtökohdista tuli oma varsa, jonka kanssa piti alkaa valmistella ajo-opetukseen menoa. Sain ystävältä lainaan ponivaljaat, joita sovittelin Totille viime keväänä. Mahavyö ei nyt eronnut juurikaan juoksutusvyöstä, piece of cake.

Suitsiin oli toki totuteltu jo aikaisemmin:

Suunnitelmana oli tehdä muutamat ohjasajoharjoitukset alkukesästä laitumelta käsin, ja viedä 2 kpl suokki-oripoikia ajo-opetukseen pariksi viikoksi niin että kärryt saataisiin perään. Ohjasajoharjoitukset menivät ihan OK joskin Totti jonkun verran heilutti päätään enkä saanut millään pidettyä tasaista tuntumaa.
Kun tuli ajo-opetuksen aika, pelkäsin että tulee "tuomio" pilalla olevasta varsasta. Noh, vitsi vitsinä, ei nyt sentään mutta joka tapauksessa jännitti. Vähän se oli "äijäillyt" siellä alkuun mutta oli laitettu ruotuun ja sen jälkeen ajo-opetuksetkin menivät kunnialla.

Tässä on Totti ajo-opetuksessa heinäkuussa. Ihmiset rajasin pois kun en tiedä tahtooko kaikki kuviaan "julkiseen" blogiin:

Ajo-opin jälkeen orikaverukset jatkoivat laidunkesää. Syksyllä jatkettiin ohjasajoa kotitallilla, ja yhden sählinkikerran jälkeen kutsuin apuun tuttavan joka on ajo-opettanut useita hevosia. Hän kävi muutaman kerran, Totti meni hyvin ja varmasti. Omia koppakärryjäkin kokeiltiin pari kertaa. Pikkupoju meni äärettömän hyvin, teki töitä "tosissaan" korvat tötteröllä ja työmoraalista sai kehuja vierailevalta apurilta! Nyt mä kiskon näitä kärryjä, älkää häiritkö. 

Vaihtelevien talvikelien tultua myös matkatöitä tekevän apurin käynnit jäivät pois, ja oltiin taas oman onnemme nojassa. Joulun aikaan rohkaistuin vihdoinkin lähtemään ohjasajamaan ihan yksin. Ei kuulosta isolta jutulta, eihän? Tälle "ratsutädille" oli iso juttu! Ja meni niin hyvin että sain aimo annoksen lisää itseluottamusta. Tuon jälkeen olenkin rohkaistunut ohjasajamaan enemmänkin ihan itsekseni.
Vieläkin haluaisin pari osaavaa apukättä henkiseksi tueksi, kunhan laitetaan seuraavan kerran kärryjä perään. Viimeistään sitten keväällä, ja toivottavasti tänä vuonna pääsisi jo vähän ajolenkeillekin. Varsa osaa kyllä, kunhan saan vaan omaan touhuun lisää varmuutta.

Pitkästä aikaa....

Huh, onpa blogi jäänyt unholaan! Monta kertaa olen ajatellut että pitäisi kirjoittaa, mutta on sitten aina jäänyt. Suutarin lapsella ei ole kenkiä eli IT-alan työntekijä ei jaksa istua koneella iltaisin ;)

Totti on nyt jo kaksivuotias pieni "riiviö". Kiltti ja rohkea se on edelleen, vähän malttamaton ja innoissaan aina kun jotain tapahtuu. Syksyllä näyttelyssä mitattiin 140cm säkä, 142cm lautaskorkeus.

Täytyy tehdä myöhemmin ainakin kuvapostauksia viimeisestä vuodesta - näyttelyistä, ajo-opetuksesta ja muustakin puuhailusta. Tässä nyt kuitenkin uusinta uutta eli ohjasajo-talvifiilistelyä eiliseltä: