Uutta reissua putkeen

Tässä vielä pikaraportti lauantain kisareissusta.

Perjantai-iltana huomasin huolestuttavan asian eli ei jännittänyt yhtään! Siis mitä ihmettä!
Kisat järjestettiin n.15km päässä kotitalliltamme, joten ajomatka oli mukavan lyhyt. Sadetta oli taas luvattu tällekin kisapäivälle mutta vältyimme siltä onneksi melko pitkään.
Matkasimme paikalle taas ilman ylimääräisiä apukäsiä - kahden suokin ja kahden ihmisen yhdistelmä toimi onneksi jälleen mainiosti. Eli toinen käy ilmoittautumassa sillä aikaa kun hevoset seisoskelevat vielä trailerissa. Sitten hevoset ulos ja satulat selkään, ja kohti kisa-areenaa.

Verryttely oli kentällä, aivan rennoksi en Tottia saanut mutta mukavia pätkiä kuitenkin. Maneesissa oli rataa suorittavan ratsukon lisäksi kaksi valmistautuvaa ratsukkoa, ja tuntui siltä että meidätkin kuulutettiin valmistautumaan kriittiset viisi minuuttia aikaisemmin kuin mihin olin valmistautunut. Maneesin päädyssä oleva tila oli sen verran pieni etten tehnyt siellä juuri muuta kuin käynti-seis-käynti- settiä.

Nyt olikin eka kerta tositoimissa niin että rataan tutustumiseen ei ollut mitään ylimääräistä aikaa - viikkoa aikaisemminhan myös osa verryttelystä oli maneesissa kisaradalla. Se näkyi hieman eli Totti jäi katselemaan tuomarinpäätyä ja varsinkin toista kulmaa.

Ratana tällä kertaa oli ihan uusi Helppo C, E.B.Special 2015- ohjelma. Tuo on varmaan helpoin C:n ohjelma monella tapaa eli esimerkiksi yhdenkään kulman läpi ei laukata, eikä ole keskiympyrää tai lävistäjää kummempia kuvioita. Tätä suunnittelin alunperin ensimmäiseksi kisaradaksemme, mutta kun otimme "varaslähdön" ja selvisimme C-merkin kouluohjelmasta kunnialla niin tämä tuntui jo vähän tylsähköltä. ;)

Radassa oli niin hyviä pätkiä kuin pientä epätasaisuuttakin. Seiskat nappasimme raviympyrästä ja käyntilävistäjästä, pari kuusi-puolikastakin löytyi (mm.toinen laukkaympyrä), mutta sitten niitä vitosella alkavia kohtia joissa oli kommentit mm. poikittamisesta tuossa yhdessä pelottavassa kulmassa. Meidän piti nostaa laukka juuri tuon kulman jälkeen ja tälläkin radalla laukannosto lähti kuin tykin suusta, poispäin pelottavasta kohdasta. Tuli jo kiire kääntää keskiympyrälle - ympyrästä saimme kuitenkin pisteiksi 6,5 eli laukka ainakin pyöri energisesti.. :D

Pisteitä radasta saimme tasan 60 prosentin verran. Vähän jäi harmittamaan tuo nurkan kyttääminen (sisäpohje läpi,...) mutta kun vertasin kahden radan papereita rinnakkain, päädyin siihen että suunta on oikea. Eli kun vielä nuo vitosella alkavat tonttuilut saa pois, niin on oikein hyvä tilanne. Onhan se ihan mukavaa että "lähtötaso" on tämä 60 prosenttia vähän epätasaisenakin päivänä.
Videota radasta ei nyt ole, koska ei tosiaan ollut ketään ylimääräistä kuvaajaa mukana.

Koska tallikaverimme oli varmasti sijoituksessa kiinni, jäimme odottelemaan luokan loppua verryttelyalueelle jossa oli hyvin tilaa. Tässä kohtaa saimme jäätävän sadekuuronkin niskaan, jonka jälkeen kylmyys iski luihin ja ytimiin. Lähdimme palkintojenjaon jälkeen autolle ja pakkasimme hevoset, jonka jälkeen oli ihanaa laittaa lämmintä vaatetta päälle.
Ihania tällaiset lähiseudun pikkukisareissut joista kotiutuu jo aikaisin iltapäivällä!

Reippaat Reissaajat kotimatkalle lähdössä (otin toki suitset matkan ajaksi pois riimun alta :))

Ensimmäinen koulukisareissu

Tällä viikolla valmistauduin Totin kanssa meidän ensimmäiseen yhteiseen kisareissuun. Läheisellä ratsastuskoululla oli seurakoulukilpailut tänään, ja olimme ilmoittautuneet C-merkin kouluohjelmaan. 

Aamulla tuli kisaamisen realiteetit hyvin tutuiksi taas tauon jälkeen, kun satoi kaatamalla ja samaa sadetta luvattiin koko aamupäiväksi. Laittelimme tallikaverin kanssa tavarat ja hevoset valmiiksi ja lähdimme hyvissä ajoin kohti kisapaikkaa. Kisapaikalla ehti hyvin käydä ilmoittautumassa, vessassa (vielä kerran :D ) ja laittaa hevoset kuntoon. Meillä ei ollut ketään ylimääräistä apulaista mukana, mutta onneksi hevoset olivat kiltisti parkkialueella niin sai satulan selkään ja suojat pois. 

Kohti verryttelykenttää kävellessä Totti vähän tuijotteli uutta paikkaa ja oli normaalia levottomampi taluttaessa. Toki tuossa vaiheessa saattoi omakin jännitys olla korkeimmillaan ja heijastui varmasti hevoseen! Ensin ehdimme verrytellä hetken kentällä, mutta järjestäjä oli varannut verkka-aikaa myös maneesiin. Pääsimme siis maneesiin viidentoista minuutin ajaksi mikä oli todella mukavaa - varsinkin kelin huomioonottaen. Ja tuli tutustuttua samalla maneesin puitteisiin. Tuomarin ja katsomon pääty oli alkuun jännä mutta sain Totin ihan hyvin avuille ja se rentoutui paremmin hetki hetkeltä. Tein verryttelyssä muutaman avon, pieniä väistöpätkiä, kiemurauria, siirtymisiä ja tarkistin että molemmat laukat nousivat. 

 

Yksi ratsukko oli jäänyt pois meidän verryttelyryhmästä joten verryttelyajan jälkeen jäin Totin kanssa maneesin ulkopuolelle odottelemaan yhden ratsukon ajaksi. Sen jälkeen pääsimmekin jo maneesiin valmistautumaan. Tallikaveri-ratsukko oli radalla juuri ennen meitä, ja ensin Totti oli vähän levoton maneesin nurkan pienessä tilassa. Se jopa kolautti yhden kouluaidan pätkän kumoon! Onneksi jo ennen kun radalla oleva ratsukko aloitti suorituksensa. 

Ennen radan aloitusta ravailin vähän ympäri rataa ja menin kolmikaarista kiemurauraa, kunnes pilli soi. Alkutervehdykseen ja lopputervehdykseen saapumiset menivät tosi kivasti suorana kotitreeneissä, mutta tosipaikan tullen vieraassa paikassa esiintyi vähän kiemurtelua. Askeleenpidennys kevyessä ravissa lähti kivasti mutta tahti kärsi hieman (ne puolipidätteet!). Seuraavasta lävistäjästä harjoitusravissa, 4 askelta käyntiä keskellä, saimme kommentit hyvästä tiestä ja toiveet rentoudesta. Kun tulimme ensimmäiseen laukannostoon, katsomossa rapisi äänekkäästi jokin karkkipussi. Totti meni hyvin päätyyn mutta laukannosto lähti oikein harvinaisen vauhdikkaasti (oho!) ja oikea laukka sai moitteita kiireisyydestä. Kiireisen laukan jälkeen tuli paniikki siirtää raviin ja ennakoin siirtymisen liian aikaiseksi. Täyskaartokin oli hieman liian pieni, siinä tilanteessa taisin keskittyä rauhoittamaan ravin tahtia enkä keskittynyt kunnolla tiehen. Vasemman laukan nostosta saimme jo 6,5 ja laukastakin kutosta. Raviin siirtymisen jälkeisessä täyskaarrossa Totti köhäisi yllättäen pari kertaa. Tämän jälkeen kierrettiin rata tuomarin edestä ja käännyttiin radan poikki, keskellä oli pysähdys. Tuon jälkeen mentiinkin jo lopputervehdykseen. 

Loppukommenteissa toivottiin lisää rentoutta, tahdin tarkkailua ja huolellisempia asetuksia ja taivutuksia. Ja enemmän jalalle ratsastamista. Eli juurikin samoja juttuja mitä tunneilla olemme kuulleet - ne puolipidätteet pitäisi muistaa, huolellisuus ja pohjeavut mukana paremmin. Minkäs teet jos kisahermot ovat sitä luokkaa että keskittyminen meni lähinnä reitillä pysymiseen eikä ratsastamiseen. ;) Eli ratoja alle vaan!

Pisteitä saimme 60,556% joka riitti kolmanteen sijaan tuossa yhdeksän ratsukon luokassa! Eli näistä ensimmäisistä kisoista kotiuduimme sijoituksen kera. Eikä kotiin lähtiessämme enää edes satanut, vaatteet ehtivät kuivua auttavasti kotimatkan aikana.

Kotiin päästyämme Totti sai pellavapöperön ja jäikin suoraan sisälle syömään päiväheiniä. 

Nyt otamme alkuviikon rennosti ja ensi viikonloppuna on seuraavat lähiseudun pikkukisat. Otetaan siis vähän ratoja alle kun kerran innostuttiin! Vuosimaksua ja omaa D-lupaa en ole kuitenkaan vielä maksanut. Pitää ne hoitaa viimeistään kesän korvilla että pääsemme ainakin heinäkuun alun suokkikisoihin lähitallille. 

Maastoilukausi avattu!

Otsikko kuulostaa hassulta, koska pitäisihän sitä pystyä käymään vuoden ympäri maastossa säännöllisesti, eikös? Noh, syystä jos toisesta meille jäi nyt taukoa ja maastoilu on rajoittunut pellon kiertämiseen. Tänään kuitenkin tallikaveri kysyi seuraksi ja keli oli niin huikaisevan kaunis, että yllätin itseni suostumalla mukaan Totin kanssa.

Tunnustan että jännitti hieman, mutta ihan turhaan! Pidin omat hermot kurissa - keskityin koko lenkin ajan myös omaan istuntaan, kevyeeseen tuntumaan ja myönnetään että satulassa oli myös kauhukahva... Kiersimme käyntipainotteisen metsälenkin ja olimme lenkillä reilun tunnin. Ainoa "tilanne" oli takaisin kotitallin pihaan saavuttuamme, kun asfalttitietä päristeli äänekäs moottoripyörä (joka kyllä hiljensi tosi nätisti huomattuaan meidät!). Niin Totti kuin tallikaverin hevonen säpsähtivät sitä hieman, mutta rentoutuivat ihan samantien joten se siitäkin tilanteesta. 

Jos nyt tästä päivästä jotain opin, niin ennen kaikkea sen että hevonen on oikein loistavasti avuilla ja läsnä, kunhan itse olen rennosti läsnä sen kanssa. Eli täytyy vain luottaa tuohon kauramoottoriin paremmin! :) Toivottavasti näitä kivoja kaverimaastoja saataisiin enemmänkin taas jatkossa! 

Eilen oli myös ensimmäisen Hexocil- pesun vuoro. Menin vasta illalla tallille pesuoperaatiota varten. Hexocilin pitää antaa vaikuttaa 10-15min, ja tuon ajan Totti oli solariumissa lämmittelemässä. Eli lauantai-iltana hevosen Day Spa- palvelua, kaikkeen sitä hevosenomistajana joutuukin.. :D 

Alla vielä kuva tuosta tämänhetkisestä ihottumakohdasta pesun jälkeen. Sai siis takajalan takaosan tuohon tilaan ihan yhdessä päivässä (viime ti-ke), ja iho tuossa kohdassa on jo melkein kesäihottumaiseen verrattavissa eli paksu ja sen oloinen että olisi enemmänkin hangattu. Itse asiassa koko takaosan iho on paljon kuivempi ja hilseilevämpi kuin etupää? 

Tuosta on onneksi jo vähän paranemaan päin, täytyykin ottaa seurantakuvia taas huomenna. 

Huomenna olisi sitten seuraavan pesun vuoro.

Kaikki kokemukset vastaavista iho-ongelmista otan kiinnostuneena vastaan, jos jollain niitä on! Kiitos jo aiemmin kommentoineelle Sannalle. :) 

Ihonhoitoa treenien lomassa

Huh, aika menee niin nopeasti että taas on ehtinyt pari viikkoa vierähtää! Itse asiassa nytkin pitäisi tehdä kouluhommia:

Meidän arkielämä on pitänyt sisällään säännöllisiä tunteja, ratsutusta ja kevyempiä jaksoja. Ja jopa niitä kisasuunnitelmia jotka pidän vielä pimennossa, tosin en välttämättä enää viikkokaupalla.. ;) Eli suunnitelma on jo toteutusasteella jos vain kaikki menee putkeen mm. vetoauton kanssa, kun tallikaveri lähtee samaan reissuun.

Kun tunnilla menimme koulurataa läpi, oli jännitys ihan käsinkosketeltavissa ennen rataharjoituksen aloitusta. Mutta kyllä se siitä, Totti pötki menemään juuri niin mallikkaasti kuin itse pystyin pyytämään. Mieletöntä! Enää pitäisi siirtää tuo tunnelma vieraaseen paikkaan, niin etten häkelly jos joku kohta radasta ei mene kuin Strömsössä, vaan jatkan ratsastusta ja pysyn rauhallisena. Onneksi ensi viikolla ehditään vielä valmennukseen. 

Viimeksi taisin olla kouluradalla kolmisen vuotta sitten, luottoratsu-Sampon kanssa. Tuntuu että tuosta olisi enemmänkin aikaa! 

Hiukan päänvaivaa aiheuttaa nyt Totin takaosan kutiaminen. Jopa eläinlääkäri kävi tänään ohimennessään kurkkaamassa takajalan takaosassa olevaa kohtaa josta on paikallisesti jopa iho rikki (eli on löydetty joku hyvä hinkkauspaikka). Neuvoksi saatiin Hexocil- pesu muutaman kerran kuuriluontoisesti, ja jos ei tuo helpota niin sitten otetaan koepala ihosta ja ihmetellään lisää. Kutiaminen rajoittuu siis takaosaan eikä mitään patteja tai muuta oireilua ole muualla. Ruokinta on pysynyt samanlaisena koko talven - heinän lisäksi hyvin vähän kauraa, kivennäiset sekä pellavapuuroa höystettynä porkkanoilla sekä Effektri Equi- öljyllä. Nyt Totti on ollut jo viikkokausia ilman talliloimeakin, ulos on loimitettu vielä ihan kevyesti topatulla sadeloimella. Toivottavasti ihon tilanne ei ainakaan pahene, eläinlääkäri oli luottavainen sen suhteen ettei tuo ongelma normimeininkiä estä millään tavoin. :)