Arki-illan valmennusreissu

Eilen tiistaina oli Se Hetki. Iso syy jonka takia alunperinkin vaihdettiin tallia - jotta oltaisiin niin kivasti maneesitallin lähistöllä että sinne on helppo lähteä tunneille ja maneesille. Pari ekaa tuntiahan oli tammikuussa Boot Campin aikana. Sitten tuli ratsutusjakso melko pian "Boot Campin" jälkeen, talvilomani aikana. Ja viime viikolla oli raspauksen lisäksi rokotus, eli pari päivää lomailua. Ensimmäisen valkkureissun aika oli näin ollen vasta nyt, puolisentoista kuukautta muuton jälkeen.

Ajelin eilen suoraan töistä hakemaan ensin trailerin, sitten tallille hakemaan Totin. Satula ja suitset auton takaluukkuun, suojat valmiiksi jalkaan, hevonen talliin ja loimien vaihto kuljetukseen sopiviksi eli päälle fleeceloimi ja villaloimi. Vaikka normaalisti en laita heinäverkkoa traileriin tätä 10min matkaa varten, niin nyt laitoin heinäverkon ja sinne vielä pari porkkanaa houkuttimeksi.

Reissun isoin onnistuminen oli siinä, että lastasin Totin täysin yksin. Lähettämällä se ei vielä mennyt koppiin, sitä täytyy vielä treenailla. Talutettuna kuitenkin marssi sisään rauhallisesti ja jäi sinne. Annoin taskusta sille porkkanan ja kiersin laittamaan takapuomin kiinni. Ja sitten matkaan.

Maneesitallin pihassa laitoin suitset ensin Totille trailerissa. Sitten heppa ulos kopista, loimet pois ja satula selkään. Totti hiukan hirnahteli ja hyöri pihassa kun tunnisti minne oltiin tultu, mutta sain sen satuloitua hyvin. Olin ajoittanut saapumisen sen verran täsmällisesti (lue: olin hieman myöhässä varman päälle suunnittelemastani aikataulusta ;)) että mentiin samantien maneesiin. Ehdin taluttaa hetken aikaa ja keventelemään muutaman kierroksen ennen tunnin alkua, eli oikeastaan saavuttiin ihan optimaaliseen aikaan.

Tunnilla keskityttiin hyvään reippaaseen tahtiin, ensin tehtiin hieman temponvaihteluja ravissa, sitten muutamia laukannostoja. Laukattiin aika lyhyitä pätkiä, n. puoli ympyrää kerrallaan ja sitten raviin. Laukannosto tehtiin myös melko reippaasta ravista. Välillä tietysti aina käveltiin palkinnoksi. Ravissa tuli paljon hyviä pätkiä, missä Totti liikkui reippaasti ja pyöreänä, varsinkin vasempaan kierrokseen. Oikeassa kierroksessa en saanut sisäpohjetta aivan niin hyvin läpi, joten se vaati enemmän töitä. Täytyy siis kiinnittää huomiota siihen että saan sen taipumaan myös oikealle, ja vasemman kyljen venymään ulkokylkenä samalla tavalla kuin oikean. Raippakin oli kädessä jotta pystyin tarpeen mukaan muistuttamaan takaosan käytöstä.
Lopputunnista tehtiin myös pari pätkää alkeellisia ravipohkeenväistöjä, eli lyhyeltä sivulta käännettiin uran sisäpuolelle, ja siitä väistätin uralle. Nekin sujuivat paremmin vasempaan kuin oikeaan kierrokseen, eli oikealle otettiin enemmän toistoja. Lopuksi vielä yksi laukannosto ympyrällä molempiin suuntiin "muistinvirkistykseksi", niiden jälkeen pitkät ohjat ja loppukäynnit.
Joskus ratsastus vaan on yllättävän helppoa! Tunnin jälkeen olin tosi hyvällä mielellä.

On se hyvä että käy valvovan silmän alla - nyt nimittäin valmentaja huomasi heti alkutunnista Totin räpyttelevän huonoa silmäänsä tosi paljon, aina kun otsatukka osuu siihen. Oli myös vähän levoton päänsä kanssa samalla. Laitettiin otsatukka kiinni (allekirjoittaneen hiuslenkillä eli lopputunnin menin omat hiukset hulmuten) niin ratsu rauhoittui heti huomattavasti. Täytyy siis laittaa otsatukka kiinni jatkossakin, on kasvanut ilmeisesti taas häiritsevän pitkäksi. Sinänsä tykkäisin pitkästä otsatukasta joka voisi auttaa myös ötököiden torjumisessa mutta jos silmille valuvat jouhet häiritsevät menoa, niin täytyy harkita myös Totti Tasatukka- parturointia.

Video- tai kuvamateriaalia reissusta ei ole, siinä tietysti yksi miinuspuoli yksin reissaamisessa. Täytyy jatkossa yrittää bongata joku joutilas jolle voi iskeä oman kännykän käteen videointia varten. ;)

Paluumatkalle valmistautuessa sain hieman apuja tallinpihaan sopivasti osuneelta kaverilta, joka piti Tottia kiinni sen hetken että sain otettua satulan pois ja loimitettua. Sitten taas heppa traileriin ja kotitallille päin.

Lähes vuosikymmen lievästi kuljetusongelmaisen hevosen omistajana on jättänyt jälkensä, kun yksin kuljetettava hevonen on näin iso juttu. Voihan olla että jossain kohtaa ei menekään ihan niinkuin Strömsössä, mutta nyt ainakin näyttäisi lupaavalta - maailma avartui huomattavasti kun en ole riippuvainen apurien paikallaolosta tai mukaanpääsystä! Voisin juhlistaa tätä käymällä maneesilla vaikka heti viikonloppuna. :) Ja ensi viikolla mennään toivottavasti sovittamaan satuloita joten onhan näitä reissuja tässä tulossa valmennusten lisäksi.

Talven taikaa

Maanantai-iltana oli aika lähellä että olisin perunut tallille menon. Takana oli kiireinen työpäivä sekä ennakoimaton kissan eläinlääkärikeikka (hammashoito). Kotisohva houkutteli toden teolla, pikkupiru istui olkapäällä ja kuiskaili että se on vasta neljä, ei ylimääräinen vapaa haittaa.. mutta jostain sain draivin lähteä liikenteeseen. Lähestyvä hevoseton talviloma (ja Totin treenijakso), seuraavan päivän pakollinen tallivapaa, lumisten peltojen houkutus...

Kun saavuin tallille niin kentän auraus oli juuri meneillään ja valmistuikin sinä aikana kun laittelin Tottia kuntoon, hyvä palvelu etten sanoisi! :) Aikaisemmat muutamat kerrat ollaan menty aina jonkun tallikaverin ja seurahevosen kanssa, mutta nyt oli ensimmäinen kerta kun oltiin liikenteessä yksin.

Kun laitoin allaolevan kuvan Facebookiin, kommentoi eräs kaverini että voi melkein kuulla hiljaisuuden. Hiljaista ja rauhallista tuolla olikin, pellot ja metsä ympärillä. Ratsastin kevyesti askellajit läpi, laukkaa vähän vähemmän, vain muutaman onnistuneen noston verran kun halusin testailla kentän pohjan ensin rauhallisemmissa askellajeissa. 

Huomenna pitäisi viedä Totti taas valmentajan luokse.

Pientä päänvaivaa aiheuttaa nyt klipatun nuoren kutiaminen. Tuntuu että loimet ahdistavat, vaikka on käytössä kevyt liukasvuorinen tallitoppaloimi. Hexocil- pesu ja loimien pesu ovat varmaan ensimmäiset toimenpiteet nyt tässä vaiheessa, toivotaan että nämä auttaisivat.
Mitään hilseilyä tai muuten huonon kunnon merkkejä ihossa ei kyllä näy, hieman kuivia suupieliä lukuunottamatta.
Tietysti tällaiset asiat ilmenevät aina juuri silloin, kun on itse lähdössä viikoksi reissuun! Onneksi sekä kotitallissa että valmentajan luona on superhyvä hoito joten ei tarvitsisi murehtia, mutta toki sitä haluaisi olla itse paikalla ratkomassa oman hevosensa pieniä hoito-ongelmia. 

Uudella kotitallilla leirijaksojen välissä

Viime viikon alkajaisiksi Totti siirtyi maneesitallilta uudelle kotitallillemme. Kyseessä on kaverini ihana pikkutalli jossa on tällä hetkellä viisi karsinaa. Totti on viihdyttänyt väkeä tarhassa saamillaan vinku-laukkakohtauksillaan, ja on saanut tarhakaveristaan uuden johtajan.

Tallilla on oma kenttä ja sen lisäksi lähistöllä on paljon peltoja joilla voi ratsastaa, maastoista puhumattakaan. Myös kesälaitumet löytyvät lähistöltä, ja matkaa tuonne tutulle maneesitallille on noin 10 minuuttia trailerin kanssa, ei siis ihan ratsastusmatkaa mutta samoilla kulmilla ollaan kuitenkin.

Maneesileirin ajan tuntui siltä että ollaan vähän "puolimatkassa", kun lähtö vanhalta tallilta oli tehty ja oli kuitenkin tiedossa että maneesitallille ei jäädä pysyvämmin. Nyt on kivaa kun saa pikkuhiljaa järkkäillä tavaroita omille paikoilleen ja taas vähän hengähtää.

Pari ratsastuskertaa on jo takana uudella kotitallilla, ollaan siis käyty testaamassa lähipeltoja. Olen yrittänyt ottaa mahdollisimman kevyesti, kun lumessa meno on taas ihan erilaista liikuntaa kuin maneesissa meno. Totti on ollut mukavan kuulolla myös uusissa maisemissa, tietysti pientä ihmettelyä mutta ei mitään shokkikäytöstä.

Muutamaa satulaakin olen tässä sovitellut, jos Kieffer Donaun (vuokralla oleva estesatula) tilalle löytyisi joku mukava yleissatula saman firman valikoimasta. Amerigo Vega tuli kokeiltua ensin, ja olikin paras yleissatula missä olen ikinä istunut! Valitettavasti kokeilemamme käytetty yksilö oli kuitenkin hieman liian nafti Totille. Valmentajan Amerigon koulusatula sen sijaan istui ensikokeilun perusteella hyvinkin, eli jos sama tilanne on vielä parin vuoden päästä, on allekirjoittaneella todellakin siinä kohtaa matti kukkarossa.. ;)

Monessa suorarunkoisessa brittisatulassa (Albion, CB) on se ilmiö että ne hyvältä ja vakaalta näyttävät ovatkin hieman liian kapeita, ja tarpeeksi leveät eivät sitten istu muutoin eli ovat vielä tässä vaiheessa hieman liian suoria ratsu-uransa alkutaipaleella olevalle pikkuhevoselle. 

Tähän mennessä paras satula on siis edelleen ollut tuo Kieffer Donau.
Syksyllä oli sovituksessa myös Cliff Barnsbyn VSS Jump, estesatula jota olen haikaillut iät ajat. Se näytti päällepäin aivan täydellisesti istuvalta leveällä selkärangantilallaan ja muhkeilla pehmeillä toppauksillaan, mutta Totti liikkui tuon satulan kanssa huomattavasti haluttomammin kuin Kiefferin kanssa. Nämä ovat niitä satulansovituksen mysteerejä! 

Kieffer Donau ei ollut itselleni mikään ykkösvaihtoehto ainoaksi satulaksi, mutta nyt olen tottunut ja oikeastaan ihan tykästynyt satulaan. Se istuu vakaasti Totin selkään ja siinä on helppo mennä tämänhetkisen tason mukaisesti. Siinä mielessä epäilenkin hiukan satulan vaihdon mielekkyyttä tässä vaiheessa, mutta katsotaan rauhassa löytyykö joku koulupainotteisempi yleissatula. Nyt olisi helppoa etsiä sitä mahdollisesti pidempään sopivaa yleissatulaa, kun ei ole yhtäkään omaa vaihtosatulaa josta pitäisi päästä ensin eroon tai miettiä vaihtoarvoa. Jos taas päädyn pitämään Donaun ja lunastamaan sen omaksi nyt kevään mittaan, on siinä olemassa yksi "perushyvä" satula jota pystyy muokkaamaan tiettyyn rajaan asti, ja joka pitää arvonsa kohtuuhyvin. Sen oheen voisi sitten etsiskellä koulusatulan kun tuntuu siltä. No, tällä viikolla en aio laittaa kovin paljon energiaa satulansovitteluun. Täytyy katsoa jos päästään kunnon sovituskäynnille vaikka parin viikon päästä. 

Seuraava leirijakso onkin näillä näkymin jo hyvin pian, kun valmentajalle sopi hyvin ratsutusviikoksi oma talvilomaviikkoni eli ensi viikko. Alunperin olin ajatellut rokottaa ja raspauttaa Totin mahdollisimman lähellä lomaani niin pikkuhevonen olisi saanut lomailla samaan aikaan kun olen itsekin poissa, mutta sain sovittua rokotuksen ja raspauksen vasta lomaa seuraavalle viikolle. Tuo valmentajan ehdotus ratsutusviikosta sopi siis kuvioihin paremmin kuin hyvin, ja pieni rokotusloma tulee sen jälkeen hyvään saumaan.

Tässä eilen otettu tarhakuva, jossa näkyy myös Equestrian.com - verkkokaupasta tilaamani ulkoloimi, mallia Express Bargain. Hintaansa, ja "merkkiinsä" nähden olen tässä vaiheessa todella positiivisesti yllättynyt! Tässä ulkoloimessa on kiinteä kaulakappale, 220g toppaus, 1200D päällyskangas ja liukas sisäpinta. Se oli vaan niin edullinen että oli pakko tilata, kun surffasin ECW:n sivuille etsimään Weatherbeetan loimia enkä löytänyt sopivaa sopivan hintaisena.

Hassuna ominaisuutena tosin "pöyheä" kaulakappale joka jää vähän pitkäksi pienen suokin kaulaan nähden (niinkuin tosin aika monessa muussakin loimessa).. Joku voisi myös laskea miinukseksi kaulaosan solkikiinnitykset (ei tarroja/pikalukkoja). Solkien alla on kyllä napakka tarra joka pitää kaulakappaleen hyvin kiinni. Kaulaosan mitoituksesta sen verran että mihinkään tosi muhkuun kaulaan ei välttämättä sovi, tai soljissa riittäisi pelivaraa mutta jos haluaa tarrakiinnityksen kohdalleen niin se pakottaa kaulakappaleen aika napakaksi. Aika näyttää, miten tuo loimi toimii käytössä ja jääkö kaulakappale pieneksi. Totin loimikoko on 135-145cm, tuo Express Bargain on kokoa 6'3 (140-145cm).

Tällaista tällä kertaa, näköjään tulee kirjoiteltua vähän harvemmin mutta pitkästi. :)