Vuodenvaihteen mietteitä

Tässä vaiheessa vuotta tulee ihan luonnostaan mietittyä kuluvaa vuotta ja suunniteltua seuraavaa. Totti kääntyy jo 8-vuotiaaksi mikä on ihan käsittämätöntä! Mun varsa on jo 8-vuotias! :) 

Sain tosiaan sopivasti joulunpyhinä flunssan ja astma kun taustalla kummittelee, ei perusflunssakaan mene yleensä ohi ihan parissa päivässä. Alunperin oli tarkoitus ratsastaa ihan ”täysillä” koko puolentoista viikon joululoma, mutta kuinkas sitten kävikään.. sovittu valmennus vaihtui ratsutukseksi johon hoidin hevosen valmiiksi Michelin-ukkona.. muutamat kevyet ratsastukset olen itsekin ollut selässä mutta hieman puoliteholla. Jotain hyvääkin, eli viimeisin koesatula ansaitsisi hehkutusta ja paljon. Viimeinkin on sellainen olo että on löytynyt koulusatula jonka kanssa Totti pystyy liikkumaan kunnolla ja jossa minunkin on helppo istua. Kuva olkoon teaserina ja ”tuomion” voin kertoa kokeiluviikon päätteeksi. 

..ja koska universumi rankaisee jos iloitsee jostain ennen aikojaan - kuten suunniteltua tyyriimmästä satulasta, niin yksi kolmesta kissastamme vietti viime yön läheisellä 24/7 päivystävällä klinikalla kun diabeetikon verensokeri laski vaarallisiin lukemiin. Sanotaanko että muutaman normaalin hotelliyön (tai satulan vuokrakuukauden) olisi saanut tuon kissan täyden palvelun hotelliyön hinnalla. Mutta elämä on, ja ajoitukset ei aina ihan osu kohdilleen. 

Ja sitten niihin uudenvuodenlupauksiin. Haaveita on, mutta oikeastaan kaikki kiteytyy Facebookissa nähtyyn meemikuvaan jonka teksti oli Ride more, worry less. 

Se olkoon uuden vuoden 2019 teema. 

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! :) 

Hyvää Joulua!

Joulu melkeinpä pääsi yllättämään taas tänä vuonna kaikessa työn touhussa. Tänään Totti sai kävelytyspäivän pihassa ja pellolla, ja joulukuvakin on hyvin luomu ilman mitään hauskaa rekvisiittaa - pitänee pistää hankintaan ensi vuodeksi.

Töihin palaan itse vasta uudenvuoden jälkeen joten hevosteluaikaa pitäisi olla ihan kiitettävästi nyt seuraavan viikon ajan. 

Viime viikko meni vähän jo väsyneissä tunnelmissa ja Totti saikin pari ihan kävelytyspäivää. Niiden lisäksi kokeilussa oli taas yksi epäsopiva koulusatula (Prestige X-optimax, kovin piukka edestä, kovin piukka...) ja muut pari ratsastuskertaa liikutin lyhyesti ja tehokkaasti estesatulan kanssa. Eilen aatonaattona laitoin pari puomia joiden yli laukkailtiin, ja ne saivat aikaan pienen jouluvillityksen jossa ei tarvinnut ratsun mielestä niin tarkkaan kuunnella kuskia... sitten teinkin ”muutaman” siirtymisen eri askellajien välillä ja lopputulos oli niin hyvä etten hetkeen muista vastaavaa kokeneeni ilman valmentajan jatkuvaa ohjeistamista. 

Kohtalon ivaa että myös luottopenkki- estesatulaa täytynee katsella suurennuslasin kanssa, sillä eilen satulassa istuessani kiinnitin huomiota että painuu hiukan alas edestä. En ole kuitenkaan vielä huolissani sillä uskon että tilanteen paikkaus onnistuu ensi hätään ohuen Mattesin tai geeliromaanin kanssa. Totti on hiukan timmistynyt kesästä mikä ei ole huono juttu, ja jossainhan se näkyy. Satulan mukana ostettu 130cm S-vyö menee jo niin ylös vastinhihnoihin että siirryin käyttämään hiukan lyhyempää panssarivyötä. 

Koulusatula-asiaan palaamme joulun pyhäpäivien jälkeen. Yhtä käytettyä

 Childericiä odottelen sovitukseen ja mallina D2 olisi pyöreän malliselle Totille potentiaalinen, ihan oikeaa yksilöä ei vaan ole osunut kohdalle (melkein mutta ei ihan) joten etsintä jatkuu. 

Satulajorinat kaappasivat nyt jopa joulupostauksen mutta lisää niistä siis myöhemmin. 

Iloista joulua kaikille lukijoille!! :)

Elämys nimeltä Koulusatula

Satuloita sovitellessa on alkanut tarkentua mitä oikeastaan haemme. Tämä on nyt melko avoin, jopa tajunnanvirtamainen postaus.

Ensinnäkin kaikki koulusatulat tuntuvat nappaavan "lapaläskiin", on sitten leveämpi tai kapeampi satula. Esim. Bainesin kokeiluviikon aikana tuo kohta mielestäni pullistui enemmän. Sama kävi vanhan Amerigomme kanssa, jos sillä ratsasti enemmän niin läski kasvoi. Estesatulamme, jolla Totti liikkuu mielellään, ei taas tuohon osu ollenkaan eli jos menee pitkään estesatulalla, näkyy läski hieman pienenneen. 
Olen kuullut hyvin eri mielipiteitä tuosta lapaläskistä, tyyliin se on pieni paksu suomenhevonen, niillä nyt vaan on tuollaista tai ei sillä ole mitään väliä. Itse uskon kuitenkin että sillä on jotain merkitystä. Ei tuo ero oman estesatulan ja koulusatuloiden välillä olisi muuten niin mittava. Jotain epämiellyttävää painetta siitä syntyy. Olen alkanut epäilemään ihan tosissani, löytyykö meille edes koulusatulaa tässä kohtaa ja näillä spekseillä.

Ongelmakohta suunnilleen tuossa

Tuota lavan takaosan nestekertymää olemme siis seuranneet jo pidempään. Olen hoitanut sitä arnika- linimentillä (viime ajat hierojan ohjeiden mukaan - linimenttiä melkein kämmenellinen niin että oikein vaahtoaa ja jotain menee suomenhevosen karvan läpi perille asti..). Monet sanovat "lapaläskin" syntyneen huonoista satuloista, toiset taas spekuloivat että alakerrassa (ts. jaloissa) on jotain sanomista mistä tuo syntyy. Totilla on enemmän läskiä vasemmalla puolella ja etupään, etenkin vasemman etujalan kengitystä onkin korjattu varovasti keväästä asti eli siinä yksi 1+1 - johtopäätös. Marraskuussa otatin uudet kuvat kengitystä varten, joista näkyi että kavion asento oli jo parantunut. Hevonen on liikkunut koko ajan puhtaasti eikä jalasta tule taivutusreaktiota. Nämä ovat siis lähtökohdat.

Sitten eteenpäin The Koulusatulaelämykseen. 
Noin 1,5 vuotta sitten meidänkin tallilla oli Childeric- edustajan käynti jossa erinäisille hevosille touhuttiin mittatilaussatuloita. Silloin hymähtelin koko asialle - jaa tuollainen hieno ranskalainen merkki, ei pysty edes runkoa muokkaamaan ja maksaa mansikoita. Kuitenkin nyt korvat höröllä satula-asioita kuunnellessani aloin kuulemaan hyvää palautetta Childeric-satuloista yhä useammalta tutulta. Tämän jälkeen tallikaverini demosi oman satulansa siiven etuosan pehmeyttä ja joustavuutta mikä herätti lisää kiinnostusta. Paria merkin satulaa sovitin mutta en oikein saanut selkoa, paitsi sen etteivät ihan täysin sopineet. Sitten yhdellä satulanhakureissulla mukaan iskettiin pikkuinen, 17-tuumainen ja lyhyellä siivellä oleva Childeric DHE ja voilá. Sehän istui selkään hyvin, jätti vapaaksi lavan pään eikä painanut lapaläskiä. Pesupaikkamme valaistus teki hassuja varjoja näihin satulansovituskuviin mutta tässä nyt kuitenkin kuvia. :)

DHE

DHE - siiven etuosa hädintuskin hipoo läskikohtaa, ei purista

Koeratsastusta jännitin hiukan etukäteen, mutta kun nousin kyytiin niin teki mieli todeta se on siinä! Jalkani eivät ole ikinä laskeutuneet niin luontevasti oikeaan asentoon satulassa. Totti liikkui hyvin ja rentoutui joka askellajissa. Satulassa pääsee lähelle hevosta ja Totti oli tosi herkkä istunnalle, kuten toki yleensäkin mutta nyt se vielä korostui. Olin jo melko voitonriemuinen, mutta.... satula pääsi liikkumaan aavistuksen eteen ratsastuksen aikana. Voihan rähmä. Järjellä ja taloudella ajatellen pitäisi kiikuttaa penkki samantien takaisin. Tuossa kuitenkin natsaa niin moni asia että nyt on aika pienestä kiinni.
Pistin vielä valmentajan ratsastamaan Totilla kyseisen satulan kanssa, ja se heitti sellaista ravilisäystä ja laukkaa etten ole koskaan nähnyt, työskennellen hyväntuulisena ja rentona. Tuolla kertaa oli "oikea" Amerigon kouluvyökin käytössä ja silti satula liikkui hieman eteen. Valmentajan mielestä satulan etuosa kaipaisi jotain ihan pientä täytettä eli kokeilen vielä trapezium padin kanssa, ihan ohut geeli voisi myös mahdollisesti auttaa. Ja silti täytyy fundeerata tarkkaan koska jos tuon hintaluokan satulaa alan edes vuokraamaan, pitäisi sen olla mielestäni just eikä melkein. Toisaalta - totuuden nimissä, olihan tuo Trapez pad käytössä myös aikaisemmassa koulusatulassa, JA estesatulassa koko ajan. Eli pystyisinkö luottamaan siihen että näinkin monta hyvää puolta omaava satula, tällä hetkellä hiukan säädettynäkin, toimii myös jatkossa?
Jokin toinen Childericin mallikin kannattaisi kuulemma sovittaa (DNL) mutta nuo lyhyellä siivellä olevat, mielellään vielä 17-tuumaiset ovat vähän kortilla.

Tyrkyllä on myös Prestige D2 joka on kuulemma toiminut hyvin vastaavilla "palleroilla" kuin Totti. Siinä oli jännästi sama tilanne eli liikkui ihan hieman eteenpäin, vaikka Totti ei koeratsastuksen aikana satulaa moittinut. Voiko olla niin että kun satulassa on tarpeeksi lapatilaa eikä se paina herkkiskohdista, ei pötköllä suomenhevosella ole mitään mikä estäisi satulan eteenpäin liikkumista? Ei ne satulat nyt mihinkään kaulalle vaella, mutta kuitenkin sen verran että ihana lapatilafiilis pienenee huomattavasti ratsastuksen aikana. Prestigeä kokeilen vielä uudelleen vertailun vuoksi, tällä kertaa tuon hyväksi havaitun Amerigon vyön kanssa. Siinäkin oli mielestäni hyvä istua ja jalat asettuvat oikeaan asentoon, mutta on vähän "trampoliinimainen" fiilis jämptiin Childericiin verrattuna. Prestigen etuna olisi tosin parempi muokattavuus kuin ensin mainituissa.

D2 ekassa sovituksessa

D2 - lepää vielä lapaläskiä hipoen pehmeästi, ei kiristäen

Vielä ihmetyksenä erot este- ja koulusatuloiden anatomiassa. Totin estesatula on Prestige Versailles leveydellä 36, laakeilla villatoppauksilla ja levennetyllä selkärangantilalla. Sitäkin on tosin käytetty Trapezium Padin kanssa, joka tekee vaadittavan pisteen I:n päälle. Sen sijaan Wide- leveyden koulusatulat ovat etupainoisia = liian leveitä ja tippuvat lavoille, eli koulusatuloissa oikea leveys näyttää olevan järjestään MW. Kuitenkin muut vaatimukset eli esim. leveä selkärangantila, tarvitaan tässäkin.

D2 ratsastuksen jälkeen

D2 ratsastuksen jälkeen, tässä näkyy tuo lapaläski pullistuneen

Harkitsen myös satulansovitusta painemattolaitteen avulla, sellaisiakin palveluja tuossa lähifirmassa on tarjolla. Siitä saisi ainakin objektiivista lisätietoa mahdollisen vääränlaisen paineen osalta.
Jos taas oikeasti tulen järkiini, voisin keskittyä ratsastamaan estesatulan kanssa hyvällä fiiliksellä talven yli, samalla katsellen mihin kengitys- ja lapaläskitilanteet kehittyvät. Ja jos oikein hyvin käy niin sillä aikaa meidän vanha Amerigo Vega myytäisiin myyntivälityksen kautta mikä lisäisi vaihtoehtoja uuden satulan ostoon, kun ei olisi vaihdokkia. Mutta koulusatulakuume kun ehti jo kehittyä ja pääsin niiden "makuun" eli tunsin mikä merkitys hyvällä koulusatulalla olisi istunnalleni, en tiedä miten pitkäksi aikaa pystyn pistämään koko homman jäihin. Lähinnä toivoisin että päätös syntyisi itsestään - joko löytyy napakymppi-vaihtoehto tai selkeitä EI:tä.

Tässä siis hiukan tajunnanvirtaa lavoista ja satuloista. Kaikki (mielellään rakentavat ;) ) mielipiteet ovat erittäin tervetulleita tähän "aivoriiheen". Täällä mietinnät ja testailut jatkuvat.

(Koulu)satulaton on huoleton?

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 

Maisemaa klo 9 itsenäisyyspäivän aamuna

Suomenhevonen loppukävelyillä 6.12. treenien jälkeen :)

Kuten otsikko kertoo, niin ei ollut kokeillusta Bainesista meille satulaksi, hyvästä ensivaikutelmasta huolimatta. Joku kysymysmerkki hiersi mielen päällä ja Totti tuntui jäävän tosi lavoilleen. Varmaan tuo satula oli ihan inan leveä ja/tai lapatila ei ollut riittävä. Koska etsimme nyt sitä oikeaa koulusatulaa niin kompromisseihin ei suostuta edes vuokrauksen osalta ja veinkin satulan suosiolla takaisin ilman sen kummempia Mattes- tai muita virityksiä. Niinhän se aina satulan kanssa menee että tosi huonon tunnistaa heti, mutta vähän huono voi tuntua alkuun hyvältäkin. Siksi onkin loistavaa että satuloita saa nykyään kokeilla ja jopa vuokrata! 

Viimeisessä koeratsastuksessa tuon Bainesin kanssa tein tunneilta tuttuja, hyväksi todettuja harjoituksia, mutta Totti tuntui oikein yllättävän etupainoisena köpöttävältä. Välillä tuntui meno paranevan mutta joku hiersi koko ajan.
Sitten kävikin odottamaton haaveri eli Totti kompuroi toisella pitkällä sivulla sen verran pahasti että sai meikäläisen sukeltamaan maneesin hiekkaan - ensin kaulalle ja sitten hevonen "vapautti" epämääräisen kyytiläisen saatuaan omat jalkansa järjestykseen. Totilla vaikuttaisi olevan kaikki hyvin, mutta itse sain lievän aivotärähdyksen ja mustelmia sinne sun tänne. Ikä ei tule yksin? ;)

Wanted - Tähän selkään koulusatula!

Viikko meni siis poissa satulasta, kun kypäräkin piti uusia. Liikutin Tottia taluttaen ja juoksuttaen, ja tallikaveri (vakkari- varaliikuttaja / estekuski) ratsasti sen pari kertaa. Tänä aamuna, sopivasti itsenäisyyspäivänä menimme sitten oman valmentajan pitämälle puolen tunnin yksityistunnille jota ennen verryttelin itsenäisesti. Satulana oli luonnollisesti tuo meidän ihan paras oma estesatula!
Keskityimme rentouteen, siihen etten jää kädellä turhaan kiinni vaan muistan hellittää ja annan menon sujua, enkä säädä ylimääräistä. Kuten aina, tunnilta poistuimme tyytyväisinä. Tuo oli oikein hyvä palautus back in business, eli nyt tästä taas hyvällä fiiliksellä eteenpäin.

Pitää ottaa estesatulasta sivukuva kun muistan :)

Koulusatulan kanssa tavoitteena on siis löytää sellainen, jolla Totti liikkuu yhtä mielellään kuin mainitulla estesatulalla. Helppoa kuin heinänteko? Nyt juuri on sellainen fiilis että haluan taas saada hyvän tuntuman estepenkin kanssa eikä oikein edes innosta miettiä koulusatula-asiaa ja/tai sovittaa koko tarjolla olevaa repertuaaria läpi. Toisaalta taas, ei sitä koulusatulaa tule löytymään jos en itse tee asialle jotain eli sovita niitä (lukemattomia) satuloita.
Huomenna Totille tulee hieroja, jonka kanssa ajattelin satula-asiasta jutella josko hänellä olisi hyviä vinkkivitosia.

Päikkäreillä olkipedillä <3

Loppukevennys: Suomen yksisarvinen :D

Syksyn kisoja ja satuloita

Ja taas kerran kävi näin! Aloin kirjoittamaan Ypäjästä postausta heti kisojen jälkeen, mutta koska työkiireet, lomareissu ja taas työt, jäi se luonnoksiin. Taidan aina tavoitella kuuta taivaalta postausten kanssa mutta ehkä yritän nyt "keventää" ja kirjoitella aina senhetkisen fiiliksen mukaan kerralla valmiiksi. :) 

Totti on kisannut syksyn aikana pari helppoa A:ta valmentajan kanssa, ja itse olen sitten tahkonnut näitä heC/B- tasoisia luokkia muutaman. Nyt kirjoittelen lähinnä näistä omista starteista.

Ypäjällä tuli ehkä tämän kauden pohjanoteeraus radalla matkustamisen kanssa. Alla oli valmentajan virittämä, hyvin läpiratsastettu hevonen ja kaikki tuntui upealta verkassa. Radalla sitten pakka levisi kuin Jokisen eväät. Ohjat roikkui pyykkinaruina, istunta oli niin ja näin… Vaikka sanoin että "tuntui ihan OK:lta" niin oikeastihan en edes muistanut mitä radalla tapahtui kun keskityin taas vaan pysymään reitillä ja kaikki kouluratsastusta muistuttava jäi mielestä. ;) Tulos taas 58% ja risat. Olin vähän maani myynyt kun pidin realistisena tavoitteena yli 60% tulosta. Mutta minkäs teet - jos ratsastaa huonosti, niin ovat pisteetkin sen mukaiset. 

Kun pääsin pahimman harmituksen yli, onnistuin noteeraamaan myös hyvät asiat. Hei me reissattiin taas ihan ilman apukäsiä, ja ilman ongelmia! Luotin tietysti myös suomenhevosihmisten avuliaisuuteen jos jotain olisi tullut. Ja se verkka oli hieno - verkan voittajat…?

Ypäjällä :) 

Ratsukunkkarien jälkeen seurasikin kisataukoa. Ilmoittauduin sisuuntuneena Ypäjän lokakuun kisojen helppoon B:hen, mutta peruin sen ilmoittautumisajan kuluessa kun auton huolto osui samalle päivälle. Onneksi lähiseudulta löytyi sopivat seurakisat samalta lokakuun lopun viikonlopulta, siellä ratsastimme keväältä tutun aikuismerkin ohjelman. Tulos oli taas kerran sen reilun 58%, mutta fiilis ihan erilainen kuin Ypäjän jälkeen. Tällä kertaa olin radalla läsnä ja pystyin reagoimaan siihen mitä tapahtuu: "oho nyt se juoksee, vähän puolipidätettä.. nyt hyvin kulmaan..".. Muutama kohta olisi voinut mennä paljon paremminkin eli sorruin myös liikaan nysväämiseen, ja ratsastin yhden siirtymisen hieman väärässä kohtaa (ei tullut väärin ratsastusta, vain 5 ja myöhässä mutta tuo oli ihan oma moka kun en luottanut opetelleeni radan oikein). 

..ja Perniössä. Voittajafiilis vaikka voitto jäi kauas ;)

Tärkeimpänä tuolla radalla ja sen videota katsellessa tajusin meidän perusongelman mitä valmentaja on hokenut ja korjannut parhaansa mukaan jo kauan. 

Kotitallilla, niin valmennuksissa kuin yleensä itsenäisestikin, Totilla on yleisesti ihan hyvä laukka. Toki saisi olla voimaa lisää, mutta se kehittyy ajan mittaan. Kunhan ratsu kulkee suorana ja reagoi pohkeeseen niin kaikki onnistuu. Jos taas tuudittaudun siihen että nyt menee hyvin, alan matkustamaan jonka jälkeen pikkuhiljaa terävyys vähenee ja kohta hevonen on taas valmentajan läpiratsastuksen tarpeessa.
Tästä päästäänkin perusongelmaan. Käynti ja ravi ovat niin paljon helpompia niin hevoselle kuin ratsastajallekin, että niiden kanssa saadaan tasaista pätkää kisoissa jopa "tuurilla seilaten". Laukka sen sijaan on pahimmillaan ihan jäätävää valkoisten aitojen sisäpuolella. Ja syyhän on se ettei Totti ole rehellisesti pohkeen edessä, koska jännityn itse enkä saa sitä tarpeeksi hyvin avuille jännässä paikassa. 

Tämä pitää korjata kotona, niin että laukan laatu on priimaa ihan joka kerta ja pystyn itse korjaamaan mahdolliset vinoudet ja muut arjen ongelmat eli pysyn skarppina ja jämptinä oman ratsastuksen kanssa. Kunhan saan tuon taottua omaan selkärankaan ja perstuntumaan, niin on edes jonkinmoinen häviävän pieni mahdollisuus siitä, että tämä onnistuisi myös kisakentällä. ;) 

Tässä siis talveksi (ja koko loppuelämäksi) treenattavaa! 

Tarkkasilmäiset saattavat huomata että syksyn viimeiset kisat käytiin taas luottopenkin eli Prestigen estesatulamme kanssa. Koulusatulan kanssa on soudettu ja huovattu, aina vähän säädetty jostain kohtaa, jonka jälkeen on ollut hetken hyvä ja sitten taas tuntunut siltä että joku tökkii vastaan. Testasin alkuun ihan puolivitsillä yhtä toista koulusatulaa ja maailma avautui, kuinka paljon helpompi siinä oli olla verrattuna tuohon omaan satulaamme. Etenkin jalkojen asennon ja istunnan jännittymisen takia olen saanut paljon huutia valmentajalta.
Nyt sitten tein päätöksen laittaa flättärimallisen Amerigo Vega- koulusatulan vaihtoon. Jos ei hevonen tykkää siitä eikä ratsastajat (toki näillä voi olla jotain yhteyttä keskenään), on turha toivoa että tilanne maagisesti muuttuisi. 

Viime viikko on siis mennyt satuloiden kokeiluissa. On testattu Equipe Oraclea, Prestige D1 Icelandia pariakin yksilöä, yksi Custom, selkään heitettiin monta muutakin joiden kanssa en ratsastanut, muun muassa yksi Childericin yksilö jossa oli hieman vääränlaiset paneelit Totille.
Parhaaksi on nyt osoittautunut Frank Bainesin uutuusmalli, allaolevassa kuvassa satula ratsastuksen jälkeen. Shokki on että tuohan on 17,5" satula, mutta paneelien pituus ja istuimen koko kyllä ihan verrattavissa muiden merkkien 17-tuumaiseen. 

Miltä näyttää? :) 

Tämä kokeilusatula ei valu tai keiku. Satulassa jalka tuntuu tipahtavan oikeaan asentoon kuin luonnostaan eikä tarvitse hakea/vääntää/seilata/härvätä satulassa. Sain pidennettyä jalustimia yhdellä reiällä. Ja valmentaja antoi viime tunnilla mukavan palautteen - nyt sä näytät kouluratsastajalta siellä… Samoin kun ratsastin itsenäisesti niin tallikaveri kommentoi spontaanisti hienoa oikeaa laukkaa. Eli Tottikin kulkee. 

Nyt olen ihan hilkulla ottaa tämän satulan vuokralle ensi alkuun, viikonlopun aikana pitäisi tehdä päätös ja vielä on sisarmalli kokeilussa. Eli jos ei tule ylläreitä, ehkäpä "Frankki" jääkin meille ja jollei Amerigo käy kaupaksi myyntivälityksessä, annan sen vaihdossa jos (toiveajattelua) kyseessä on ihan pysyvämpi ratkaisu - sopii toivoa koska tuo vuokraaminenkaan ei ole ihan ilmaista. 

Paljon muitakin kuulumisia olisi - erilaisista valmennuksista ja muutenkin arkimenosta. Mutta tästäkin tuli maratonpostaus niin jätetään jotain seuraavaan kertaan. :)
Kommentit ovat erittäin tervetulleita <3 

Palauttelua ja mietiskelyä

Viime viikon loppupuoli oli Totille vähän ykstotinen neljän päivän putki. Ensin torstaina olin oman valkun tunnilla, perjantaina tallityöntekijä ratsasti sen, lauantaina menin taas itse melko lyhyesti askellajit läpi ja sunnuntaina oli kauan odotettu brittivierailijan valmennus. Eli kaikki päivät perus-sileää kentällä/maneesissa vaihtelevalla intensiteetillä. Sunnuntain ahaa-elämysten jälkeen mieli poltteli ratsastamaan ja testailemaan mutta järki (vai kukkahattu takaraivolla) sanoi että nyt seiskavee ratsu tarvitsee pientä vaihtelua ja chillailua. Siispä pysyin poissa selästä ja maanantaina juoksutin, tiistaina talutin ja keskiviikko jäi kokonaan vapaaksi.

7vee kuvattuna n.kuukausi sitten (kuvituskuvat kännykän syövereistä)

Uskon osuneeni oikeaan sillä tiistainakin Totti katseli tarhan toisesta päästä tarhakaverinsa takaa "ai sä tulit. kiva."- ilmeellä eikä kävellyt vastaan "hei jee sä tulit vihdoinkin, mitä tehdään tänään?"-asenteella mikä yleensä vallitsee. (Tai sitten sillä ja tarhakaverillaan oli vaan "jutut kesken" eikä just silloin kerinnyt lähteä iloisena töihin. Inhimillistämistä kumpikin tulkinta.) Loppuviikon aikana oli taas innokkaampana tulossa vastaan.

"Kukkuu - olix sul jotain asiaa?" (keväinen kuva)

Torstaina menin uudelleen selkään ja ei se nyt ihan samalla flow'lla mennyt kuin sunnuntaina, mutta hyvää pätkää niin fiilikset pysyi korkealla. Nyt taas muistan mitä hakea - eli niitä takajalkoja, enkä toivottavasti sorru, ainakaan niin pahasti, siihen etumatalaan keventelyyn mihin mukava ratsu saa "äiti-keijun" välillä huijattua. Nyt keskityn erityisesti siihen että jalat ovat oikeassa kohtaa oman kropan alla eivätkä ajaudu liian eteen. Silloin Totti ottaa helpommin takajalat + mahalihakset käyttöön ja selän pyöreäksi. Pohkeiden kanssa pitää myös keskittyä pitämään ne vakaana lähellä hevosta. Aiemmin olen saanut huutia jatkuvasta kantapäällä kaivamisesta ja olen tätä "korjannut" alkamalla ratsastaa jalat kokonaan irti kyljistä jolloin pehmeä jalankäyttökin vaikeutuu.. jepjep. :)

Oman valkun kanssa ollaan taisteltu kesän ajan myös takakenoani vastaan. Kun "nojaan eteen" reilusti, on selkä suorassa. Tässä asennossa on myös huomattavasti helpompi pitää kyynärpäässä kulma ja kädet vakaampina, siinäpä toinen pitkäkestoinen ongelma. Välillä on ratsastettu ohjat kauhukahvan alta tai ohjista silta tehtynä, kerran tunnilla jopa raippa selän takana (tuo oli muuten aika kamalaa mutta voi veljet miten muutos näkyi hevosessa kun se oli pohkeen edessä ja omat kädet pysyi paikallaan!).

Huonolaatuinen klippi valmennuksesta, siinä näkyy takakenoa poikineen ;)
ja näitähän siis korjattiin koko tämänkin valmennuksen ajan.. 

Kyllä se 12 vuoden toimistolla istuminen alkaa näkyä, varsinkin kun muu liikunta on vähentynyt. Nyt tänä vuonna olen ottanut joogan osaksi arkea ja kerran viikossa tulee käytyä joko rauhallisessa Yin- joogassa tai jollain muulla lämpöjoogatunnilla. Ilmajoogaa kokeilin kerran enkä sorru enää uudestaan, keinuminen ja jännitys saivat aikaan koko illan kestäneen merisairauden. Tunnin jälkeen hengittelin ulkoilmassa 15min ennen kun uskalsin lähteä autolla ajamaan, mutta vielä kotonakaan olo ei ollut ihan priima. Ehkäpä sekin helpottaisi jos vaan kävisin sitkeästi ilmajoogailemassa, mutta enpä taida kokeilla vaan kohdistan vähäisen käytettävissä olevan ajan niihin itselleni sopivampiin joogatunteihin!

Loppuviikon ohjelmasta harhailin nyt sitten istunta- analyysiin ja joogaan. Joka tapauksessa - torstaina fiilistelin maneesissa sunnuntain oppeja itsekseni. Perjantaina oma olo tuntui juuri siltä että ensimmäinen loman jälkeinen täysi työviikko oli takanapäin ja kuulin jo kotisohvan kutsuvan... Tallikaveri sanoi samassa miettineensä pieniä puomitreenejä. Innostuin sitten mukaan puomeilemaan, laitettiin neljä ravipuomia + pari yksittäistä laukkapuomia maneesiin. Puomit on helppo ratkaisu juuri tällaisena päivänä kun ei oikeastaan jaksaisi ratsastaa "kunnolla" mutta jotain tarttis tehdä (eikä ole hirveää ruuhkaa). Kun keskittyy puomeihin niin jää turhaa nysväämistä pois - keskittyy siihen että tulee ravipuomeille sisään sopivassa ravissa, ja osuu laukkapuomeille sopivassa laukassa. Siinä kun ratsastaa puomien kanssa askellajit läpi, jossain kohtaa jokin väistöpätkä ja siirtyminen, niin on jo hyvän ratsastuskerran ainekset kasassa. Varsinkin pitkällä maneesikaudella on kivaa vaihtelua pitää puomipäiviä välillä.

Eilen sitten viime viikosta viisastuneena kävin kiipeilemässä laidunpellon ympäri menevää lenkkiä jossa on alamäkeä ja ylämäkeä, sekä hiukan mentiin myös toisella pellolla. Tuosta tuli kotipihan pieni maasto ja kiva välipäivä. Tänään on taas luvassa menoa kentällä/maneesissa.

Laidunlenkillä, kuva alkukesältä

Nyt alkavalla viikolla oma valmentaja-K. ratsastaa Totin jo Ypäjän starttiaan silmälläpitäen, ja yritän päästä myös itse hänen tunnilleen niin että voidaan ratsastaa oman starttini rata läpi. He B:3-rataa ollaan toki tahkottu kisoissa useampaan otteeseen, mutta on se aina hyvä katsoa säädöt kohdilleen, varsinkin kun nyt on niin paljon pureskeltavaa viimeisimmiltä tunneilta.

Videota viime sunnuntain valmennuksesta on monta pätkää, joista yhden vajaan 30sek koosteen julkaisin instassa. Suunnitelmissa olisi tehdä viime sunnuntaisesta tarkempi postaus videoiden kera. Tämän teaserin laitan nyt jotta tulisi tehtyä tuo kohtuullisessa ajassa. :) 

Päivitystä vuoden ajalta

Monta kertaa olen vuoden aikana pyöritellyt blogin pariin palaamista. En edes tiedä mikä iski kun kirjoittaminen loppui. Taisi olla vaan takki tyhjä jatko-opintojen jäljiltä ja samalla alkoi töissä kiireempi ajanjakso. Ja mitä kauemmin olin kirjoittamatta, sitä hankalammalta tuntui palata blogin pariin.

Mitä voi vuodesta kertoa ns. pikakelauksella?

Katse viime vuoteen :) 

- Näköjään viime vuoden kasvattajakisasta olen luvannut viimeksi raportoida - käy se näinkin tämän vuoden kunkkarien kynnyksellä. Ekana päivänä Totin iiiso säikähdys radalla kaiuttimen musanjytkeestä korvanjuuressa ja poistuminen kesken radan uralta pituushalkaisijalle asti. Sijoitus muistaakseni 17/24. Toisena päivänä (ja kaikissa kisoissa sen jälkeen) hevosen varusteisiin lisättiin neopren-korvahuppu, kasvattajakisan toisen radan sijoitus olikin 7/24 mikä ei tietty kokonaiskilpailussa enää auttanut.
Näin kasvattajana oli iso juttu ihan tuo osallistuminen ja se että 6-vuotiaalla oli takanaan jo pari ehjää kisakautta ja nuorten heppojen karkelot! Mutta valkkua/kisakuskia tietty harmitti lauantain sinkoilu kun meno oli ollut niin priimaa ennen ko.kisaa ja kaikki mahdollisuudet sijoitukseen olivat olemassa.

- Ihana oljenkorsi- estesatula (Prestige Versailles laakeilla toppauksilla ja leveällä selkärangantilalla) saatiin joulun alla vuokralle ja jäi ennen pitkää omaksi. Välillä oli koulusatulan kanssa sukset ristissä niin hevosella ja kuskeilla niin että mentiin vallan estepenkin kanssa, mutta keväinen koulusatulan täytetoppaus auttoi hurjasti. Eli nyt meillä on kaksi hyvää satulaa! :) 

- Tälle kaudelle ei varsinaisesti ollut kisatavoitteita - ehkä lähinnä Totin voiman rakentaminen ja samalla tulostason vakiinnuttaminen helppo A- tasolla valkun a.k.a kisakuskin kanssa, ja koko ajan onkin prosentit parantuneet. Ennätys tähän mennessä (yhden tuomarin antamana) 65,690%, mutta parissa kisassa on ollut isohkoja piste-eroja tuomarien välillä. Aika säästeliäästi Tottia on kisoissa käytetty ja lähiseudun Hippos-luokkakin jätettiin väliin vielä tässä kohtaa. Yksi SM-kvaali on jo plakkarissa mutta ei tule käyttöön vielä tänä vuonna.  

-  Olen onnistunut muuttamaan omaa ajattelua "kukkahattu-groomi-omistajasta" siihen suuntaan että voin myös itse ratsastaa tavoitteellisesti ja vaikka ihan kisata. Varsinaisena isona tavoitteena olisi olla jonain päivänä itsekin he A- radoilla Totin kanssa. Ajankohtaa en lupaa vaikka siihenkin on villejä unelmia. ;) Tämän vuoden he B- startit ovat olleet tasoa 55-61%, ollaan menty ohjelmia he B:3, KN-Special ja kevään alkajaisiksi seurakisoissa Aikuismerkkiohjelma. Parin harjoitus/seurastartin lisäksi on takana jo kaksi 2-tason starttia ja kolmas vielä tulossa kunkkareissa. Radat ovat noudattaneet melko lailla samaa kaavaa - ravissa saadaan melko tasaista settiä aikaiseksi, mutta laukka häviää valkoisten aitojen sisällä kuskin kisajännitykseen. 

Huojennus Ypäjän kisaviikon startin jälkeen! We did it!

Aina ei mene niinkuin Strömsössä. Wiurilassa lähdettiin radalle näissä tunnelmissa kun toinen pitkä sivu oli pelottava.

- Pieniltä terveysongelmilta ei olla säästytty eli keväällä todettiin kengityksen menneen ihan varkain kohti prinkkalaa ja vasen etukavio oli röntgeneissä vinksallaan. Sitä on korjattu vaihtamalla kengittäjä takaisin vanhaan luottokengittäjään joka laittoi röntgenien mukaan. Silmä katsottiin ELL toimesta samalla kun kintut, ja todettiin kaihin hieman edenneen tuossa loukkaantuneessa silmässä. Noin arjessahan tuo ei näy, mutta voi toki vaikuttaa esim vierailla kisapaikoilla ja muuten "skarpimmassa" tilassa, esim. ääniherkkyytenä. Sinänsä silmä on rauhallinen eikä aiheuta muuten toimenpiteitä.

- Ollaan valmentauduttu vaihtelevalla ahkeruudella niin oman kotivalkun kuin muutaman kerran vuodessa vierailevan brittiläisen valmentajan kanssa. Nyt ihan viime aikoina on tuntunut siltä että ollaan edetty ison harppauksen verran, varsinkin laukassa. *koputtaa puuta*

Kesätunnelmia

Tämä oli nyt aikamoinen läpijuoksu, ja nyt lupaan yrittää kirjoitella tänne tarkempiakin päivityksiä. Aika paljon tulee myös Facebookia ja Instaa spämmättyä heppajutuilla, laittakaa ihmeessä esim. instassa pyyntöä kehiin. :)