Palauttelua ja mietiskelyä

Viime viikon loppupuoli oli Totille vähän ykstotinen neljän päivän putki. Ensin torstaina olin oman valkun tunnilla, perjantaina tallityöntekijä ratsasti sen, lauantaina menin taas itse melko lyhyesti askellajit läpi ja sunnuntaina oli kauan odotettu brittivierailijan valmennus. Eli kaikki päivät perus-sileää kentällä/maneesissa vaihtelevalla intensiteetillä. Sunnuntain ahaa-elämysten jälkeen mieli poltteli ratsastamaan ja testailemaan mutta järki (vai kukkahattu takaraivolla) sanoi että nyt seiskavee ratsu tarvitsee pientä vaihtelua ja chillailua. Siispä pysyin poissa selästä ja maanantaina juoksutin, tiistaina talutin ja keskiviikko jäi kokonaan vapaaksi.

7vee kuvattuna n.kuukausi sitten (kuvituskuvat kännykän syövereistä)

Uskon osuneeni oikeaan sillä tiistainakin Totti katseli tarhan toisesta päästä tarhakaverinsa takaa "ai sä tulit. kiva."- ilmeellä eikä kävellyt vastaan "hei jee sä tulit vihdoinkin, mitä tehdään tänään?"-asenteella mikä yleensä vallitsee. (Tai sitten sillä ja tarhakaverillaan oli vaan "jutut kesken" eikä just silloin kerinnyt lähteä iloisena töihin. Inhimillistämistä kumpikin tulkinta.) Loppuviikon aikana oli taas innokkaampana tulossa vastaan.

"Kukkuu - olix sul jotain asiaa?" (keväinen kuva)

Torstaina menin uudelleen selkään ja ei se nyt ihan samalla flow'lla mennyt kuin sunnuntaina, mutta hyvää pätkää niin fiilikset pysyi korkealla. Nyt taas muistan mitä hakea - eli niitä takajalkoja, enkä toivottavasti sorru, ainakaan niin pahasti, siihen etumatalaan keventelyyn mihin mukava ratsu saa "äiti-keijun" välillä huijattua. Nyt keskityn erityisesti siihen että jalat ovat oikeassa kohtaa oman kropan alla eivätkä ajaudu liian eteen. Silloin Totti ottaa helpommin takajalat + mahalihakset käyttöön ja selän pyöreäksi. Pohkeiden kanssa pitää myös keskittyä pitämään ne vakaana lähellä hevosta. Aiemmin olen saanut huutia jatkuvasta kantapäällä kaivamisesta ja olen tätä "korjannut" alkamalla ratsastaa jalat kokonaan irti kyljistä jolloin pehmeä jalankäyttökin vaikeutuu.. jepjep. :)

Oman valkun kanssa ollaan taisteltu kesän ajan myös takakenoani vastaan. Kun "nojaan eteen" reilusti, on selkä suorassa. Tässä asennossa on myös huomattavasti helpompi pitää kyynärpäässä kulma ja kädet vakaampina, siinäpä toinen pitkäkestoinen ongelma. Välillä on ratsastettu ohjat kauhukahvan alta tai ohjista silta tehtynä, kerran tunnilla jopa raippa selän takana (tuo oli muuten aika kamalaa mutta voi veljet miten muutos näkyi hevosessa kun se oli pohkeen edessä ja omat kädet pysyi paikallaan!).

Huonolaatuinen klippi valmennuksesta, siinä näkyy takakenoa poikineen ;)
ja näitähän siis korjattiin koko tämänkin valmennuksen ajan.. 

Kyllä se 12 vuoden toimistolla istuminen alkaa näkyä, varsinkin kun muu liikunta on vähentynyt. Nyt tänä vuonna olen ottanut joogan osaksi arkea ja kerran viikossa tulee käytyä joko rauhallisessa Yin- joogassa tai jollain muulla lämpöjoogatunnilla. Ilmajoogaa kokeilin kerran enkä sorru enää uudestaan, keinuminen ja jännitys saivat aikaan koko illan kestäneen merisairauden. Tunnin jälkeen hengittelin ulkoilmassa 15min ennen kun uskalsin lähteä autolla ajamaan, mutta vielä kotonakaan olo ei ollut ihan priima. Ehkäpä sekin helpottaisi jos vaan kävisin sitkeästi ilmajoogailemassa, mutta enpä taida kokeilla vaan kohdistan vähäisen käytettävissä olevan ajan niihin itselleni sopivampiin joogatunteihin!

Loppuviikon ohjelmasta harhailin nyt sitten istunta- analyysiin ja joogaan. Joka tapauksessa - torstaina fiilistelin maneesissa sunnuntain oppeja itsekseni. Perjantaina oma olo tuntui juuri siltä että ensimmäinen loman jälkeinen täysi työviikko oli takanapäin ja kuulin jo kotisohvan kutsuvan... Tallikaveri sanoi samassa miettineensä pieniä puomitreenejä. Innostuin sitten mukaan puomeilemaan, laitettiin neljä ravipuomia + pari yksittäistä laukkapuomia maneesiin. Puomit on helppo ratkaisu juuri tällaisena päivänä kun ei oikeastaan jaksaisi ratsastaa "kunnolla" mutta jotain tarttis tehdä (eikä ole hirveää ruuhkaa). Kun keskittyy puomeihin niin jää turhaa nysväämistä pois - keskittyy siihen että tulee ravipuomeille sisään sopivassa ravissa, ja osuu laukkapuomeille sopivassa laukassa. Siinä kun ratsastaa puomien kanssa askellajit läpi, jossain kohtaa jokin väistöpätkä ja siirtyminen, niin on jo hyvän ratsastuskerran ainekset kasassa. Varsinkin pitkällä maneesikaudella on kivaa vaihtelua pitää puomipäiviä välillä.

Eilen sitten viime viikosta viisastuneena kävin kiipeilemässä laidunpellon ympäri menevää lenkkiä jossa on alamäkeä ja ylämäkeä, sekä hiukan mentiin myös toisella pellolla. Tuosta tuli kotipihan pieni maasto ja kiva välipäivä. Tänään on taas luvassa menoa kentällä/maneesissa.

Laidunlenkillä, kuva alkukesältä

Nyt alkavalla viikolla oma valmentaja-K. ratsastaa Totin jo Ypäjän starttiaan silmälläpitäen, ja yritän päästä myös itse hänen tunnilleen niin että voidaan ratsastaa oman starttini rata läpi. He B:3-rataa ollaan toki tahkottu kisoissa useampaan otteeseen, mutta on se aina hyvä katsoa säädöt kohdilleen, varsinkin kun nyt on niin paljon pureskeltavaa viimeisimmiltä tunneilta.

Videota viime sunnuntain valmennuksesta on monta pätkää, joista yhden vajaan 30sek koosteen julkaisin instassa. Suunnitelmissa olisi tehdä viime sunnuntaisesta tarkempi postaus videoiden kera. Tämän teaserin laitan nyt jotta tulisi tehtyä tuo kohtuullisessa ajassa. :) 

Päivitystä vuoden ajalta

Monta kertaa olen vuoden aikana pyöritellyt blogin pariin palaamista. En edes tiedä mikä iski kun kirjoittaminen loppui. Taisi olla vaan takki tyhjä jatko-opintojen jäljiltä ja samalla alkoi töissä kiireempi ajanjakso. Ja mitä kauemmin olin kirjoittamatta, sitä hankalammalta tuntui palata blogin pariin.

Mitä voi vuodesta kertoa ns. pikakelauksella?

Katse viime vuoteen :) 

- Näköjään viime vuoden kasvattajakisasta olen luvannut viimeksi raportoida - käy se näinkin tämän vuoden kunkkarien kynnyksellä. Ekana päivänä Totin iiiso säikähdys radalla kaiuttimen musanjytkeestä korvanjuuressa ja poistuminen kesken radan uralta pituushalkaisijalle asti. Sijoitus muistaakseni 17/24. Toisena päivänä (ja kaikissa kisoissa sen jälkeen) hevosen varusteisiin lisättiin neopren-korvahuppu, kasvattajakisan toisen radan sijoitus olikin 7/24 mikä ei tietty kokonaiskilpailussa enää auttanut.
Näin kasvattajana oli iso juttu ihan tuo osallistuminen ja se että 6-vuotiaalla oli takanaan jo pari ehjää kisakautta ja nuorten heppojen karkelot! Mutta valkkua/kisakuskia tietty harmitti lauantain sinkoilu kun meno oli ollut niin priimaa ennen ko.kisaa ja kaikki mahdollisuudet sijoitukseen olivat olemassa.

- Ihana oljenkorsi- estesatula (Prestige Versailles laakeilla toppauksilla ja leveällä selkärangantilalla) saatiin joulun alla vuokralle ja jäi ennen pitkää omaksi. Välillä oli koulusatulan kanssa sukset ristissä niin hevosella ja kuskeilla niin että mentiin vallan estepenkin kanssa, mutta keväinen koulusatulan täytetoppaus auttoi hurjasti. Eli nyt meillä on kaksi hyvää satulaa! :) 

- Tälle kaudelle ei varsinaisesti ollut kisatavoitteita - ehkä lähinnä Totin voiman rakentaminen ja samalla tulostason vakiinnuttaminen helppo A- tasolla valkun a.k.a kisakuskin kanssa, ja koko ajan onkin prosentit parantuneet. Ennätys tähän mennessä (yhden tuomarin antamana) 65,690%, mutta parissa kisassa on ollut isohkoja piste-eroja tuomarien välillä. Aika säästeliäästi Tottia on kisoissa käytetty ja lähiseudun Hippos-luokkakin jätettiin väliin vielä tässä kohtaa. Yksi SM-kvaali on jo plakkarissa mutta ei tule käyttöön vielä tänä vuonna.  

-  Olen onnistunut muuttamaan omaa ajattelua "kukkahattu-groomi-omistajasta" siihen suuntaan että voin myös itse ratsastaa tavoitteellisesti ja vaikka ihan kisata. Varsinaisena isona tavoitteena olisi olla jonain päivänä itsekin he A- radoilla Totin kanssa. Ajankohtaa en lupaa vaikka siihenkin on villejä unelmia. ;) Tämän vuoden he B- startit ovat olleet tasoa 55-61%, ollaan menty ohjelmia he B:3, KN-Special ja kevään alkajaisiksi seurakisoissa Aikuismerkkiohjelma. Parin harjoitus/seurastartin lisäksi on takana jo kaksi 2-tason starttia ja kolmas vielä tulossa kunkkareissa. Radat ovat noudattaneet melko lailla samaa kaavaa - ravissa saadaan melko tasaista settiä aikaiseksi, mutta laukka häviää valkoisten aitojen sisällä kuskin kisajännitykseen. 

Huojennus Ypäjän kisaviikon startin jälkeen! We did it!

Aina ei mene niinkuin Strömsössä. Wiurilassa lähdettiin radalle näissä tunnelmissa kun toinen pitkä sivu oli pelottava.

- Pieniltä terveysongelmilta ei olla säästytty eli keväällä todettiin kengityksen menneen ihan varkain kohti prinkkalaa ja vasen etukavio oli röntgeneissä vinksallaan. Sitä on korjattu vaihtamalla kengittäjä takaisin vanhaan luottokengittäjään joka laittoi röntgenien mukaan. Silmä katsottiin ELL toimesta samalla kun kintut, ja todettiin kaihin hieman edenneen tuossa loukkaantuneessa silmässä. Noin arjessahan tuo ei näy, mutta voi toki vaikuttaa esim vierailla kisapaikoilla ja muuten "skarpimmassa" tilassa, esim. ääniherkkyytenä. Sinänsä silmä on rauhallinen eikä aiheuta muuten toimenpiteitä.

- Ollaan valmentauduttu vaihtelevalla ahkeruudella niin oman kotivalkun kuin muutaman kerran vuodessa vierailevan brittiläisen valmentajan kanssa. Nyt ihan viime aikoina on tuntunut siltä että ollaan edetty ison harppauksen verran, varsinkin laukassa. *koputtaa puuta*

Kesätunnelmia

Tämä oli nyt aikamoinen läpijuoksu, ja nyt lupaan yrittää kirjoitella tänne tarkempiakin päivityksiä. Aika paljon tulee myös Facebookia ja Instaa spämmättyä heppajutuilla, laittakaa ihmeessä esim. instassa pyyntöä kehiin. :)