tiistai 29. lokakuuta 2019

Leppoisaa harrastamista

Taas on hetki vierähtänyt edellisestä. Instaan olen päivittänyt fiilistelykuvia, ja nyt tännekin hiukan koontia loppukesästä ja syksystä.

Otsikko kertoo melko hyvin meidän meiningistä ja omasta "kuplasta". Hevostelu tuntuu hyvin tasapainoisen leppoisalta tällä hetkellä.
Elokuussa ihan villiinnyttiin ja käytiin muutaman kerran valmennuksissa maneesitallilla. Sen jälkeen valmennusreissut ovat olleet jäissä omien työkiireiden ja auto-ongelmien vuoksi. Pikkutallilla on käynyt parikin eri valmentajaa, keskimäärin joka toinen viikko eli ihan "hunningolla" ei olla oltu. Kotitallin valmennusten jatkuvuus riippuu toki kentän kunnosta joten toivon että saan auton priimakuntoon pian, niin että voidaan reissata välillä valmennuksiin muualle.

Valmennusreissuilla oli vielä ihan kesä

Maneesittomuuden realiteetitkin alkavat astua kuvaan -  on pimeää, välillä sataa ja kenttä on märkä. Kentällä on toki valot, ja muutamana iltana on pitänyt laittaa nekin jo päälle. Nyt kun kelloja siirrettiin niin näin päivätyöläiselle arki-illan ratsastus tarkoittaa pitkälti kentän valoissa pyörimistä. Viikonloppuisin pitää sitten maastoilla ja jos/kun kenttä jäätyy, käydä maneesillakin esim. kerran viikkoon.

Tämän hetken tilanne - pimeyden ympäröimänä kentän valoissa

Totti on tavannut eläinlääkärin pari kertaa syksyn mittaan. Ensin syyskuussa oli vuorossa raspaus. Siinä ei löytynyt mitään erityisiä ongelmia vaan kaikki oli kunnossa. Samalla suu mitattiin niin osaan ottaa sen mitat huomioon jatkossa kuolainhankinnoissa. Nykyinen Sprengerin kolmipalakuolain oli periaatteessa hiukan nafti (13,5) mutta koska se on niin anatomisesti muotoiltu eikä ole aiheuttanut ongelmia, ei ole syytä heittää sitä sivuun. Ostin myös jo ennen eläinlääkärin käyntiä Bombersin muotoillun kolmipalakuolaimen joka sekin on 13,5cm. Se on ollut juoksutussuitsissa ja pitäisi vielä koittaa ratsain, en ole vaan saanut aikaiseksi masentuneena siitä että tuli ostettua liian pieni kuolain. Tosin ainakin silmämääräisesti näyttäisi siltä että Bombersiin pätee sama kuin tuohon Sprengeriin, eli anatominen muotoilu paikkaa osaltaan tilannetta.

Joskus ollaan heittäydytty ihan hurjiksi :)

 Lokakuun loppuun mennessä oli rokotuksen deadline, olin jo varannut klinikka-ajan jotta samalla katsottaisiin Tottia hiukan liikkeessä "vuositarkastuksen" tyyppisesti. Auto-ongelmien vuoksi vaihdoin klinikka-ajan tallikäyntiin joka oli viikkoa ennen HIHSiä. Eläinlääkäri katsoi Tottia ensin pesukarsinassa palpoiden ja sitten kentällä juoksutuksessa suoralla ja ympyrällä. Oli taas oikein ylpeyttä herättävä hetki kun hevonen lähti laukkaan vinkupukkien säestämänä liinassa eläinlääkärin silmien edessä. 😂 
Vielä lopuksi oli lyhyt taivutuskoe jossa tsekattiin juoksutuksessa tehdyt havainnot. Ajoittainen jähmeys ja esim. oikean laukan vaikeus paikantuivat oikeaan kintereeseen. OTJ ei kuitenkaan reagoinut taivutuksessa, ja liike parani juoksutuksessa. Eläinlääkäri sanoi kivasti että jos olisi hänen hevosensa, katsoisi vielä paraneeko treeniä muuttamalla.
Ehdotuksena siis on että pitkien alkukäyntien jälkeen voisi verrytellä alkuun rennossa laukassa, ja sitten vasta aloittaa ravaamisen ja varsinaisen työnteon.
Jos kuitenkin tuntuu menevän huonommaksi eli vertyminen huononee, protestoi kengitystä tai muuta, niin sitten pitäisi kuskata heppa klinikalle kuviin + kintereen lääkintää varten. Toki mahdollisen lääkinnänkin jälkeen pitäisi saada hevonen mahdollisimman pian säännölliseen liikkeeseen, eli liike on lääke joka tapauksessa.
Muuten Totti sai kehuja eli oli lihaksistoltaan symmetrinen, kaulan ja rangan liikkuvuus oli hyvää ja symmetristä. Hassua sanoa että vaikka jotain löytyi, olin melko onnellinen tuon eläinlääkärin käynnin jälkeen! Kasvatti uskoa omaan tekemiseen että omat havainnot pitivät paikkansa ja hevonen on hyvässä kunnossa noin muuten.

Kylpytakki päällä karsinassa

Muutaman päivän rokotusloman jälkeen olen pari kertaa ehtinyt kokeilla tuota eläinlääkärin ehdotusta laukassa verkkaamisesta. Ei ollenkaan huono ensivaikutelma! Tosin aika näyttää miten pystyn toteuttamaan suunnitelmaa läpi talven, se riippuu sitten ihan keleistä - jossain kohtaa kun saatetaan mennä ihan kävelylinjalla kelien puolesta. Silloin olisi tosi hyvä päästä maneesille viikottain ratsastamaan askellajit läpi. Kinnervaivojen ohessa pitäisi myös vältellä totaali-vapaapäiviä. Ihan kokonaan vapailta ei pysty välttymään mutta Totilla on todella harvoin useampi vapaa putkeen, satunnaisia yksittäisiä päiviä saattaa jäädä. Ostin pienenä heräteostoksena myös BOTin kinnersuojat, kun tuttu möi Facebookissa.



Klippausta olen lykännyt ihan tarkoituksella, mutta sen aika on tällä viikolla jos kaikki menee putkeen. Totti hikoilee niin paljon kasvattamassaan villahaalarissa että karvaa on pakko hiukan keventää edes osaklippauksella. Tiedän että se saa klippauksesta hetkeksi merkittävästi lisävirtaa joten odottelin tuon rokotuksen yli ennen toimenpiteitä. 😄 Mielestäni se ei ole kasvattanut noin paksua turkkia aiemmin. Maneesitallilla hepat olivat toki keskimäärin lyhyempää päivää ulkona ja niitä loimitettiin herkemmin kuin mitä nyt pikkutallilla. On kyllä ollut ihanaa kun Totti on saanut paistatella päivää ilman takkia hyvällä kelillä!

Karvaturriainen :)

Oman fiiliksen ja luottamuksen parantuminen näkyy myös siinä että olemme liikkuneet lähimaastoissa jo hiukan ilman "turvahuppua". Ensin peltoteillä alku/loppukäyntien merkeissä ja sitten tutulla metsälenkillä kaveriratsukoiden kanssa. Kun kehuin Tottia vuolaasti metsälenkin päätteeksi niin se tuntui oikein ihmettelevän mitä tässä nyt oli niin erikoista.
Viime sunnuntaina olikin todellinen ennakoimaton tulikoe, kun olin kentällä ratsastamassa ja metsän yli kuului laukauksia, ilmeisesti oli jokin peurajahti menossa. Jatkoin kuitenkin ratsastamista suunnitelmien mukaan. Äänet aiheuttivat pientä säpsähtelyä mutta ei mitään pidempiaikaista jännittymistä. Lähdin vielä suunnitelmien mukaan kävelemään loppukäyntejä peltotielle. Pari vielä kovemmin kaikunutta laukausta kuului sinäkin aikana mutta niihinkään Totti ei reagoinut juurikaan.
Tämä todistaa jälleen sen että hevonen on juuri niin varma ja läsnäoleva, kuin mitä itse olen sen kanssa.

Syksyistä metsää - turvahupun kera :)

 Kuulostelenkin aktiivisesti omia fiiliksiä - kun on päiviä jolloin omaa rentoutta on vaikeampi tavoittaa, voin laittaa Totille tuon "turvahupun" ja saavuttaa näin varmemmin rentoja onnistumisia ratsastuksessa. Samoin jos lähdemme kauemmas maastoon, pidän hupun vielä toistaiseksi.
Ihan ns. normipäivinä kentällä sitä en kuitenkaan enää koe tarvitsevani vaan olen jo päässyt pisteeseen jossa pikku hötkyilyt ja energian purkautumiset kentän turvallisissa olosuhteissa lähinnä huvittavat, ja yleensä pystyn reagoimaan niihin noniin, keskitytääs nyt- tyyppisesti, ratsastamalla vaihtelevia tehtäviä.



Tässä siis meidän kuulumisia pähkinänkuoressa, kännykkäräpsyillä höystettynä.

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Kesäkuulumisten päivitystä

Taas jäänyt blogi hiljaiseloa viettämään joten lienee syytä kertoilla kuulumisia taas. Kesä on mennyt lähinnä omien insta-päivitysten voimin.

Hevoset tulivat yöksi sisään laitumelta peräti tämän viikon alussa. Heinäkuussa viettivät viikon verran päivän kuumimman ajan sisällä tallin viileydessä, suojassa paarmoilta mutta muuten koko lauma on viettänyt ulkoilmaelämää. Totilla on ollut heinäkuun alusta seuranaan 2 yksivuotiasta tammaa sekä sitä itseään pari vuotta nuorempi ponitamma. Leppoisa laidunkesä on siis takana.

Leppoisan laidunkesän suojapuku paarmoilta.

Heinäkuussa olin itse viikon verran lomareissussa jonka aikana Tottia ratsasti vanhalta tallilta tuttu vararatsastaja. Totti oli kulkenut mainiosti mutta viimeisellä reissuni aikaisella ratsastuskerralla toinen etukenkä oli lentänyt pöpelikköön! Kengittäjän paikalle saamisessa meni melkein viikko, joten Totti saikin siihen saumaan pienen kesälomapätkän. Tuon jälkeen innostuin ratsastamaan kotikentällä radan pätkiä ja aloin jopa haaveilemaan niistä Ypäjän ratsukunkkareista.



Kun kenkä saatiin takaisin niin kävin satulakaupassa tarkistamassa molempien satuloiden sopivuuden. Childeric jäi siis taloon ja estesatula oli mukana ihan huvin vuoksi jotta sekin kurkattaisiin samalla. Satuloiden sopivuus testattiin painematolla joka välitti tiedot tietokoneelle, ihan mielettömän kiinnostavaa! (Mutta kännykkä jäi autoon joten kuvia ei ole..) Molemmat satulat saivat vihreää valoa, jättivät hyvin tilaa selälle ja rangalle. Mutta omaan istuntaan kuulemma kannattaa kiinnittää huomiota. ;) tuo on tiedossa ja loman päätteeksi kävin etsimässä keskivartaloa pilatestunnilla joka oli todella tehokasta treeniä. Parin päivän ajan tuon jälkeen keskityin olemaan satulassa niin että vatsalihaksiin sattui, se todisti niiden olemassaolon 😂

Viime maanantaina loma loppui ja arki alkoi, sen boostaamana ja kisahaaveissa uskaltauduin tekemään pitkään suunnitellun liikkeen eli varasin treenit pitkäaikaiselta ratsuttaja/valmentajalta ja ajelin koppi perässä tuon tutun muutaman kilometrin matkan maneesitallille. Vähän jännitti etukäteen mutta ei saatu mitään tyrmäävää tuomiota. Pientä vinoutta jota korjattiin tehokkaasti valmennuksen ajan ja lopputulos palkitsi. Kotiläksyksi saatiin reipasta laukkaa kunnolla eteen. Seuraavalle tunnille mennäänkin jo huomenna, mutta jatkossa ei ole tarkoitus ehtiä ihan joka viikko valmennusreissulle vaan ehkä joka toinen. Noiden tuntien lisäksi kotitallilla on käynyt koko kesän ajan CR-ope ja nuokin tunnit jatkuvat aina kun saadaan ryhmä kasaan ja aikataulut sopimaan.

Muutaman hassun valmennuksen lisäksi ollaan myös maastoiltu kivan paljon. Edelleen Totilla on maastossa äänieristävä huppu säikkymistä vähentämässä ja sen kanssa kulkee tosi leppoisan rennosti. Tuntuu siltä että nyt on löytynyt kiva tasapaino kentällä menon ja maastoilun kanssa.

Jaa niin miten käy kisahaaveiden ja niiden kunkkareiden? Valmentaja sanoi että sinne vaan, mutta työkalenterin puitteissa voi olla ettei lähtö to&pe luokkiin onnistu. Yhden luokan takia en halua maksaa hevosen vuosimaksua ja omaa D-lupaa (järkevyys kahden luokan vuoksi maksamiseen on sekin vähän siinä ja siinä). Nyt olen jo kallistunut siihen vaihtoehtoon että katsellaan vaan jos kivoja seurakisoja osuu kohdalle ja muuten keskitytään kotitreeniin sekä valmentautumiseen omien resurssien puitteissa. Olen myös kovasti miettinyt miten lähtisin työstämään Totin ääniherkkyyttä ja kyttäilyä, josko pääsisimme vähentämään turvahupun käyttöä.


lauantai 22. kesäkuuta 2019

Onnea Totti 8v ja hyvää juhannusta!

Vaikka hevosten iät lasketaan vuodenvaihteesta, on oman hevosen oikea synttäripäivä aina sopiva hetki heittäytyä hiukan tunteelliseksi - varsinkin kun on tuntenut hevosen jo liikkeinä emän mahassa. Tähän vuoteen on mahtunut erityisen paljon asioita joiden takia on ihan paras tunne huokaista ja nauttia ihan tästä hetkestä. Koko kevään silmäsairastelut operaatioineen ja toki se läheltä piti- karkureissu rekkojen sekaan...



Tämän vuoden synttäriratsastus ihan virallisena päivänä 21.6. suuntautui heinäpellolle josta oli paalattu heinät juuri edellisenä päivänä. Ihana iso baana käytössä nyt seuraavan parin viikon ajan!





Oikein hyvää juhannusta kaikille lukijoille ja hevosilleen! :) 

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Laitumella ja maastossa

Tallin kesäkuun kokoonpano, kaikkineen kuusi hevosta päästettiin viikko sitten sunnuntaina laitumelle. Sitä ennen oli kaikkia totutettu vihreään, ja pyöritetty hiukan karsina- ja tarhajärjestystä siten että varsinkin Totti uutena tulisi tutuksi kaikille.
Ensimmäinen vuorokausi ei mennyt ihan ilman jännitteitä, kun 23v ruuna vartioi kahta vuotiasta tammavarsaa ja aikuisista tammoista toinen toista. Totti seilasi tuossa välissä ja yritti olla ärsyttämättä pomoja. Ensimmäisen yön olin hiukan sydän syrjällään mamman nössöpojan sopeutumisesta.
Tilanne tasaantui kuitenkin nopeasti, ja nyt koko kööri kuljeskelee aika lailla yhtenä porukkana. Totti on saanut suuren ihailijan toisesta vuotiaasta tammavarsasta!

Totti ja melko samankokoinen 1-v. tamma!
Ensimmäisen illan juoksukisojen ja "laumaantumisen" stressin vuoksi päätin pitää ensimmäisen laidunviikon fyysisesti melko kevyenä Totille. Kevyt käyntipainotteinen meno tarkoitti hartaasti odotettua maastoilun aloittamista!
Viime tiistaina kiersimme tallin omistajan kanssa käynti- ravilenkin, jossa Totti oli todella rento ja tyytyväisen oloinen. Naapuritallin hevosille hirnui kuuluvalla äänellä, sekä kerran jännittyi ja salamana keräsi takajalat mahan alle kun yhden talon pihassa laitettiin sirkkeli päälle heti kun pääsimme ohi. Näitä pieniä jännityksiä lukuunottamatta meni kaikki tosi hienosti ja tuntui siltä että nautimme molemmat Totin kanssa maisemista ja rennosta menosta.


Ekalta maastoreissulta - turvallisesti kaverin perässä tallustellen

Tästä innostuneena päätin pysyä seuraavankin päivän poissa kentältä, ja lähdin tiistain lenkin alkupätkälle ihan itsekseni. Haastetta lisäsi vielä se, että tallikaveri lähti samaa matkaa läheisen ratsastuskoulun tunnille hevosensa kanssa ja erkaannuimme ekassa tienhaarassa. Totti lähti mukisematta eri suuntaan kuin kaveri, joskin metsätielle päästyämme hieman huuteli. Oli se ilman kaveria todella paljon terävämpi kuin kaverin kanssa, mutta minulla oli koko ajan kuitenkin sellainen olo että ratsu oli hyvin hallinnassa ja kuulolla.

Hiekkatielle metsästä ja autiotalon pihatieltä päästyämme ehdin jo huolestua että nytkö meni puihin, kun erään talon pihasta kuului uhkaavasti lähenevää koiran louskutusta. Vapaana oleva suurikokoinen koira ilmestyikin tontin rajalle vahtimaan tiluksiaan, mutta ei onneksi edennyt siitä tielle. Tuossa kohtaa Totti selvästi jännittyi (niin minäkin, muna-kana-ilmiö siis..)  mutta ei sännännyt mihinkään vaan lähinnä jähmettyi arvioimaan tilannetta. Kun pääsimme vähän matkaa koirapihan ohitse niin ravasin hiukan tien reunaa, olimme jo "voiton puolella" matkalla takaisin tallin suuntaan. Sitten tulikin vastaan auto joka hidasti tosi kivasti, ei ollut tippaakaan huolta tuolla leveällä hiekkatiellä! Autoilijat ovat tottuneet läheisen ratsastuskoulun liikenteeseen ja tiellä on myös kivasti pelloille ja pihoihin vieviä levennys/käännöskohtia joihin pääsisi syrjään jos joku isompi härveli tulisi vastaan.

Tallin pihatielle käännyttyämme Totti käveli niin pitkää käyntiä että siitä tuli mieleen jo Viivi- äitiheppa jonka tavaramerkki oli tuo pitkä vetävä maastokävely. Tallissa saimme molemmat huokaista ja Totti sai Mash-"palautusjuoman" lisäksi muutaman ylimääräisen palan kuivaa leipää. Olin aivan onneni kukkuloilla! Blogista voidaan tarkistaa että viimeksi olen ollut yksin maastossa vuonna 2017. Toki olen maneesitallin viereisiä peltoja kiertänyt tuon jälkeenkin, mutta en laske niitä ihan "oikeaksi maastoiluksi".

Maaston jälkeistä leipää odotellessa, ylähuuli pitkänä ;)

Maastoilujen ja yhden välipäivän jälkeen palattiin myös ruotuun eli parina päivänä ratsastin Totin kentällä. Odotin laiskanpulskeaa heräteltävää otusta, mutta sain skarpin ja työteliään ratsun jota sai vähän muistutella odottamaan ratsastajan ohjeita. Nyt kun kentän vieressä ei enää ole harjoituslaitumien turvahevosia, on toinen pitkä sivu astetta jännempi mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Kun onnistun pysymään itse rauhallisena ja antamaan hevoselle tarpeeksi vaihtuvia tehtäviä, unohtuvat metsän möröt ja muut sapelihammastiikerit. Eli siirtymisiä, pohkeenväistöjä, avoa ja sulkua ravissa, sopivasti välikäyntejä... kaikki nämä auttavat osaltaan keskittymisen parantamisessa. Jälkimmäisenä kenttäpäivänä tein jopa muutamia loivia vastalaukkakaarteita tauon jälkeen. Laukkakin on tuntunut yllättävän hyvältä - sehän kärsii aina ekana kaikesta lomailusta ja muista tauoista ja notkahduksista.

Suitset testissä kaverilta - ei yhtään huono ensivaikutelma!

En tiedä onko fiilis tuon pikkutallin rauhallisuuden vai ylipäänsä kesän ansiota, mutta on sellainen olo että sekä hevonen että kuski ovat vaihtuneet varikolla. Toki Totti on varmasti hiukan väsynyt laitumella olosta (vaikkei siltä tunnukaan), mutta tunnen itseni myös rauhallisemmaksi ja varmemmaksi, ja tämäkin tarttuu hevoseen. Täytyy myös realistina muistaa että kesällä valossa ja lämmössä tosi moni asia tuntuu helpolta ja kivalta, mutta loppusyksyn pussipimeys ja talven "jääkausi" vaativat hiukan enemmän asennetta. Uskon kuitenkin edelleen että tämä tallin vaihdos oli erittäin hyvä ratkaisu tähän kohtaan!

Ratsastuksen jälkeistä lihashuoltoa (jo hyvinsyödyssä laitumen etuosassa)

Totin silmästä olen viestitellyt eläinlääkärin kanssa ja helmikuusta asti tuttu kortisonitippa jätettiin viime viikolla pois! Nyt katsotaan ainakin viikon verran, mikä tilanne on ilman kortisonia, ainakaan mitään radikaalia huonontumista ei ole tapahtunut tässä muutaman päivän aikana. UV/hyönteishuppu on päässä nyt laitumellakin - paitsi ihan ekana päivänä ei ollut kun en halunnut että mikään vahingossakaan blokkaa näkökenttää lauman alkuhärdelleissä.

torstai 30. toukokuuta 2019

Poissa maneesin suojista - muutto tehty!

Totti muutti viime sunnuntaina suunnitellusti kaverini 7- paikkaiseen talliin.
Sään haltiat näyttivät heti maneesittoman elämän realiteetit kun muuttopäivänä satoi vaihtelevasti koko päivän ajan.😂 Totti oli hiukan ihmeissään muutoksesta, pääsi vielä iltapäivällä joksikin aikaa ulos, ja tarhassa hiukan spurttaili. Illalla tallissa teki kovasti tuttavuutta kahden karsinanaapurinsa kanssa. Maanantaina tuore asukas hirnahteli ja hörisi tarhassa ohikulkijoille, mutta muuten oli jo rauhallisempi. Pari ekaa päivää meni ihan tarhailun merkeissä, ja Totti pääsi harjoituslaitumelle aina pariksi tunniksi kerrallaan.

Muuttopäivän ristiriitaisia tunnelmia ;)




"Ihan p*ska paikka, täällä sataa eikä noi muut seukkaa mun kanssa."

"Jee RUOHOA, on täällä sittenkin kivaa!"

Keskiviikkona kävin taluttamassa kentällä eli tutustuttiin rauhassa paikkoihin, ja tänään vihdoinkin kiipesin satulaan ja ratsastin askellajit läpi kentällä. Tämän jälkeen suurennettiin harjoituslaidun isommaksi tilaksi jossa Totti saa nyt olla jo kokopäiväisesti, viikonloppuna hevosporukka menee sitten yötäpäivää laitumelle hieman kauemmas tallista. Tulevia laiduntovereita on ollut niin viereisessä tarhassa kuin karsinoissa jotta tulevat tutuiksi, ja tilaa tulevalla laitumella on todella paljon! Tämä onkin Totille ensimmäinen "kunnon" laidunkesä neljään vuoteen. Pahimpaan paarma-aikaan mennessä hepat siirretään hieman lähemmäs tallia, josta on helppo ottaa ne tarvittaessa talliin lepäämään, esim. päivän kuumimmaksi ajaksi.

Ensiratsastuksen jälkeen. Tyytyväinen töitä tehnyt ratsu. :)

Tarhassa tehdyistä spurteista ja kevätjuhlaliikkeistä päätellen Totti ei ole köyhä eikä kipeä 😅 joten en alkanut enää hissuttelemaan ratsastuksen kanssa, ei toki menty kovin pitkään mutta ihan sopivalta tuntui tähän kohtaan. Eläinlääkäri kehotti jo reilun viikon takaisessa silmäkontrollissa ottamaan "potilaan" liikenteeseen, mutta kävelin vielä varmuuden vuoksi viime viikon ajan ennen muuttoa, kun oli se kuumeilukin vielä taustalla.

Odotin muuttoa innokkaasti, mutta oli hiukan ristiriitaisiakin fiiliksiä kun muutamat tallikaverit sanoivat heipat halausten kera. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen tähän päätökseen.
Kyselijöille olen sanonut että ollaan ainakin kesäreissussa, mutta lähtökohtaisesti kyseessä on ihan pysyvä muutto. Maneesittomuus vaatii hiukan erilaista asennoitumista talveen, mutta ei se lainkaan mahdotonta ole! Käytössä on kuitenkin viihtyisät, tilavat puitteet ja valaistu kenttä.

Ponikarsinassa eläneen hevosen "vähän isompi yksiö"

Olen pohtinut jo pitkään mitä haluaisin tältä harrastukselta joka antaa paljon mutta vie vapaa-ajan, rahat ja välillä myös järjen.😏 Tietynlainen tavoitteellisuus on ja pysyy (kun ei tässä harrastuksessa ikinä valmis ole...), mutta kaipaan kovasti myös rentoa maastoilua kivoilla reiteillä. Maneesitallilla on ollut ihan huippu ja ammattitaitoinen hoito, mutta olen hiukan harmitellut esim. talven lyhyttä tarhausaikaa mikä vähensi huomattavasti vapaapäivien mahdollisuutta, sekä lähimmän tien vilkasta raskasta liikennettä joka oli jo melko lähellä koitua koko hevosen kohtaloksi... Samoin kiireisten työpäivien jälkeen arvostan yhä enemmän rauhallista ympäristöä, mikä maneesitallilla oli tuurinkauppaa ns. ruuhka-aikaan.

Uudella tallilla on kiva pieni porukka ja ainakin kesäkaudella pyydetään mahdollisuuksien mukaan myös valmentajia paikan päälle pitämään tunteja. Jonkin verran on suunnitelmissa käydä jatkossakin maneesitallilla meidän pitkäaikaisen valmentajan / Totin ratsuttajan tunneilla, mutta aika näyttää miten nämä kaikki saa sovitettua omiin aikatauluihin. Onhan se aina järkevämpää ajankäyttöä jos ei tarvitse joka valmennusta varten reissata muualle! 
Kisalupaa en ole vieläkään maksanut tälle kaudelle, en hevoselle enkä itselleni. Se tuntuu nyt toissijaiselta kaiken tämän silmä- ja muun sairastelun päälle. Toki edelleenkin on kortisonitippa silmään jokapäiväisessä ohjelmassa, eli ihan vielä ei ratsu ole edes kilpailukelpoinen. Toivottavasti saadaan jätettyä lääke pois pikapuoliin.
Villi haave on että startattaisiin jokin helppo B- luokka suokkikunkkareissa syyskuussa, ja olisi kai ihan suotavaa käydä jossain näyttäytymässä ennen sitä ettei ihan kylmiltään lähdetä Ypäjälle. Siinä siis tämän kauden suureelliset tavoitteet. Mutta ennen kaikkea nautitaan nyt kesästä. 😎


Hoidettu silmä - eläinlääkärin kommentein rauhoittunut kivasti!

torstai 16. toukokuuta 2019

Pientä sairaskertomusta

Totin tilanne on jo huomattavasti parempi kuin viime postauksen aikoihin. Toki ennen paranemista vaadittiin vielä kunnon huononeminen, eli viime viikonloppu meni melko tehokkaasti kipeän hevosen hoivaamisessa.

Totti joka on aina ollut hyvin vahvasti ruuan perään, lopetti syömisen lähestulkoon kokonaan. Ainoa mikä meni alas hieman tyhjää paremmin, oli tuore ruoho joten keräsin ruohoa tallin pihasta perjantaina ja lauantaina sen verran kun laitumeen tottumattomalle uskalsi antaa. Myös nesteen saannista oli suuri huoli, sillä klinikalla vannotettiin että Finadyne- kipulääkkeen kera nesteytys olisi erittäin tärkeää ettei vaan tule munuaisten kanssa ongelmia! Karsinaan laittamastani vesiämpäristä hävisi muutama hassu viivan mitta päivän aikana, eli ei läheskään tarpeeksi.

Myös lämpö seilasi 38,5-39,5 välillä. Aika ajoin koko hevonen näytti vapisevan loimen sisällä, mutta toisinaan taas ei, oli vaan lähinnä apaattinen ja makaili paljon. Lauantai- iltapäivänä olin jo todella huolissani tilanteesta ja soitin sitten päivystävälle eläinlääkärille (sama joka kävi perjantaina). Hän ohjeisti antamaan ylimääräisen annoksen Flunixinia, ja sanoi että ainoa mitä kotona voitaisiin oikeastaan tehdä, on nesteyttää suoraan suoneen. Kutsuin sitten eläinlääkärin tallivisiitille sopivasti lauantai-illaksi, ja seisoin nesteytettävän potilaan vieressä pesupaikalla klo 21-22.30.

pesupaikka nesteytysasemana

En tiedä mikä oli ratkaiseva asia - Equibactin- kuuri, lauantai-iltainen nesteytys vai ihan vaan aika, mutta sunnuntaina tuli selkeä käänne parempaan. Aamulla Totin lämpö oli vielä 38,8 mutta laski siitä tasaisesti päivän mittaan, ei sahannut eestaas eikä tärinää enää esiintynyt. Sunnuntai-iltana lämpö oli enää karvan yli 38, ja maanantaina pyörittiin jo 38:n alittavissa normaalilukemissa. Myös potilaan ruokahalu palautui normaaliksi samassa suhteessa kun kuume laski.

Mikä tunne! kun tarjottu ruoka maittoi taas!

Maanantaina Totilta otettiin uudet verinäytteet jotka kiikutin taas lähiklinikalle tutkittavaksi ja tulokset laitoin sähköpostitse Hevossairaalaan. Näiden perusteella Equibactin- kuuria jatkettiin vielä suunniteltua pidempään, tämän viikon ajan. Kipulääkkeelle ei ole onneksi ollut tarvetta enää viikonlopun jälkeen, kun lämpö on pysynyt normaalina. Kuumeen laskettua pääsi Totti myös tarhaan joka on klinikan ohjeiden mukaan lähinnä sairastarha, tarhailee siellä puolipäiväisesti ja pidetään sama linja maanantain kontrolliin asti.

Lääkityksiä on vielä meneillään, tässä pientä listaa:
- Kortisonitippa silmään viikon ajan 2 kertaa päivässä, sen jälkeen kerran päivässä
- pupillaa laajentava tippa silmään kerran päivässä 4 päivän ajan (eli tämä loppui jo)
- antibioottitippaa silmään 4 kertaa päivässä 10pv/kontrolliin asti

Näiden lisäksi:
- Tulehduskipulääkettä oli 3 päiväksi kerran päivässä (+ ylimääräinen Flunixin- annos jonka annoin eli yhtenä päivänä sai 2 kertaa päivässä)
- Equibactin- kuuri 2 kertaa päivässä, loppuu nyt viikonloppuna

Lääkkeiden antoon olen onneksi saanut hyvin apuja tallilta, eli vakkari- tallityöntekijöiden päivinä aamu- ja päivälääkkeet ovat hyvässä hoidossa. Jopa alkuillan tipan olen saattanut saada delegoitua luottokavereille ja lähinnä myöhäisemmän illan olen hoitanut itse.
Meillä onkin kehittynyt jo oma pieni rutiini Totin kanssa näihin iltoihin! Menen tallille vasta klo 19.30-20 maissa ja annan heti kortisonitipan ja Equibactinin jotka molemmat pitäisi antaa 2 kertaa päivässä. Tämän jälkeen menen taluttamaan Tottia kentälle / maneesiin, liikenteessä oltiin ekoina päivinä vaan 15min ja nyt puolisen tuntia. Kävelyn jälkeen siirrymme maneesin taakse jossa Totti saa syödä ruohoa laidunlohkojen "eteisessä". Syöttelyn aikaa olen pitkittänyt pikkuhiljaa, mutta toki täytyy tunnustaa että oma energia ei ole tuohon aikaan illasta enää sellainen että jaksaisin seisoa syöttelemässä ihan maailman tappiin asti. ;)  Syöttelyn jälkeen harjailen hetken pesupaikalla, annan pienen Mash-litkun ja illan viimeisen silmälääkkeen laitan n.21.30-22 aikaan. (Totin kotiutuksen yhteydessä tarkistin että on OK pidentää yön lääkeväliä.)

Kesäherkkuun totuttelua

Ensi maanantaina on eläinlääkärin kontrollikäynti silmän osalta - onneksi hoituu lähiklinikan tutun eläinlääkärin toimesta eikä tarvitse reissata Helsinkiin sitä varten! Varsinkin tämän sairastelun jälkeen olen tästä kiitollinen. Ensi viikko ollaan vielä isolla tallilla ja sitten on edessä muutto pikkutallin (ainakin) "kesäkotiin". Kysyn toki myös eläinlääkärin mielipidettä muuton ajankohdasta ja maanantaina otettavat verikokeet vahvistavat omalta osaltaan, onko sairastaminen jo ohitse. Onneksi tuo pikkutalli on Totille tuttu ja rauhallinen paikka! Eikä nyt tunnu yhtään hullummalta ajatukselta ottaa alkukesä hiukan chillimmin.. 

perjantai 10. toukokuuta 2019

Silmäoperaatio ja sen jälkihoito

No niin, instassa on tullut ihania tsemppauksia ja tilannekyselyjä joten nyt vihdoin ehdin avata tilannetta tännekin.

Tiistaina Totilta poistettiin kengät oman kengittäjän toimesta, ja työpäivän jälkeen lähdin kyyditsemään sitä Viikkiin kohti Yliopiston Hevossairaalaa. Trailerikin vaihtui lennossa, kun koppi jonka lainasta olin sopinut jo aikaa sitten, ei suostunut toimimaan moitteettomasti valojen osalta autoni kanssa. Tiedä sitten kummassa päässä oli ongelmaa. Onneksi oli vaihtoehtoja!
Viikissä avulias opiskelija näytti minulle karsinan ja vein Totin sinne asettumaan. Se sai syödä heinää vielä matkalla, mutta paasto leikkausta varten alkoi klo 21. Leikkaus oli aikataulutettu keskiviikkoaamuksi kahdeksaksi.

Tiistai-iltana ennen leikkausta
Keskiviikkona olin koko päivän kuin tulisilla hiilillä tietoa odottaen. Kaksijakoinen tunnelma - toivoin ettei aamupäivällä soitettaisi (ts. jokin olisi vialla) mutta samaan aikaan odotin kuumeisesti tilannetietoja! Vihdoin kolmen jälkeen iltapäivällä tuli tieto että leikkaus on sujunut täysin suunnitelmien mukaisesti, niin nukutukset, herääminen kuin itse toimenpide. Kun kävin paikan päällä klinikalla katsomassa Tottia, oli se siirtynyt heräämöstä karsinaan noin tuntia aikaisemmin. Oli vielä hieman unelias mutta seurallinen, tuuppi kuonokopalla ja hörisi.

Toipilas leikkauksen jälkeen

Sitten koitti torstai ja ennalta suunniteltu kotiutumispäivä. Sain aamulla klinikalta viestin että Totilla oli hiukan lämpöä (38,5) mutta yleisvointi on muuten hyvä. Klinikalta tiedotettiin että seuraavat tilannetta vielä aamupäivän ja ratkaisevat sitten kotiutuksen. Iltapäivällä tulikin puhelu että lämpö oli laskenut ihan ilman kipulääkettä, ja hevonen kotiutetaan.

Jälleen lähdin siis työpäivän jälkeen ajelemaan kohti Helsinkiä, jotta en osuisi pahimpiin ruuhkiin. Hain kotiutuspaperit ja hoito-ohjeet, suojitin ja loimitin hörisevän hevosen ja sitten lähdettiin matkaan.

Kotitallille saavuimme puoli 9 aikaan. Opiskelin kotiutuspapereista mitä lääkkeitä piti illalla antaa, ja mittasin heti lämmön joka oli 38,15. Ohjeissa luki että lämpö ei saisi nousta toistuvasti yli 38,3 eikä lainkaan yli 38,5.
En tiedä mikä intuitio iski kun otin Totin vielä uudelleen karsinasta pesupaikalle ennen kotiin lähtöä. Samalla huomasin sen hiukan värisevän, samaa oireilua oli ollut klinikalla sen 38,5 lämmön yhteydessä. Laitoin loimen ja mittasin lämmön vielä uudelleen, ja uudelleen. Tulokset olivat välillä 38,6-38,74. Kello oli jo sen verran etten tohtinut häiriköidä tallinpitäjää. Hevonen oli pirteä, iloinen, sillä oli ruokahalua, mahaäänet kuuluivat. Tein yhden kyselypuhelun Viikin päivystysnumeroon kun hevonen oli sieltä lähtenytkin paria tuntia aiemmin. Siellä arvioitiin että voisin katsoa tilanteen aamulla uudelleen, mikä tilanne on kun hevonen on levännyt yön yli.

Klo 22 pähkäilemässä pesupaikalla

Nukuin viime yön melko levottomasti ja singahdin tallille heti seitsemäksi. Totti oli niin pirteän näköisenä vastassa että huokaisin hieman liian aikaisin. Lämpö olikin noussut ja aamun mittauksella oli jo 38,99! Aamulla annettiin myös tulehduskipulääke, joten jäimme odottamaan vielä sen kuumetta laskevaa vaikutusta. Sain hoitavan eläinlääkärin puhelimen päähän, joka sanoi että jos lämpö ei laske niin olisi hyvä saada joku ottamaan verikokeet jotta nähdään mm. tulehdusarvot. Pari tuntia myöhemmin tallityöntekijä soitti lämmön olevan jo yli 39!

Tässä vaiheessa iski hysteria ja soittelin ympäri maakuntaa josko joku eläinlääkäri pääsisi tallille samana päivänä. Neljäs soitettu lääkäri vinkkasi kaupungineläinlääkärin, jolle soitin siis viidentenä kun en vaan hoksannut tällaista vaihtoehtoa 15km päässä tallilta. Kaupungineläinlääkärillä olikin sopivasti tyhjää aamupäivässä, mutta oman laboratorion puutteessa piti vielä löytää paikka josta saisi tulokset samana päivänä. Toinen lähiklinikoista lupasi ottaa näytteen vastaan, eli toimin taksikyytinä näyteputkiloille.

Yleistutkimuksessa tilanne oli muuten OK, mutta jaloissa tuntui pulssit turhan vahvasti. Kaviot olivat kuitenkin kylmät. Eläinlääkärin käynnin aikaan lämpö huiteli akselilla 38,6-38,9.
Tallityöntekijöiden (+ omien) havaintojen mukaan Totin ruokahalukin oli hieman vaisumpi verrattuna normaaliin. Mash- litkua sille on tarjolla nyt aika lailla koko ajan ja samoin ylimääräinen vesiämpäri karsinassa, sillä nesteen saanti olisi todella tärkeää!

Verikokeista selvisi että valkosolut ovat matalalla, fibrinogeeni ja SAA-arvo koholla. Huomattava muutos siihen nähden että vuorokautta aiempi verikoe oli tarjonnut ihan priima-arvoja.
Verikokeiden tulokset laitettiin suoraan lähiklinikalta Viikkiin, josta soiteltiin takaisin iltapäivällä. Nyt alkaa silmälääkkeiden + tulehduskipulääkkeen lisäksi myös antibioottikuuri suun kautta. Lääkkeet sain haltuuni tuolta kaupungineläinlääkäriltä. Tämän lisäksi on sovittu lähiklinikalta kontrolliverinäytteen otto maanantaiksi.

Jos yleiskunto huononee, soittelen joko maakunnan suureläinpäivystykseen (jossa on onneksi tuo edellämainittu kaupungineläinlääkäri - paljasti sen aamun käynnillään) tai suoraan Viikkiin. Toivotaan kovasti että selvitään näillä eväillä viikonlopun yli, tilanne lähtee paranemaan eikä tule uutta Helsingin reissua.

Operoitu silmä on sentään hyvin rauhallisen oloinen eli sen osalta ei ole huolia ainakaan tässä kohtaa. Toki tiesin ettei tällainen leikkaus ole pikkujuttu, mutta keskityin stressaamaan anestesiaa, kaatamista ja ylösnousua sekä silmän tilannetta. No, ei sitä ehkä kaikkia piruja kannatakaan maalailla seinille etukäteen.

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Otsikossa se jo sanottiin - eli menossa on perinteinen pääsiäispyhien pitkä viikonloppu. Oma viikonloppuni kuluu hevosettomissa merkeissä Pohjanmaalla sukuloimassa, mutta tänäänkin sain viestillä Totin kuulumisia ja kaikki on hyvin Varsinais-Suomessa!

Isoimpana ajankohtaisena asiana sain vasta viikolla tiedon että Totin silmäoperaatio siirtyy ensi viikolta toukokuun alkuun. Lääkeimplantit viipyilevät matkalla maailmalla. Kortisonilääkityksen lisäksi Totti sai nyt varoiksi UV-hupun päähänsä, toivon mukaan paremmalla onnella kuin helmi-maaliskuussa.

Kesäksi on myös suunnitelmia tallipaikan osalta, eli paluu maneesittomaan maalaiselämään . Jos iso asfalttitie tallin vieressä on ahdistanut maastoilumielessä jo aiemmin, niin maaliskuisen haaverin jälkeen tilanne on ollut potenssiin sata. Nyt kaivataan vaihtelua menoon, rentoa maastoilua treenin höysteeksi, maastoilun muistinvirkistystä ja rentouden hakua pala kerrallaan rauhallisissa olosuhteissa. Silti ilman täydellistä metsittymistä eli treenit jatkukoon, jatkossa vaan lähitallilta trailerin kanssa ajellen. Helppo päätös tämä ei ollut, joka paikassa on puolensa! Ja ennen muuttoa pitää vielä selvitä yhdestä silmäoperaatiosta sairaslomineen..


keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Alkukevään silmäkuulumiset

Edellisen postauksen "loppu hyvin, kaikki hyvin"- tunnelmista hiukan erilaisiin kuulumisiin.


Totin silmäkontrolli oli maaliskuun puolivälissä. Kortisonitippa oli rauhoittanut silmän ulompaa osaa, mutta silmän sisäosiin se ei vaan pääse perille asti. Eläinlääkäri pohti miten jatketaan - kortisonia ei voi ihan loputtomiin antaa tai on sieni-infektion riski, eikä se tosiaan edes auta siihen osaan silmää mihin apua nyt vielä tarvittaisiin. Toisaalta silmä ei vaivaa siten että lääkäri olisi suositellut suoraan sen poistoa.

Eläinlääkärin suosittelemana aloitin selvittämään jo edellisellä käynnillä puhutun lääkeimplantin (lääkeaineena siklosporiini) mahdollisuuksia. Odotin vastausta vakuutusyhtiöstä pari työpäivää, jonka jälkeen tuli positiivinen päätös, eli vakuutusyhtiö hyväksyy hoitomuodon. Soitin jännittyneet ilouutiset heti hoitavalle eläinlääkärille, joka soitti vuorostaan lähetteen Viikkiin.
Helsingistä en kuullut ihan heti mitään ja hätäisenä ehdin jo kyselemään perään. Odottelimme leikkausajan lisäksi myös kannanottoa lääkehoidon jatkamiselle ennen leikkausta.

Näillä tiedoilla silmäoperaatio tehdään hetimiten pääsiäispyhien jälkeen. Siihen saakka Totille laitetaan kortisonitippoja edelleen kerran päivässä tuohon operoitavaan silmään. Kisakalenteria ei siis tarvitse suunnitella lääkesääntöjen vuoksi.

Mikä tämä siklosporiini on ja mitä virkaa lääkeimplantilla on? 

Näiden kysymysten pohjalta aloin selvittämään asiaa netin ihmeellisestä maailmasta. Cyclosporine- hakusanalla löytyy enemmän tietoa lääkeaineesta ja implanttien käytöstä hevosilla. Esimerkiksi tässä  on yksi informatiivinen artikkeli. Implantti siis asetetaan silmänvalkuaisen alueelle ja vapauttaa lääkettä silmän sisäosiin noin kolmen vuoden ajan. Artikkeleissa oli myös tapauksia joissa implantti oli rauhoittanut tilanteen niin pysyvästi ettei sitä tarvinnut uusia.
Lääkeimplantin on siis todettu hillitsevän kroonista uveiittia ja säästävän näön huononemiselta. Totin uveiitti on lievä, ja syntynyt silmän loukkaantumista seuranneiden kaihimuutosten tuloksena. Lääkeimplantti itsessään ei tule huonontamaan silmän tilannetta, mutta on toki mahdollista ettei siitä olekaan toivottua apua.

Selvitin myös hetken mielijohteesta SRL:n kannan ko. lääkeaineeseen. FEIn sivuilta löytyi oikein erikseen mainittuna että siklosporiini- implantit ovat sallittuja ja ilmeisesti ne on sallittu suht hiljattain. FEIn ohjeissa mainittiin jokin täytettävä kaavake, mutta SRL:stä vastattiin kyselyyn ettei implantista tarvitse ilmoittaa liittoon tai kisajärjestäjille koska lääkeaine itsessään on hyväksytty.

Kilpailukelpoisuuden selvitys on toki reippaasti asioiden edelle menemistä, mutta aina niitä haaveita pitää olla! Ennen kaikkea toivotaan että silmäoperaatio järjestyy ja kaikki sujuu ilman ongelmia, ja että lääkeimplantti pitää silmän rauhallisena "hamaan tulevaisuuteen". Jos implantista ei ole toivottua apua, niin sitten pitää miettiä muita toimenpiteitä oireiden mukaan - todennäköisesti siinä vaiheessa puhutaan jo silmän poistosta. Operaation ajankohta vahvistuu kun tiedetään, koska lääkeimplantit saapuvat Suomeen eli jos toimituksessa on viiveitä, leikkaus aikataulutetaan uudelleen.

Mitä tapahtuu käytännössä? Riskit?

Operaatiossa on normaalit anestesian riskit jotka ovat melko pieniä, mutta riskejä kuitenkin. Eläinlääkärin sanomana komplikaatioita nukutuksessa esiintyy noin 1% tapauksista, mukaan luettuna hätäleikkaukset joissa komplikaatiot ovat paljon yleisempiä kuin suunnitelluissa toimenpiteissä perusterveellä hevosella. Ähkyriskin minimoimiseksi hevosta pitäisi paastottaa edellisen yön yli, minkä vuoksi vien Totin todennäköisesti jo leikkausta edeltävänä iltana Viikkiin. Meillä on nimittäin olkikuivitus ja Totti todella puputtaa myös olkea yön aikana. Myös kengät napataan pois jo kotitallilla.

Jos kaikki menee hyvin, Totti on Viikissä yhden yön ennen leikkausta ja yhden yön leikkauksen jälkeen eli operaatiota seuraavana päivänä on ensimmäinen eläinlääkärin kontrolli jonka jälkeen pitäisi voida viedä hevonen kotiin.

Kotihoidon ennakkotiedot kuulostavat melko samalta kun aikanaan silmän loukkaantumisen jälkeen eli huppu päässä valonaraksi tekevän lääkkeen vuoksi, lääkitystä 4 kertaa päivässä ja siihen päälle vielä tulehduskipulääkkeet. Olen keskustellut kotihoidosta jo tallinpitäjän sekä tallityöntekijöiden kanssa. Ei-lomalaisena tuota lääkitystahtia olisi haastavaa toteuttaa ilman apuja, ja nykyiselle tallillekin on pidempi matka kotoa kuin sinne missä Totti asusti 5 vuotta sitten. Myös tarhaukseen tarvitaan erityisjärjestelyjä jotta tarhakaveri ja tarhanaapuri eivät pääse riisumaan Totilta huppua.
Kontrollikäynti Viikissä(?) aikataulutetaan kahden viikon päähän leikkauksesta, eli näiden kahden viikon ajan on tosiaan luvassa lääkintää, tarhalepoa ja kävelyliikuntaa. Jos kontrollissa todetaan kaiken olevan hyvin, saadaan palata asteittain normaaliin liikuntaan ja samalla lääkitystäkin vähennetään tilanteen mukaan kunnes siitä päästään kokonaan eroon. 

Huppu jonka käytän korjattavana vielä ennen leikkausta. Ja ehjä "linssi" on myös jossain varaston perukoilla, toivon mukaan..

Onpahan setti tulossa. Mutta parasta lopputulosta toivoen, ja on ainakin tehty ns. kaikki mahdollinen kuitenkin järjellisissä rajoissa - eli ei sitä teoreettisen tason kaihileikkausta sentään.

Vielä loppuun pieni pala ihanaa arkea. Eilen kun lähdin kotoa etätyöpäivän jälkeen tallille, paketoin polvet ja tungin jalkaan varovasti venyttämällä legginsmalliset ratsastushousut joissa ei ole häiritseviä saumoja polven alueella. Saappaiden sijasta laitoin jalkaan kengät ja pehmeät puolichapsit.
Olipa ihanaa satuloida ja mennä tyhjään maneesiin. Korvahuppu nyt oli ehkä hätävarjelun liioittelua, mutta ajatuksena olikin saada rento ja rauhallinen ratsastus ilman ylimääräisiä hötkyilyjä ja siinä onnistuimme mainiosti. Tätä lisää. 💖


maanantai 1. huhtikuuta 2019

Painajainen joka melkein toteutui

Kuulumispostaus on puolitiessään, mutta tämä ajoi nyt edelle. Julkaisupäivästä huolimatta ei ole aprillipilaa (olisikin).

Talli jolla Totti asustaa, on isohkon asfalttitien vieressä. Tämä on oikeastaan ainoa isompi miinus tallilla. Pari sellaista kertaa muistan kun joku karannut hevonen on painellut tielle mutta yleensä onneksi jäävät pihaan tai läheiselle pellolle.

Meillä oli Totin kanssa oikein onnistunut Sarahin valmennus viikko sitten sunnuntaina. Maanantaina menin vielä maneesissa, pienet kertaukset valmennuksesta jonka jälkeen rentoa isoa laukkaa molempiin suuntiin sekä rennot loppuravit. Tiistaina oli ajatuksena pitää kävelytyspäivä palautumisen merkeissä.



Aurinko paistoi ja linnut lauloivat, pistin aurinkolasit päähän, tallikenkinä toimivat kumpparit jalkaan. En vaihtanut siistejä työfarkkuja ratsastushousuihin. Laitoin Totille suitset päähän, en kuitenkaan liinaa tai ketjunarua koska aina se on suitsien kanssa käyttäytynyt kotipihassa.
Samantien oli selvää että nyt ei ollut väsymystä tippaakaan vaan ennemmin kevättä rinnassa. Pientä röhkimistä vaikka kävelikin päällisin puolin nätisti vieressäni. Parkkipaikalla pari pikku loikkaa ja siitäkin vielä tasaantui. Sitten tallin pihassa Totti säpsähti jotain ja säntäsi kylkimyyryä poispäin niin vauhdilla että menetin tasapainoni, jota se säikähti vielä enemmän ja rykäisi minut kumoon tallipihan kovalle hiekalle. Ihan ohikiitävän hetken raahauduin sen perässä jonka jälkeen ohjat pääsivät irti kädestä.
Se laukkasi tallin talon ympäri niin lujaa ettei vähän matkan päässä seissyt kaveri ehtinyt sitä vastaan. Villin ja vapaan hevosen matka jatkui pihatietä pitkin asfalttitietä kohti. Lähdin juoksemaan täysillä tallin läpi, ehtiäkseni vastaanottamaan Tottia tien päädyssä. Olin kuitenkin ihan hitusen liian hidas ja villiintynyt hevonen paineli asfalttitielle.

Tiellä liikennöinyt tukkirekka oli ilmeisesti vasta kääntynyt tielle hitaassa vauhdissa ja pysäytti tallin tienhaaraan. Hevonen lähti kaupunkia kohti, menin sen perässä tien keskellä jotta tukkirekka ja sen perään pysähtyneet autot tajusivat pysyä paikoillaan. Vastaan ei tullut yhtäkään autoa. 
Totti kääntyi seuraavasta tienhaarasta kohti naapurin kotitallia. En tiedä palauttiko naapurin hevosten huolestunut hörinä sen "maan pinnalle", mutta karkulainen kääntyi kohti kotia, heinä/laidunpellon ja tien välissä olevalle kaistaleelle. Tuolta peltokaistaleelta sain sen kiinni.

Ohjat olivat menneet toisen etujalan ympäri, avasin ne tutisevilla sormilla. Tallityöntekijä avasi meille portin naapurin pellolle jolloin pääsimme kauemmas tiestä. Kun sain hevosen pesupaikalle, se suorastaan tärisi. Aloin jo laittamaan sille suojia ja mutisin juoksutuksesta jotta näkisin miten liikkuu, kun adrenaliinin laskiessa tunsin että polvissa kirveltää. Vilkaisin alaspäin ja totesin verta olevan molemmissa polvissani reilusti, niin paljon ettei mistään laastareista ollut apua. Vein hevosen kuitenkin maneesiin ja talutin hetken, niin että molempien hengitys tasaantui.




Tuossa oli niin ison, aivan lopullisen katastrofin ainekset että en oikein pysty edes ajattelemaan asiaa. Samana iltana tärisytti ja itketti kotona ja nukuin hyvin katkonaisesti seuraavan yön. Nyt pitää tietysti keskittyä siihen että kaikki osapuolet ovat hengissä ja ainakin päällisin puolin hyvissä voimissa, eli kaikki jossittelut ovat turhia.

Vielä näyttää siltä, että otin itse isoimmat arvet tapahtuneesta. Polvien paranemisessa kestää jokusen hetken, ja menneenä viikonloppuna delegoinkin luottokavereita Totin selkään. Tuota ennen juoksutin kaksi päivää putkeen, teettäen siirtymistä toisensa perään eli kunnon kuuliaisuusharjoituksia. Kaikki taluttelut paikasta toiseen on varotoimena hoidettu ketjunarun kanssa ja Totti onkin ollut aivan normaali, kevyesti käsiteltävä ja kiltti oma itsensä.

Kuten edellisestä ehkä huomaa niin vaikein asia on luottamus - sekä itseeni että hevoseen. Nyt kun pitäisi olla aivan täysin normaalisti ja viilipyttynä, suorastaan korostetun varma ja rauhallinen, vaatii todella paljon ajatustyötä etten ala itse säpsähtelemään ja ajattelemaan "nyt se lähtee". Ajattelen melko kauhulla myös tulevan silmäoperaation (pieni teaseri ) jälkeistä muutaman viikon toipilasaikaa. Siihenkin on onneksi vielä muutama viikko ja saattaa siirtyä vielä eteenpäinkin.


sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Ja tuuli kääntyy.. osa 2, Koulusatula

Viime satulapostauksen jälkeen meillä oli pari viikkoa täyttä Childeric- euforiaa Totin kanssa. Jokaviikkoiset valmennukset tuntuivat menevän aina vaan paremmin, samoin itsenäisessä menossa sain toteutettua järkeviä tehtäviä matkustelun sijasta. Välillä pidettiin rentoja kävelypäiviä, saatiin vihdoin tilsakumit ja ehdittiin pellollekin vielä ennen vesikelien alkua. Tein jo laskelmia koulusatulan kotiuttamisesta vuokrajakson päättyessä. Tuntui siltä että palaset loksahtelivat paikoilleen. Eikös kuulostakin vähän liian hyvältä ollakseen totta? ;)

Muutaman ratsastuskerran aikana takaraivossa alkoi kyteä havaintoja Totin hienoisesta jarruttelusta. Kaikenkattava flow oli tiessään. Ei mitään isoa tai varsinaisia takapakkeja joten pistin vielä omaan piikkiini ja yritin vain ratsastaa paremmin. Sitten seurasi hiukan omituista käytöstä kuten myrskyisen illan iso säikähdys tallinpihassa, oli viittä vaille ettei hevonen ampaissut talutuksesta pimeyteen. Luistelin sen perässä märällä peilijäällä ratsastussaappaat jalassa muutaman askeleen verran. Se ratsastuskerta meni melko penkin alle kun maneesin molemmat päädyt pelottivat, jännitystä oli riittämiin ja rentous rajoittui pieniin hetkiin. Tätä seurasi kuitenkin pari parempaa ratsastuskertaa, ja perinteisen jälkiviisaana mietin myös törttöilyjen yhteyksiä silmän tilanteen viimeisimpiin käänteisiin..  

Satulakuva osa XXXXX - "en poseeraa", sanoo Totti

Tämä satula näytti ja tuntui oikein hyvältä alkuun, suorastaan täydelliseltä. Pohdiskelin kuitenkin, selvitäänkö oikeasti satulalla jossa ei ole muita muokkausmahdollisuuksia kuin laittaa fylliä alle tai lähettää tehtaalle muokattavaksi.. Hikijäljet satulahuovassa ovat myös mielenkiintoiset, enemmän painetta takana ja edessä. Tuo painepiste-asia pitää nyt ratkaista, ensi hätään laitoin satulasta kuvat satulafirmaan ja kokeilen fyllata ohuella Mattesilla ... jotenkin. Olen ollut myös satulaluennolla jossa on sanottu etteivät hikijäljet itsessään välttämättä kerro mitään kovin raskauttavaa, mutta ei tämä nyt ihan normaalia ole..?

Mielenkiintoista?

Hierojan käsittelyssä löytyi myös pientä jumia ja toispuoleisuutta, mutta ei mitään räikeää satulan epäsopivuuteen viittaavaa. Päällepäin satula näyttää edelleen hyvältä, mutta hieman enemmän painetta on kieltämättä ihan etuosassa + takaosassa, mikä menee yksiin myös satulahuovan paineen kanssa.
Kireys vasemman etujalan koukistajassa viittaisi enemmänkin kengitykseen, jota edelleen pitäisi korjata (vaikka on jo korjattukin). Hieroja kannusti muuttamaan yhden asian kerrallaan, eli laittamaan vielä jäitä hattuun satulan palautuksen kanssa kunnes on kengitetty. Toisaalta taas en välittäisi maksella turhia vuokria jos on yhtään epävarmuutta sopivuudesta, eli vielä pyörittelen vaihtoehtoja, mitä tässä tekisi.

Eilen kävin ekaa kertaa selässä hieronnan jälkeen, ja tunne satulaan oli jo huomattavasti parempi, mutta ei ihan sama kun vielä pari viikkoa sitten. Tänä aamuna tein saman tempun minkä niin monesti aiemminkin eli hain hyvää fiilistä vanhan tutun estepenkin kanssa. Totti tuntui oikein huokaisevan, askellajit tuntuivat rennoilta ja tasapainoisilta ja tuloksena olikin paras ratsastus viimeiseen pariin viikkoon. Korvat lopsottivat rennosti eikä kiukuttelua esiintynyt, ei kysellyt onko pakko vaan mitä tehdään seuraavaksi.
Nyt sain taas tuntuman siitä miltä Totti tuntuu kun liikkuu mielellään, eli mitä haetaan myös koulusatulan kanssa - joko tämän "Chiltsun" jos sen saa fiksattua, tai jonkun muun.

Meidän paras satularatkaisu - Prestige Versailles + Trapezium Pad. Mistä vastaava koulujakkara-ratkaisu?

Kieltämättä nämä Totin silmätarkistuksen tuloksetkin pistävät miettimään - jos toisessa vaakakupissa painaa mahdollinen silmäoperaatio niin se ajaa luonnollisestikin kaikkien maailman satulahankintojen ohi, mutta täytyy katsella tilanteen ja oman talouden mukaan. 

Loppukevennyksenä Totin ja kaverien mielipide UV- hupusta, kuva otettu tänä aamuna alle tuntia tarhaan pääsyn jälkeen. Huppu on järjestyksessään jo toinen, koska ensimmäinen on tällä hetkellä kotona ja pientä fiksausta vailla.


perjantai 15. helmikuuta 2019

Ja tuuli kääntyy.. osa 1, Silmä

Eräs kestoseurannassa oleva asia on Totin aikanaan loukkaama silmä. Sitä on katsottu eläinlääkärien toimesta vähintään kerran vuodessa kontrollimielessä ja viime vuodet tilanne on pysynyt vakaana - kaihimuutoksia on ja silmän näkökyky on ollut heikohko, mutta kuitenkin jonkinmoinen. Näen hevosen silmineen itse liki joka päivä joten muutoksille voi tavallaan sokeutua (osuvasti sanottu..).

Maanantaina oli tallin pesupaikalla hiljaista ja valo tuli sopivasta kulmasta. Havahduin katselemaan Totin huonon silmän sidekalvopaikan takaosaa, joka näytti alkuun ihan vaan heijastukselta. Vaan ei pentele, se näyttääkin erilaiselta kuin aiemmin! Siinä tuumailin hetken, otin kuvan silmästä ja järkeilin havainnot. Silmä ei vuoda, Totti piti sitä auki kunnolla, silmä reagoi uhkausvasteeseen eri suunnista samalla tavoin kuin aiemminkin.
Toisaalta taas viime tsekkaus oli 2018 keväällä eli aika sopi hyvin myös kontrolliin. Soitin siis tutulle klinikalle ja kyselin tallikäynnin perään. Sellainen järjestyi alunperin torstaille, mutta tiistaina klinikalta soitettiin ja tarjottiin aikaisempaa keskiviikon aikaa, minkä otin vastaan riemusta hihkuen (yksi päivä vähemmän hysteriaa).

Jaa niin miksi nimenomaan eläinlääkärin tallikäynti eikä reissu varsin kohtuullisen matkan päässä olevalle klinikalle? Vuokratrailerikin olisi varmasti järjestynyt, vaikka en ihan hingu tuonne vaihteleviin keleihin hevosta kuskaamaan. Pääasiallinen syy oli kuitenkin armas vetoautoni, joka seisoi pajalla torstaihin asti jäähdyttimen vaihdossa.
Joten aika moni asia "potkii vastaan" ihan näillä samoilla hetkillä, niinhän se aina.

Joka tapauksessa tallikäyntiin. Totti rauhoitettiin kevyesti ja eläinlääkäri aloitti tutkimuksensa, todeten jo varsin nopeasti että hänen pitäisi konsultoida oftalmologia joka aiemminkin on ollut mukana meidän tapauksessa. Kaihi on edennyt, ja näkevää aluetta linssissä on ehkä 1/4 normaalista. Sen lisäksi silmässä tapahtuu enemmän kun pitäisi, esim. verisuonia on aktiivisena. 
Virallinen diagnoosi oli Kaihimuutoksen aiheuttama lievä iriitti. Linkki terveyskirjastoon

Jatkotoimenpidevaihtoehtoja on muutamia:
1) Ei tehdä mitään jos ei silmä vaivaa hevosta. Sitten jos/kun alkaa vaivaamaan, poistetaan silmä.
2) Aloitetaan kortisonitippakuuri silmään, ja toivotaan sen rauhoittavan tilanteen + antavan lisäaikaa.
3) Siklosporiini-implantti kirurgisesti oikeaan silmään (hidastuttaisi mahdollisesti silmän sisäisiä muutoksia) hinta luokkaa puolestatoista pariin tonniin. halpaa kuin saippua..
4) (kaihileikkaus) - tämä melko teoreettisena vaihtoehtona, Eurojaskaa ja ihmeparantumisia odotellessa

Nyt lähdettiin liikenteeseen vaihtoehdolla 2, eli Totti sai aloittaa kortisonitippakuurin joka kestää vähintään kuukauden eli kontrolliin asti. Tippoja laitetaan aamuin illoin, onneksi saan tallityöntekijöiltä jonkin verran apuja eli keskimäärin riittää että laitan kerran päivässä tipan. Totti saa pitää myös huppua tarhaillessaan, jos vain tarhakaveri antaa sen olla rauhassa. Jos ei huppu pysy päässä, pitää miettiä hetkellistä yksintarhausta.
Vaihtoehto 3 on harkinnassa, jos tuosta oikeasti olisi merkittäviä apuja. Eli vielä taistellaan ja silmän poisto on se viimeinen vaihtoehto, toki väistämätön jos silmä tulee kipeäksi eikä apuja enää löydy.

Tiivistelmänä suora lainaus eläinlääkärin lausunnosta:
Silmän ennuste kaikenkaikkiaan hyvin varauksellinen; kaihin aiheuttama lieväasteinen uveiitti voi lopulta aiheuttaa silmänpainetaudin, jolloin silmä tod näk joudutaan poistamaan.

Kun sain tuon mustaa valkoisella, niin vetihän se tunnelmat matalaksi. No vielä ei heitetä kirvestä kaivoon vaan yritän pitää yllä positiivista mielialaa ja luottaa siihen että nämä kortisonitipat tuovat parannusta. 

tiistai 12. helmikuuta 2019

Omien talvivarusteiden TOP 5

Tänä talvena on Varsinais-Suomeen saatu enemmän kunnon pakkasia kuin muutamana viime vuonna! Kun ensimmäinen varoitus pakkasista tuli eli lämpötila laski yhdeksi illaksi -15 asteeseen ja ratsastin nollakelin varustuksella kylmänkankeana maneesissa (kunnes hain autosta listauksessa numerolla 5 mainitun takin), havahduin siihen että hyvä talvivarustus on ihan priceless. Nyt voin todeta että ratsastus on hauskaa jopa -20 asteessa, varsinkin kun pahimpia pakkasia ei ole enää hetkeen kuulunut eli aika on ehtinyt kultareunustamaan muistoja ;)

Tässä muutamat poiminnot varusteista, sekalaisessa järjestyksessä.

1. Topparatsastushousut - Mountain Horse Polar Breeches:

kuva Equinesuperstore.co.uk

Jo vuonna 2014 tehty hankinta joka (pakkasten puuttuessa + maneesitallilaisena?) oli päässyt peräti unohtumaan kaapin perukoille. Jossain kohtaa ajatuksen tasolla tuomitsin nämä liian tönköiksi mutta nyt voin todeta että ovat aivan ihanat ja mukavat! Passelit juurikin tuohon yli 10 pakkasasteen menoon.








 2. Islantilaisvillapaita - ihan itse tehty:

Neulon säännöllisesti, ja valmistakin tulee aina joskus. Lähinnä sukkia ja lapasia, mutta viime talvena toteutin pitkäaikaisen haaveen islantilaisvillapuserosta hevoskuvioilla. En sovittanut tekelettä kertaakaan matkan varrella muuta kun peilin edessä mallaten, ja valmiiksi sen saatuani tuntui siltä että kirjoneulekohta kiristi. Harmitti aika isosti, hevosetkin näyttävät jalattomilta puutteellisen lankadominanssin takia.. mutta nyt kun paita on käytössä pehmentynyt, ei se enää kiristä. Tällä tarkenee maneesissa ainakin -17 asteessa, tulee jopa lämmin (alla pari kerrosta ohuita paitoja ja päällä toppaliivi). Lankana 100% islantilainen lampaanvillalanka, Alafosslopi ja ohje kirjasta Maarun villapaidat. Kirjaa en valitettavasti omista vaan hillosin sitä seudun kirjastoista n.1kk kestäneen projektin ajan.



3. Lampaannahkahanskat


Käväisin joulun alla maatalouskaupassa hakemassa uusia hokkeja + lapasuojuksen Totille, ja kun odottelin hokkipussukkaa niin hyvä tuotesijoittelu sai tekemään heräteostoksen! Mukaan tarttuivat ihanat mustat pehmoiset lampaannahkasormikkaat. Ostin hanskat oikeastaan "siviilikäyttöön" eli lähinnä autolla ajoon, mutta nyt ne ovat kulkeutuneet tallille ja ratsastukseenkin. Melkeinpä -10 asteeseen asti menen Roecklien ohutvuorisella versiolla mutta toppahanskoja en tykkää käyttää. Näiden tuntuma on pehmoisempi kun lasketteluhanskojen.



4. Talvikengät / Crocs

kuva eufootwear.eu

Onnistun aina kuluttamaan talvikenkien pohjat liukkaiksi vaikka itse kengät olisivat muuten ehjät (ihme "hiihtäjä" ilmeisesti). 2017 joulun alla liukasteltuani kävelin Prismaan, ajatuksena ostaa monen heppatutun suosimat perinteiset Kuomat. Sovitinkin niitä mutta jäin kaipaamaan nauhoja = hiukan napakampaa tukea nilkalle, ja päädyin ostamaan Crocsin talvikengät. Nämä ovat nyt toista talvea käytössä eivätkä vielä ole muuttuneet luistimiksi. Alle 10 asteen pakkasessa käytän talviratsastussukkia (sellaisia ruudullisia), silloin kun elohopea laskee purevampaan pakkaseen niin kengissä jalkaa suojaavat ihan perinteiset villasukat, se on riittävä setti eikä vielä ole tuntunut hevosen selästä laskeutuessa siltä että varpaat irtoaisivat.



 5. Klondyke- parkatakki
kuva: sokos.fi

Sitten kun on oikeasti kylmä eli vähintään 20 astetta pakkasta, on syväjäässä jo autosta noustuaan eikä halua tehdä mitään reippaampaa... Työnantaja lahjoitti monta joulua sitten ihanan PEAKin parkatakin, nimensä mukaisesti kunnon pohjoisiin säihin sopivan. :) En IKINÄ olisi raaskinut ostaa takkia omalla rahalla joten tämä lahja on rakkaudella vaalittu, ja edelleen tulee lämmin olo kun nappaan sen päälleni. Olen yrittänyt pitää takin poissa tallilta, mutta koska en omista läheskään yhtä lämmintä talli-talvitakkia tällä hetkellä, tämä periaate on hiukan venynyt ja vanunut (kun niitä pakkaskelejähän on niin vähän..). Olen jopa ratsastanut takin kanssa pari kertaa niillä ekoilla superpakkasilla. Maneesiin se on kuitenkin ihan liian kuuma, vaikka meillä on kylmä maneesi. Kylmän kelin rauhalliselle maastolenkille voisin kyllä laittaa tämän takin.

Lämmön extreme-kokemus -20 asteen lämpötilassa oli yhdistelmä kaikkia tämän listauksen varusteita. Postauksen olisi tietty kruunannut kiva autenttinen mallikuva koko setistä, mutta valitettavasti noissa asteissa ei ollut juurikaan kuvaajia jonossa. ;)

Sen lisäksi menen melkein vannomaan että vuokra-koulusatulassa on joku sisäänrakennettu istuimenlämmitin - vai liittyykö se lateksipaneeleihin + nahkeaan nahkaan sekä riittävään vaatetukseen?
Satula-asioihin joudun palaamaan seuraavassa postauksessa, eli näyttäisi siltä että vuokrasatula lähtee vaihtoon. Toisaalta onni onnettomuudessa että asia selvisi jo kuukauden sisällä eikä esim. 4kk päästä... Eli tämän takia vuokraus on tosi jees!

lauantai 12. tammikuuta 2019

Varovaisen toiveikas fiilis

Satula-asiaa on tsekkailtu tällä viikolla isomman konklaavin toimesta. Vaikka oma fiilis kokeilussa olleesta satulasta oli suorastaan huippu, olen jo niin superneuroottinen että odottelin vielä luottohenkilöiden mielipiteet ennen isompia päätöksiä.

Ensin olimme tiistaina oman valmentajan tunnilla. Hän oli ihan huuli pyöreänä istuntani parantumisesta (rasti seinään!) ja hevonenkin pisti parastaan! Teimme avotaivutuksia ja pohkeenväistöjä ravissa, laukat työskenneltiin ympyrällä. Ja oli sellainen fiilis että olisin voinut pyytää mitä tahansa, ja se olisi onnistunut. Tuomio: satula jatkoon!

Keskiviikkona kävi hieroja. Hän sanoi että satula näyttäisi istahtavan selkään todella vakaasti ja hyvään asentoon. Bonuksena hierojan mielestä vasemman lavan nestekertymä oli pienentynyt viime näkemältä!? Olen itsekin tuota mietiskellyt ja nyt sain vahvistuksen mielipiteelleni. Hieronnassa ei löytynyt mitään hälyttäviä satulaan viittaavia löydöksiä. Tuomio: satula jatkoon!

Torstaina tallillemme tuli satula-auto, ja olin etukäteen pyytänyt että satulansovittaja katsoo sopivuuden vielä. Satulaa katsottiinkin niin paikoillaan kuin liikkeessä, ja sovittaja sanoi samaa että näyttäisi istuvan vakaana ja hevonen liikkui rennosti. Valitettavasti sovittaja vahvisti yhden oman kysymysmerkkini eli hänkin olisi satuloinut hieman taaemmas kuin mihin satula luonnostaan asettuu. Toisaalta maneesissa kun liikutuksen jälkeen syynättiin, totesi hän ettei se liian edessä ole ja antaa kuitenkin lavalle tilaa.

Lopputulos: satula jää vuokralle. Nyt takana pari viikkoa testiä ja tuntuma on aina vaan parempi. Eli nyt on kuukauden verran aikaa testata normimenossa - testaan myös sen S-vyön ja ohuen geelin jos niillä on vaikutusta ja satulan saisi esim 1cm taaemmas. Onneksi on tämä vuokrausmahdollisuus!

Ja mikä se siis on? Childeric DNL, 17,5” ja 1-siivellä (se keskikokoinen). Leveys MW, Half-shoulder freedom ja muuta hienolta kuulostavaa koodikieltä. Jos olen ihan rehellinen niin se pikkuinen sievä DHE olisi ollut minulle liian pieni ja tämä on sopiva. Tämän kanssa Totti on myös rennompi kun ratsastan (liittynee sekin vahvasti istuntaan).
Eli olen sortunut ranskalaiseen luksussatulaan. Voihan rähmä. ;)
Totti sanoo että tää on aika jees kun selässä keikkuva täti ei enää keiku ihan niin paljon vaan istuu rennommin.. :)