Viime päivinä ollaan mm. käyty ajolenkillä ja maastoiltu ratsain, niin seurassa kuin keskenämme. Halusin ottaa kaiken irti hyvistä keleistä niin räntäsateen ja peilijään aikaan voi sitten hyvillä mielin ajoittaa pari vapaapäivää. Pakkanenkaan ei ole haitannut kun on varusteet kohdallaan. Vilpoisin kevyt maastolenkki taisi olla -18 asteessa.
Eilen otin myös muutaman kuvan kentällä. Tarkoitus oli ottaa muutamia kivoja rakenne/poseerauskuvia, avustajaa ei ollut paikalla niin ajattelin naiivisti että "kyllä se sen hetken seisoo".. No ei seissyt vaan hölkkäili tyynesti pitkin kenttää. :)
Kun sain "karkulaisen" kiinni, sain sentään muutamia pääkuvia joskin pelivaraa oli vähänlaisesti kun toinen käsi oli ohjissa kiinni koko ajan.
Tässä näkyy taas "huono silmä".
Kuten moni muukin näinä päivinä, olen miettinyt mitä kaikkea on tähän vuoteen mahtunut ja mitä on ensi vuodelle suunnitteilla.
Tämä vuosi on ollut Totin kohdalla iso siirtymä varsasta nuoreksi ratsuksi. Viime vuodenvaihteen aikoihin aloiteltiin sisäänratsastusta, ja ratsutus jatkui jaksoittain kelien sallimissa puitteissa.
Totti myös ruunattiin helmikuussa, ja täytyy sanoa että hetkeäkään en ole katunut tuota päätöstä! Siinä on hyvää harraste/kisahepan ainesta, se tulee täysin varmasti riittämään omaksi ratsuksini, mutta näyttävämpiä, raamikkaampeja suomenhevosoreja löytyy varmasti. Työssäkäyvä harrastelija- tätiratsastaja ei ole yhtä kuin oriinpitäjä.
Ruunauksesta toivuttuaan, hokkikauden päätyttyä, Totti pääsi tarhaamaan ruunaporukassa ja osoitti olevansa edelleen hyvin sosiaalinen hevonen, joka mielummin väistää kuin rettelöi. Kauniille tammoille pitää kyllä edelleen hörhötellä ujosti aidan takaa. ;)
Myös laatuarvosteluissa käytiin näytillä huhtikuun lopussa, ja tulos - varsinkin estepisteet - räjäytti pankin! Laatarien jälkeen kesän alussa harjoiteltiin maastoilua myös ratsain, tutuissa ajomaastoissa.
Kesää varjosti tietysti pahemman kerran silmälle sattunut, niin kertakaikkisen turha onnettomuus. Klinikkalasku vei satularahat ja silmän hoito ison osan kesälomaa.
Välillä, synkkinä hetkinä, poden edelleen morkkista tuosta ja mietin mitä olisin voinut tehdä toisin. Turhaa tuo jälkiviisauskin tietysti on. Jos jotain niin tuo haaveri ja silmäpotilaan kanssa eläminen ovat kaivaneet esille kaiken mahdollisen motivaation panostaa Totin koulutukseen ja omaan osaamiseeni aivan mahdollisimman paljon!
Syksyyn mahtui laatuarvostelufinaalit, näyttäytyminen orikavalkadin jälkeläisryhmässä, ratsutuksen jatkoa ja itse tehtyä maastoilua, vähän koppakärryttelyä.. Sekä pieniä lomajaksoja ja pitkältä tuntunut ajanjakso pimeyttä, sadetta ja kuraa.
Miten sitten vuosi 2015 lähtee käyntiin?
Jos kaikki menee suunnitellusti niin kahden viikon päästä Totti on jo tutulla maneesitallilla "treenileirillä" - tai kuten kaverini sanoi "ai semmosen Boot Campin sille buukkasit!". Sama jakso tulee olemaan omistajankin Boot Camp, odotan kauhunsekaisella innostuksella mitä ratsastukselleni on tapahtunut viimeisen puolentoista vuoden aikana - en usko että mitään kovin hyvää, kun meno on ollut pääosin itsenäistä keventelyä erinäisillä hevosilla, kokonaista kaksi koulutuntia lainaratsulla ja kaksi istuntatuntia ratsastuskoulussa...
Siitä lisää sitten myöhemmin.
Loistavan hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille jotka tänne eksyvät! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti