tiistai 8. heinäkuuta 2014

Status quo antaa toivoa

Kun ihmeparantumista on turha odottaa, antaa status quo toivoa. Päivä kerrallaan.

Tämä on siis nykyhetken meininki. Sydän löi pari ylimääräistä lyöntiä kun klinikalta soitettiin tänään jo aikaisin aamupäivällä. Apua, mitä nyt?! 
Olivat siis tutkineet silmän tilannetta joka on pysynyt vakaana. Rauhassa ollessaan Totti pitää silmää jo jonkin verran auki. Silmän korjatun haavan päälle sidekalvosta tehty siirre on jostain kohtaa hieman löystynyt, mutta se on kuulemma riski joka toimenpiteeseen aina liittyy, koska siirre ommellaan sarveiskalvoon joka on kuitenkin ohut, ja silmä liikkuu koko ajan. 
Kun saan jotain "mustaa valkoisella" näistä toimenpiteistä, voin kirjoitella paremminkin mitä on tehty, pelkään että näissä muistinvaraisissa selostuksissa on kuitenkin jonkunmoinen rikkinäinen puhelin- ilmiö kun ensin kuulen eläinlääkäriltä selostuksen, mietiskelen sitä itsekseni ja sitten yritän vielä kertoa eteenpäin.  

Silmää lääkitään nyt siihen ommellun kanyylin avulla n.2h välein. Kanyylin olivat joutuneet vaihtamaan eilen, kun oli päässyt hiukan hankaamaan sitä. :( Uusi kanyyli on onneksi pysynyt hyvin paikallaan. 
Eilinen arvio oli että vielä muutama päivä menee klinikalla. Sitten kun lääkitysten väli harvenee, voisi niitä jatkaa kotioloissa. Vielä ei ole kotiutumispäivää tiedossa, eli päivä kerrallaan katsellaan tilannetta.

Syy miksi soittivat heti aamulla Totin ollessa rauhoitettuna, oli että halusivat ottaa takajalasta röntgenin, jalan sisäpuolella kintereen yläpuolella olevan haavan vuoksi. Viime alkuviikosta tullut haava olikin ilmeisesti syvempi kuin näytti ja halusivat tarkistaa onko ottanut osumaa ihan luuhun asti. Melkein nauratti vähän surkuhupaisassa mielessä, kun annoin luvan röntgeniin. Kaikki vaan mitä tarvitsee, samaan konkurssiin. 
Tänään ajattelin ajella taas Helsinkiin katsomaan pientä potilasta.

Sinänsä harmi että blogi koki "heräämisen" nyt näin ikävän syyn vuoksi, mutta näitä on hyvä laittaa ylös niin omaksi tueksi kuin muita mahdollisesti samassa tilanteessa olevia varten. 
Mielelläni otan myös vastaan kaikenlaisia kokemuksia silmävammojen kanssa elämisestä, niiden toipumisesta, silmän poistosta niin nuorella kuin vanhallakin hevosella. Ihan mitä vaan tulee mieleen!

2 kommenttia:

  1. Voi että, niin tuttuja juttuja! Muistan vielä elävästi sen tunteen kun klinikalta pari kertaa soitettiin "väärään aikaan" eli aamupäivällä, ja sydän alkoi hakata kun näki klinikan numeron puhelimessa.

    Hyvä että Totin tila on vakaa. Ainakin hevonen on hyvässä hoidossa. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onneksi ainakaan eilen ei ollut mitään vakavia uutisia. Vakaa ja hiljalleen etenevä tilanne on tosissaan nyt erittäin hyvä uutinen. :) Hiukan extrahuolta tuli nyt tuosta jalan haavasta mutta onneksi sen hoito menee silmän ohessa. Erittäin hyvää hoitoa tähän mennessä klinikalla!

      Poista