"Luottomäyris" maailmalla

Tallilla kutsumme Tottia välillä leikillämme mäyräkoiraksi. Onhan se vähän sellainen, varsinkin levossa ollessaan matalan näköinen. Runkoa suhteessa vähän enemmän kuin jaloilla pituutta.

Kun mäyräkoira liikkuu letkeästi niin jokin kuitenkin muuttuu - se vetää mahan sisään ja näyttää lyhenevän rungostaan ja jopa kasvavan korkeutta. "Luottomäyris"- termi kuvaa toki sen luonnetta eli aina iloisena mukana touhuamassa.

Muutamakin kiva kisareissu on mahtunut tähän kevääseen ja alkukesään (ratsastajana ratsuttaja-valmentajamme K.) edellisen postauksen jälkeen, kuvitukseksi laitankin nyt kisakuvia.

Helatorstaina oli pienenpieni tulikoe eli ensimmäinen 2-tason avoin helppo A-luokka. Se oli Totin ensimmäinen kerta Salon tallilla vilkkaan urheilupuiston vieressä. Golfareita se ei oikeastaan ihmetellyt, mutta verryttelykentän vierestä vaaleanpunaisen potkulaudan kanssa  ajellut pikkutyttö sai pienen lähdön aikaiseksi. K:n mukaan pieni ryhdistäytyminen ennen rataa ei ollut ollenkaan pahitteeksi. ;) 

Pisteitä tuolta radalta tuli 60% ja risat, eli nippanappa kvaalitulos 3-tason karkeloihin ja ihan sitä mitä ennakoitiin.

He A- radalla
(c) Henni-Leena Helenius

Nyt viimeisimmät radat ovat kuitenkin olleet tutulla ja turvallisella helppo B-tasolla. Tavoitteena on siis saada hyviä, onnistuneita ratoja ja nostaa pikkuhiljaa tasoa kohti syksyn kasvattajakisaa.

He A:sta selvitty kunnialla :)
(c) Henni-Leena Helenius

Ennen kesäkuun puoltaväliä Turun kisoissa suomenhevosten Suomi 100-luokassa (helppo B:3) verryttely pääsi vähän pitkäksi luokan aikataulun ollessa myöhässä. Heti radan jälkeen niin K. kuin minäkin olimme vähän pettyneitä kun ensivaikutelma oli ettei laukka kantanut radalla yhtään niin hyvin kuin verryttelyssä. Totilla oli jo suojat jalassa kuljetusta varten ja meinasimme lähteä samantien kotiinpäin, kun vilkaisin äkkiä kännykästä Equipe Onlinen. Ja siellähän ratsukkomme komeili luokan toisena, tuloksella 66,250%. Ei tullutkaan kotiinlähtöä vaan odottelu jatkui. Lopputuloksissa ratsukko sijoittui kolmanneksi.

Suomen Turussa palkintojenjaossa - hieman tärkeä ratsu <3
(c) Henni-Leena Helenius

Seuraava viikko meni Ypäjän kisaviikon merkeissä - torstaina oli nuorten hevosten kenttäkilpailuohjelma hiekkalaatikossa, ja perjantaina nuorille avoin helppo B:3 Juhlakentällä. Ekan päivän pisteet olivat 62,188% joilla Totti sijoittui jaetulle yhdeksännelle sijalle 26 lähtijän joukossa. Ei taaskaan hullummin mäyräkoiralle! Rata oli siisti ja tasainen, mutta hiekkalaatikon kulmien vaihteleva pohja ei ollenkaan helpottanut tehtävää. Toisena päivänä pisteet olivat 62,50% eli tasaista settiä tulee lähes joka radalta. Kisaviikon jälkeen tulikin sopivasti kisataukoa viime viikon Wiurilaan asti. Siellä suokeille avoin FEI Helppo B Lasten Esiohjelma A 2015, ja 63.864% ja luokassa seitsemäs kun viisi sijoittui.

Turku - Åbo
(c) Henni-Leena Helenius

Kisoista on jotenkin helppoa ja selkeää raportoida, arkielämästä on nyt tullut kirjoiteltua vähemmän vaikka sitähän tämä elämä enemmänkin on. Alkukesän arkeen on kuulunut myös laiduntaminen. Tänäkään kesänä ei ole yötäpäivää-laidunnusta vaan hevoset ovat aamupäivisin muutaman tunnin laitumella + illalla jos omistajilla on aikaa ja halua laittaa vielä uudelleen. Totin linjoille sopii tämä ihan mainiosti.

Otin myös suuren askeleen nykyisellä tallilla ja lähdin eräänä arki-iltana yksin maastoon. Päätin jo etukäteen että talutan kotimatkan jos vähänkin tuntuu siltä - eli tämä oli ihan testireissu. Etenimme hieman kuulostellen kumisevan sillan ylitse ja hiekkakuopille kiipeilemään. Melkein liikutuin kun oli niin ihanaa maastoilla ihan keskenämme pitkästä aikaa. Vaikka kaikki oli mennyt siihen mennessä hyvin niin päätin joka tapauksessa pysyä suunnitelmassa ja taluttaa kotimatkan. Kun ratsastussaappaan rutussa oleva nilkka oli pureutunut akillesjänteeseen parin kilometrin verran, mietiskelin että ensi kerralla voisin keskittyä ratsastamaan ihan tallille asti. ;)

Maastossa :)

Tuon jälkeen olen käynyt maastossa kaverien kanssa ja kiertänyt peltolenkkiä itsekseni. Totti tuntuu tykkäävän peltolenkistä ja ne ovatkin olleet oikeita rentoutuspäiviä joihin mahtuu myös jyrkähkö kiipeilymäki joen rannasta tallia kohti. Tosin kun kuljemme polkua pitkäksi venähtäneen heinän keskellä, täytyy aina lähtiessä vakuutella ratsulle että tämä ei ole mikään Ride through-ruokapöytä. ;)

Pellolla katse taivaanrantaan

Nyt TAAS sama virsi eli yritän päivittää pikaisemmin. Tällä hetkellä se yritys tosin näyttää potentiaalisemmalta kuin aikoihin, kun YAMK-tutkinto on paketissa ja kesälomakin lähestyy. Ja kukaties allekirjoittanutkin uskaltaa omalla hevosellaan kouluradalle pikapuoliin... ;)

Treenikausi jatkuu ja kisakausi alkoi

Totin kanssa on mennyt tosi mukavasti viime aikoina. Ratsutus yleensä kerran viikossa ja tunneilla olen käynyt aina kun vaan mahdollista, käytännössä kerran viikossa.

Olen harjoitellut istuntaa menemällä paljon ilman jalustimia. Olimme yhdellä puomitunnillakin ilman jalkkareita - tuntiin kuului myös kavaletteja sekä pari pikkuestettä. Jos joku olisi sanonut vuosi sitten että hyppään ilman jalustimia (ja vieläpä koulusatulalla), niin olisin nauranut räkäisesti. ;)  Mutta kyydissä pysyin pelkäämättä sen kummemmin, Totin laukkakin oli tosi hyvin ratsastettavissa! Samalla totesin että koulusatulamme riittää tämänhetkisiin jumppahyppelöihin oikein mainiosti.
Uusista asioista vastalaukkaa pystyn ratsastamaan jo maneesissakin, ainakin valmennuksissa kun täsmäohjeita satelee. Oma harjoitteluni keskittyy nyt paljon apujen vähentämiseen, siihen ettei jalka käy kyljessä varmuuden vuoksi ja kädet pysyvät pehmeinä ja vakaina. Ilman jalustimia- treeni on tuntunut auttavan jo näihin molempiin, se antaa toivoa jatkolle.

Totin tallikissa-ystävä (eli tallin todellinen pomo :))

"Hurjien" hyppyjen lisäksi aloitimme maastoilukauden. Jännittävin paikka on edelleen kotiinpaluun viimeinen pätkä ennen tallia, pellon puolella ison tien vieressä. Pelasin varman päälle ja nousin satulasta taluttamaan, ettei oma jännitys tarttuisi hevoseen. Tosin siivotessani savea saappaista vähintään vartin verran, mietiskelin että olisi pitänyt vaan istua satulassa - tuskinpa Totti olisi kovin isoja liikkeitä siinä märän pellon reunassa tehnyt...

Kävelylenkillä ennen sadetta

Myös kisakausi tuli aloitettua jo maaliskuun puolella kun valmentajamme K. kävi starttaamassa Totin ekan helpon A:n lähitallin ykköstason kisoissa! Pisteitä tuli 59%, ihan hyvin ekaksi A:ksi kun oli lyhyen radan ohjelma ja kauden ekat kisat. Totin kanssa on aina yhtä mukavaa olla kisoissa, se käyttäytyy niin hienosti ja kisapaikalla lastasin sen traileriinkin yksin, ihan kuten viime kesänä vaikka oli eka reissu liki puoleen vuoteen. Näiden jälkeen kävin itse yhdet lähikisat, he C tutustumisluokan kouluohjelma tuloksella 58.6%. Niissä kisoissa Totilla oli niin monta uutta vaihdetta etten päässyt kiinni tunneilla harjoiteltuihin asioihin vaan kaikki vanhat istuntavirheet ja muut ongelmat puskivat esiin. Kiva reissu meillä kuitenkin oli!

Seurakisoissa

Näiden seurakisojen jälkeen oli vuorossa Ypäjä Spring Dressagen nuorten hevosten helppo B, joka oli 2-tason luokka. Etukäteen puhuimme tallilla että muut osallistujat ovat "hieman" eri kaliiberia kuin vähän yli 150cm korkea ja vähän mahakas suomiputte. Reissuun kuitenkin lähdettiin, pienen laskuvirheen takia verryttely venähti hieman pitkäksi mutta Totti teki oikein siistin ja nätin radan! Tuloksen olimme povanneet jäävän 60% pintaan, mutta prosentteja papereissa olikin 63,33% jolla Totti ja K. mahtuivat 16 osallistujan luokassa juuri puoliväliin tuloslistaa!

Myös hyppäämistä on verestetty parin estetunnin merkeissä, yhdellä tunnilla olin itsekin. Kun vaan antaa mennä ja sujua niin hyppääminen on todella hauskaa, mutta lopputunnista meinaa ainakin tällä kunnolla tulla herpaantumisia mitkä näkyvät heti laukan ja sitä myötä hyppyjen laadussa.
K. kävi Totin kanssa vappuviikonloppuna estekisoissa hyppäämässä 70cm radan, ne olivatkin Totin ensimmäiset varsinaiset estekisat. Estekisoissa on enemmän pöhinää kuin koulukisoissa ja Tottikin tuntui olevan melko pörheä kisapaikalla. Tuomarintornin telttapaviljonki aiheutti isoja sydämentykytyksiä pienelle hevoselle, mutta verryttelyssä se jo rentoutui eikä esteitä juurikaan katsellut. Harmillisesti uusinnan viimeinen este tuli alas, ilman pudotusta olisi ratsukko sijoittunut luokassa kolmanneksi. Olen kuitenkin todella onnellinen tästä onnistuneesta estekisareissusta, pääasia että tuli hyvä kisakokemus eikä mitään shokkia erinäköisistä esteistä kun kotona on tarjolla. :)

Totilla tuntuu olevan kotioloissakin kevättä rinnassa, yhtenä vapaapäivänä se tuli tarhassa vastaan kiitoravia ja oli aivan yli-innokkaan oloinen vaikka takana oli viisi päivää kunnon liikuntaa. Olen joka tapauksessa sitä mieltä että nuori hevonen tarvitsee myös palautumispäiviä kokopäivätarhauksen merkeissä ilman "ohjattua liikuntaa". Totilla on käytännössä 1-2 vapaapäivää viikossa vähän riippuen omista menoistani, liikutuspäivistä saisi maastoilua olla jatkossa viikottain 1-2 kertaa ja juoksutusta ei ihan viikottain. Tykkään kyllä juoksutuksestakin siinä mielessä että tulee havainnoitua hevosen liikkumista ilman ratsastajaa.

Ratsastuksessa valmentajamme K:n kotiläksy on ollut, ettei saa jäädä tahkoamaan liian pitkäksi aikaa kun Totti tekee kaikki pyydetyt asiat niin hyvin ja hyvällä asenteella, vaan mielummin pitää ratsastuskerrat maneesissa/kentällä lyhyinä. Mahaa pitäisi kuitenkin saada pois, ja siinä auttaisivat parhaiten pitkät maastolenkit!

Niin, viimeisenä kuvana vielä väri-ihmetystä. Totin emällä Viivillähän on ollut paljon valkeaa sekakarvaa aina keväisin + kesäisin (linkki vanhaan postaukseen). Onko totta että ruunikko-poika on alkanut kehittämään samaa sekakarvaa näin kuusivuotiaana..? Kuva toisesta nälkäkuopasta jossa tuo näkyy vahvemmin.

Tästäkin tuli taas melkoinen megapostaus, sen siitä saa kun ei päivitä useammin. :)