Syksy on ollut melkoisen kiireinen töiden kannalta, siihen päälle tallikuviot ja jotenkin syksyn pimeyskin on saanut energiavarannot ihan minimiin, jopa pahemmin kuin edellisinä vuosina. Mutta jospa se tästä taas kääntyy parempaan päin, jouluna pitäisi olla muutama lomapäiväkin tulossa.
Totti on liikkunut vaihtelevasti syksyn ajan, välillä on ollut viikon lomapätkiä kelien mukaan ja muina aikoina "ohjattua liikuntaa" yleensä n.3 kertaa viikossa. Oma hevosteluni viikolla tapahtuu yleensä säkkipimeässä - tai ei nyt ihan liiotella, onhan kentällä valot ja otsalamppu valaisee menoa mutta esimerkiksi maastoilu on täysin poissuljettua arkipäivisin.
Maastossa ollaan menty viikonloppuisin, yksin rauhallisia köpöttelylenkkejä ja tallikaverien kanssa vähän reippaampia. Pari pikkupukkiakin tuli koettua kerran eli laukan riemu on alkanut valkenemaan pienelle ruunalle. :)
Laukka on muutenkin askellaji jossa on tapahtunut eniten edistystä syksyn aikana. Laukka nousee kentällä pohkeesta molempiin suuntiin ja sen ylläpitäminen on jo paljon helpompaa.
Myös iso askel eli ekat pienet hypyt ratsastajan kanssa on otettu. Nyt on kolme hyppykertaa takana. Vähän vaihtelevasti on mennyt eli ei Totti mikään aivan virtuoosi SM-tason esteratsu ole ekojen kertojen perusteella.. ;) mutta eteenpäin kuitenkin, talven aikana on hyvä haudutella opittuja asioita.
Perusratsastuksessa helpompi / vaikeampi suunta ovat vaihtuneet, vasen kierros oli alkusyksystä vaikeampi ja sen kanssa työskentelin mm. juoksuttaen välillä, mutta nyt taas vasempaan kierrokseen Totti on tosi tasainen ja rento, oikealle vähän epätasaisempi. Ihan normaalia nuorelle hevoselle ja mitään "stressiä" ei missään nimessä ole kun Totti on nyt niin hyvässä vaiheessa.
Omat ratsastukset ovat painottuneet maastoiluun mutta pari kertaa olen uskaltautunut kentällekin. Täytyy sanoa että on se niin oman tuntuinen hevonen etten meinaa välillä uskoa. Yksi iso asia mikä pitäisi ratkaista, olisi tunneille pääsy jatkossa. Edelleen tavoitteena on saada Totista se hyvin koulutettu ratsuhevonen, jonka kanssa on mukava harrastaa jatkossa ja vaikka kilpaillakin (itse koulupainotteisesti), ja siihen tarvitsen ehdottomasti apua myös oman ratsastukseni suhteen.
Omat taidot tuli muuten palautettua kirjaimellisesti maanpinnalle kun tipuin yhdeltä lainaratsulta viime viikonloppuna. Selkäjumit ovat onneksi paranemaan päin ja uusi kypäräkin on jo tilattu - tämän testin innoittamana John Whitaker Victory Englannin Amazonin kautta. Toivottavasti on sopiva ja hyvä, kypärän säädettävyys antaa sen verran anteeksi että uskalsin tilata sovittamatta, kypärän kuvaukseen ja hyviin arvosteluihin luottaen.
En muuten edes muista milloin oli edellinen putoamiskertani, siitä on kyllä jo useita vuosia aikaa! *koputtaa puuta*
Tässä vielä lumipäivän kuva jossa näkyy vaurioitunutta silmääkin. Itse olen jo täysin tottunut tuon siirteen ulkonäköön, en edes enää "huomaa" sitä kovin erityisesti, sen tsekkaus on jo ihan selkäytimessä kesän aktiivisen silmätarkkailun tuloksena. Joskus oikein hätkähdän että olenko katsonut silmän jonka jälkeen kyylään sen ns. ajatuksella.
Nyt tämän jälkeen yritän parhaani mukaan päivitellä kuulumisia taas säännöllisemmin, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei tapahtuisi.
Mukavaa joulun odotusta lukijoille, toivottavasti olette vielä kuvioissa? :)
